Kommentti: Miten katastrofi vältetään? Kotikisoihin valmistautuvalla poikamaajoukkueella karmea syksy

© Kuva: Juha Tamminen

0-3. 0-2. 0-9. 1-2. 0-2. 0-4. 0-3.

Siinä Suomen alle 19-vuotiaiden maajoukkueen viimeisen seitsemän ottelun tulokset. Otteluista, jotka on pelattu viimeisten reilun kolmen kuukauden aikana.

Seitsemän tappiota seitsemästä ottelusta tylyllä maalierolla 1-25 on karmaiseva sarja. Okei, sarjan ensimmäisessä kolmessa ottelussa oli vastassa todellisia suurmaita järjestyksessä Belgia, Portugali ja todellisen läksytyksen Suomelle antanut Hollanti. Mutta se, että sen jälkeen nöyrryttiin kahdesti peräkkäin Georgialle ja sitten Norjalle ja Ruotsille yhteismaalein 1-11, alkaa olla jo todella huolestuttavaa.

Mitäs tästä, eihän Suomi ennenkään ole jalkapallon junioriturnauksissa erityisemmin jyllännyt, voisi joku ajatella. Tosiasia on kuitenkin se, että juuri kyseinen ikäluokka toimii kotijoukkueena Pohjanmaalla ensi kesänä pelattavassa alle 19-vuotiaiden EM-turnauksessa.

Harjoituspelin idea juuri oikea, tulokset eivät silti rohkaise

Sinänsä on juuri oikea lähtökohta, että Suomi sparraa itseään kisoihin nimenomaan kovia maajoukkueita vastaan. Tuloksista voisi silti päätellä, että kovin nopeasti ei läksyjä ole opittu.

Noin tyly tappiosarja ei todellakaan ole parasta mahdollista markkinointia kohti kotiturnausta. Helppoa ei tule myöskään viikon päästä Italiassa pelattavasta harjoitusottelusta. Etenkään siksi, koska Italia saanee peliin jota kuinkin parhaan kokoonpanonsa, mutta Suomelta on sivussa useita avainpelaajia seurajoukkuekiireiden takia.

EM-jatkokarsintojen lohkot arvottiin keskiviikkona, ja Suomen tämänsyksyiset vastustajat jakautuivat sopivasti viiteen eri lohkoon. Voi siis olla, että Suomi on saanut harjoitella juuri sopivasti montaa tulevaa kisamaata vastaan.

Paperilla Suomen ikäluokka ei ole huono. Joukkueesta löytyvät muun muassa Englannissa pelaava Marcus Forss, Skotlannissa palloilevat Serge Atakayi ja Miko Virtanen, Ajaxissa ja Baselissa Uefa Youth Leagueta pelaavat Saku Ylätupa ja Sergei Eremenko, Italiaan siirtyneet Martti Haukioja ja Mohamed Abukar sekä juuri rahakkaan siirron Ranskan liigan Caeniin saanut Timo Stavitski. Ja päälle useita jo Veikkausliigassa jalansijaa saaneita pelaajia.

Väsymystä, puolustuksen ongelmia ja viimeistelyvaikeuksia

Tulokset ovat silti olleet umpisurkeita, vaikka joukkueen päävalmentaja Kimmo Lipponen onkin nähnyt suomalaisten otteissa paljon hyvääkin.

– Tarkoitus oli olla aktiivinen joukkue ja yrittää dominoida, jossa onnistuimmekin. Olimme vievä osapuoli koko ensimmäisen jakson ja kaikki oli kohdillaan, paitsi maalit puuttuivat. Mielestäni jokainen kentällä ollut pelaaja saa olla tyytyväinen. Jokainen oli halukas pelaamaan hyvää jalkapalloa, Lipponen kommentoi Belgia-tappion jälkeen.

– Luovutimme pallon vastustajalle liian helposti, se käänsi pelin. Joko väsyimme tai teknisistä syistä, mutta jouduimme puolustamaan liian pitkiä aikoja. Toinen jakso oli täysin Portugalin, emme pystyneet enää haastamaan heitä, totesi valmentaja Portugalille taipumisesta Palloliiton kotisivuilla.

– Olimme todella paljon perässä. Pallollisena pystyimme tekemään jotain, mutta puolustaminen oli iso ongelma. Jos lähdemme noin hyvää joukkuetta vastaan tekemään asioita yksitellen, niin tulos on tämän näköinen, myönsi Lipponen Suomen jäätyä Hollannin jyrän alle.

– Toinen jakso oli etenkin meiltä täyttä dominointia, mutta emme nyt tällä hetkellä saa palkintoa. Meillä ei vain ole tehoja tällä hetkellä ja toisaalta – samoin kuin ensimmäisessä ottelussa – täällä on vaikea pelata, jos vastustajan päästää johtoon, oli valmentajan tiivistelmä Georgia-otteluista.

Ongelmia on siis ollut sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa. Nuorisomaajoukkueiden keskeinen tavoite on toki kasvattaa pelaajia A-maajoukkueen tarpeisiin, mutta lopputurnauksen lähestyessä soisi tulostakin alkaa hiljalleen tulevan. Ja tästä lankeaa suuri vastuu joukkueen valmentajalle. Lipposella on reilut seitsemän kuukautta aikaa saada homma raiteilleen, ettei kotikisoista tule täydellistä mahalaskua.

EM-lopputurnaus pelataan Seinäjoella ja Vaasassa 16.-29. heinäkuuta. Palloliitto on jo käynnistynyt kisoihin vapaaehtoishaun. Vaasan uudelle stadionille mahtuu 4 660 katsojaa ja Seinäjoen uudelle areenalle 5 909 katsojaa. Sekä vapaaehtoisten että maksavan yleisön houkuttelusta tulisi varmasti vielä vähän helpompaa, jos tulosten valossa nähtäisiin pian jonkinlainen ryhtiliike.

Heikki Kuparinen