Kommentti: Jari Litmanen todisti olevansa kuningas niin kentällä kuin sen ulkopuolella

44-vuotias Jari Litmanen todisti torstaina, ettei häntä turhaan pidetä suomalaisen jalkapalloilun ykköshenkilönä. Torstai oli Litmaselle iso päivä. Puolen päivän jälkeen hänen 300-sivuinen omaelämäkertansa Litmanen 10 (Tammi) julkaistiin luettevaksi koko kansalle. Ei tarvitse olla ennustaja, jotta arvaa kirjan julkistamistilaisuuden täyttyneen toimittajista Helsingin olympiastadionilla. Kaikki mediat halusivat luonnollisesti saada oman palansa Kuninkaasta. Haastattelujapyyntöjä kertyi lopulta niin paljon, ettei yksityiselle juttutuokiolle jäänyt aikaa kuin noin viisi minuuttia per reportteri. Sain erityisen kunnian haastatella Litmasta joukon viimeisenä. Kerroin hänelle heti haastattelun alussa, että tämä rutistus olisi viimeinen vähään aikaan. Jotkut haastattelut olivat tuttuun tapaan venyneet, minkä takia olimme myöhässä aikataulusta. Meillä alkoi Litmasen kanssa olla kiire vajaan 20 minuutin kuluttua alkavaan näytösotteluun FC Kynä-Helsingin Urheilutoimittajat. Vaikka olin viimeinen haastattelija, Litmanen ei hätäillyt vastauksissaan. Hän vastasi kattavasti, rauhallisesti ja tapansa mukaan kokonaisuudessaan asiallisesti. Hänen tarkoituksenaan ei ollut päästä nopeasti pois tilanteesta, vaikka hän olisi varmasti paljon mieluummin – kuten myös allekirjoittanut – ollut siellä mihin veri häntä edelleen kovasti vetää, jalkapallokentällä. Päivä huipentui olympiastadionilla pelattuun otteluun. Litmanen pelasi avausjakson kirjailijoiden perustaman jalkapallojoukkueen FC Kynän joukkueessa, jonka jälkeen hän vaihtoi Helsingin Urheilutoimittajien mustan pelipaidan ylleen. Tähän väliin voin kertoa, että Litmanen onnistui tekemään maalin selkäni taakse ensimmäisellä puolikkaalla. Se ei kuitenkaan liikaa haitannut, sillä sen verran otettu olin ylipäätään siitä, että pääsin pelaamaan sekä häntä vastaan, että hänen kanssaan. Tiedän, että moni antaisi paljon siitä hyvästä, että pääsisi samalle kentälle suomalaislegendan kanssa. Mukaan otteluun Litmanen oli kutsunut muun muassa lapsuudenystävänsä ja entisen pelikaverinsa, Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueen nykyisen päävalmentajan Tommi Kautosen, takavuosien jalkapallosuuruuden Atik Ismailin sekä viime kauden jälkeen pitkän ja maineikkaan pelaajauransa päättäneen Teemu Tainion. Vaikka itse pelin tempo ei liene sykähdyttänyt paikalle saapunutta yleisöä, aistittavissa oli iloinen ja lämminhenkinen tunnelma. Kokeneet pelaajat, lajin ystävät ja sen parissa työskentelevät saivat kaikki kunnian pelata tuossa ottelussa Litmasen kanssa. Hämmästeltävää katsomossa – ja maalin edustalla – riitti, kun katsoi Litmasen, 44, pelaamista. Pallo pysyi miehen jalassa edelleen kuin liimattu, eikä syöttö -ja laukaisutaidoissakaan ollut liiaksi moittimista. En ole koskaan nähnyt samanlaista pelaajaa. Litmasen torstainen pelaaminen muistutti siitä, millaisena idolina hänet nähtiin parhaina pelivuosinaan, mutta ennen kaikkea myös siitä, millaisena suunnannäyttäjänä hänet edelleen koetaan. Perheen pienimmät pitävät todennäköisesti Suomen maajoukkueen parhaimmistoon kuuluvina Lukas Hradeckyn, Joel Pohjanpalon, Alexander Ringin ja Roman Eremenkon kaltaisia pelaajia. Mutta ne, jotka näkivät numero kympin pelaamassa parhaina päivinään Huuhkajissa, arvostavat eniten sitä yhtä ja ainoaa. Christos Zavros Twitter: @CZavros