Huuhkajat aloitti MM-karsintaurakkansa pelaamalla 1-1-tasapelin kotikentällään Kosovoa vastaan. Jos kenttätapahtumia katsoo, tulos oli suorastaan loistava. Puolustusvoittoinen pelitapa ei toiminut, eikä ottelusta jäänyt oikeastaan muuta kuin paha mieli.
Suomen uuden päävalmentajan Hans Backen alaisuudessa Suomi on pelannut puolustuksen kautta. Sopiikin kysyä, että miksi edes se puolustaminen ei sitten toiminut Kosovoa vastaan? Kosovo sai luotua useita vaarallisia maalintekopaikkoja, joten Backen pelisuunnitelma ei toiminut edes auttavasti. Olisikin aiheellista kysyä, minne Hans Backe on Huuhkajia viemässä.
Puolustuksen ongelmat
Suomen pelitavassa keskikentän puolustaminen pitäisi olla keskiössä. Vastustajalla ei pitäisi olla keskustassa tilaa tai aikaa juuri nimeksikään. Silti Kosovo pystyi rakentamaan useita hyökkäyksiä nimenomaan keskustan kautta, josta pallo saatiin pelattua hallitusti laidoille.
Suomi antoi Kosovolle useita helppoja pallonriistoja, jonka jälkeen pakka oli täysin levällään. Osittain syyt siihen, että pakka oli levällään, löytyvät laitapelaamisesta, sillä laitapuolustajien tehtävänä on nousta tukeamaan hyökkäyksiä, jolloin kolmen topparin taktiikassa tila löytyy laidoilta. Kuten tilanteessa, joka lopulta johti Thomas Lamin rikkeeseen ja Kosovon tasoitukseen pilkulta.
Tilanteista olisi helppo syyttää pallonmenetyksiä, mutta todellinen syy löytyy pallottomien pelaajien muodostamista kolmioista, tai tässä tapauksessa kolmioista, joita ei kentälle muodostunut. Liian usein pallollinen pelaaja jäi ilman taustatukea, jonka jälkeen Kosovo sai tehtyä helponnäköisiä pallonriistoja, joista se lähti nopeasti vastahyökkäyksiin.
Lisäksi Suomen prässipelaaminen oli luvattoman heikkoa. Kosovon taitavat yksilöt pääsivät välillä yksin Suomen kahdesta tai jopa kolmesta miehestä ohi. Tilanteisiin tultiin myöhässä, eikä reagointi pallonmenetyksiin ollut lähelläkään sitä, mitä sen pitäisi olla.
Pallollista pelaamista ei ollut
Kosovo hallitsi palloa ottelussa 57-prosenttisesti. Suomi ei pystynyt edes auttavasti pitämään palloa keskikentällä, jonka seurauksena ottelusta tuli väkisinkin puolustustaistelua. Backe on aivan oikein ymmärtänyt sen, ettei Suomella ole laadukkaita laitapelaajia, jolloin pelaaminen pitää tapahtua keskustan kautta.
Kosovo otti fiksusti Roman Eremenkon pois Suomen pelinrakentelusta. Robin Lod tai Markus Halsti eivät pystyneet tuota aukkoa täyttämään, mikä sinänsä on täysin ymmärrettävää, onhan Eremenko Suomen ehdottomasti paras kenttäpelaaja. Mutta mitä silloin jää Suomen keskikenttäpelaamiseen, kun Eremenko pelataan pois? Kaksi pelaajaa, jotka ovat jo lähtökohtaisesti valmistautuneet puolustamaan. Pyydän sinua Perparim Hetemaj, älä jätä uppoavaa laivaa!
Niklas Moisander pelasi hyvän ottelun, mutta hänen vastuu pelinrakentelusta kasvoi aivan liian suureksi. Moisander antoi esimerkiksi yhden erinomaisen, kahden linjan puhkovan syötön Joel Pohjanpalolle, josta muodostui lopulta vaarallinen hyökkäys. Tilanne todisti surullisesti sen, ettei Suomen keskikentällä ollut mitään annettavaa pelinrakenteluun.
Minne viet meitä Hans?
Kosovo-ottelu oli karsintojen ensimmäinen, eikä tästä ottelusta kannata tuloksellisesti tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä. Suomen lohkon kaikki muutkin ottelut päättyivät samoihin lukemiin, joten kliseisesti sanottuna, kaikki on vielä auki ja taivas on vain rajana.
Ottelusta voi ja pitääkin vetää huomattavasti suurempi ja Suomen kannalta surullisempi johtopäätös. Nimittäin se, että Hans Backen luotsaama joukkue on pelillisessä kriisissä. Puolustuspelaaminen oli heikkoa Kosovoa vastaan, eikä rakenteellisesta hyökkäyspelaamisesta ollut tietoakaan.
Backella on ollut rajallisesti aikaa tuoda oma pelifilosofiansa joukkueeseen. Puolustuspelaamista on organisoitu ja harjoiteltukin maailman parhaita jalkapallomaita (Italia, Belgia, Saksa) vastaan. Silti se ei toiminut, ja näyttäisi siltä, että hyökkäyspelaamisen oppitunnit alkavat vasta seuraavassa opintojaksossa.
Fakta on kuitenkin se, että Suomen maajoukkueesta pitäisi saada raavittua enemmän irti. Pelaajat eivät ole niin huonoja kuin Kosovo-peli sai heidät näyttämään. Toinen kysymys onkin se, kuka saisi puristettua Huuhkajista parhaan irti. No, siihen kysymykseen saimmekin jo edellisten EM-karsintojen loppupuolella vastauksen.
