Jari Litmanen kirjassaan Suomifutiksen karmeimmasta ottelusta: "Jätin juoksematta tilanteisiin"

Jari Litmanen muistelee torstaina ilmestyneessä Litmanen 10 -elämäkerrassaan suomalaisen jalkapallohistorian karmeinta romahdusta: MM-karsintaottelua Unkaria vastaan vuonna 1997, missä Suomi mokasi viime hetkien omalla maalilla mahdollisuuden päästä jatkokarsintaan. Litmanen itse oli ottelun alla sairaana, oman jääräpäisyytensä vuoksi. Litmanen katsoi koko ottelussa olleen muutenkin runsaasti epäonnea. ”Litti” kertoo, että maajoukkueen vetäytyessä Eerikkilään harjoittelemaan ottelun aluspäiviksi, oli hän mennyt saunasta uimaan jäiseen veteen – ainoana joukkuesta. Tämän seurauksena hän oli yli 38 asteen kuumeessa seuraavat kolme päivää maaten vain hotellissa muiden harjoitellessa tiiviisti. Ottelun aattona kuume laski ja hän harjoitteli kevyesti. Ottelupäivänä lauantaina hän kertoi valmentajille olevansa pelikunnossa, joten hänet nimettiin avauskokoonpanoon. Litmanen oli kuitenkin puolikuntoinen pelissä ja valottaa tätä esimerkein.

Ottelun ensimmäisellä puoliajalla katselin stadionin kelloa varmasti useammin kuin ikinä ennen. Tavallisesti vilkaisen pelin aikana kelloa mahdollisesti kriittisellä hetkellä maalin jälkeen tai tauon lähestyessä. Tällä kertaa muistan katsoneeni kelloa aina viiden minuutin välein. Kellon vilkuilu johtui tietenkin siitä, että tunsin olevani täysin voimaton. Kun yleensä mietin liikkumistani kentällä pelin sujuvuuden kannalta ja taktisista lähtökohdista käsin, nyt jouduin miettimään liikkeitäni yleiskuntoni ja jaksamiseni mukaan. Useamman kerran piti jättää juoksematta johonkin tilanteeseen, koska en yksinkertaisesti pystynyt.

Suomi oli mennyt ottelussa johtoon Antti Sumialan osumalla tunnin pelin jälkeen ja Litmasen mukaan hänellä oli hyvä paikka tehdä toinen. Unkarin toisen puoliajan lisäajalla syntynyttä tasoitusta ennen Suomelta jäi lisäksi kulmapotku saamatta tuomarivirheen vuoksi. Seuraava hyökkäys johti sitten lopulta Unkarin 1-1-maaliin. Unkari sai ensin vapaapotkun, mikä kimposi kulmapotkuksi. Tästä Pallo jäi flipperinä pyörimään Suomen rankkarialueelle. Lopulta Suomen oma pelaaja purki pallon Suomen maalilla pelanneen Teuvo Moilasen selän kautta omaan maaliin.

Välittömästi tasoitusmaalin jälkeen kokemani tunne on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Tunsin, kuinka vesipisarat tippuivat kenttään ja otsaani. En ollut sitä ennen havainnut niitä lainkaan. Maailma kääntyi ylösalaisin muutamassa sekunnissa.

Ja näin Suomi jäi jälleen kerran nuolemaan näppejään.