Italialaisvalmentaja Carlo Ancelotti kuvailee entistä suojattiaan Gennaro Gattusoa hänen takavuosien AC Milaninsa ”sieluksi”.

Nykyään AC Milanin päävalmentajana toimiva Gattuso täyttää tänään tiistaina 40 vuotta. Hän pelasi Ancelottin alaisuudessa Milanissa vuosina 2001-2009. Kaksikko voitti yhdessä muun muassa kaksi Mestarien liigan titteliä sekä Italian Serie A:n mestaruuden kaudella 2003-04.

Ancelotti lähetti Gattusolle syntymäpäiväonnittelut Gazzetta dello Sportin kautta.

– Neljäkymmentä vuotta, rakas ”Rino”. Se ansaitsee valtaisan onnittelukirjeen, ei pelkästään puhelinsoittoa tai tavallista juttelua ja vitsejämme.

– Tuossa iässä on hyvä aika pohdiskella. Sinulla on tarpeeksi aikaa takanasi muistella ja riittävästi vuosia edessäsi jonkin uuden rakentamiseksi.

– Nyt katson sinua Milanin penkin päässä, ja sinä käyttäydyt hullun lailla. Karjut ja huudat pelaajillesi, sinä villitset heidät. Uskon, että olet oikea henkilö oikeassa paikassa.

– Siellä (Milanissa) on tarvetta intohimollesi, sinun luonteellesi, sinun uhrautuvaisuuden hengellesi, jolla ylität esteet. Siellä on myös tarvetta sinun ilollesi, jolla purat tiettyjä jännitteitä sekä sinun vakavalle raivollesi, jolla herätät ne, jotka nukkuvat. Joukkueesssa, ryhmässä on aina joku, joka nukkuu.

– Kentällä olit minun soturini. En ikinä nähnyt sinun antautuvan tai lähtevän kentältä puhtaan paidan kanssa. En ikinä nähnyt, että olisit kieltäytynyt taistelusta.

– Sitä minä ihailin sinussa aina. Ihailin sitä kykyä, jolla saavutit tavoitteesi, vaikka sinua ei siunattu mahtavilla teknisillä taidoilla. Voinkohan sanoa näin… Sinun jalkasi eivät varsinaisesti olleet ne sivistyneimmät!

– Mutta sinä annoit meille sisua, jota kellään muulla ei ollut, ja sinussa oli jotain epätavanomaista. Tiesit, miten jakaa sitä muille.

– Kuinka monta kertaa näinkään sinut juttelemassa joukkuekaverillesi auttaaksesi, rohkaistaksesi ja tukeaksesi häntä vaikeana aikana?

– Se on jalkapalloa. Rakenteiden, formaatioiden, diagonaalien, prässäämisen ja vastahyökkäyksien takana ovat ihmiset. Ja he ovat ne, jotka saavat sen eron aikaiseksi.

– Sinä, rakas ”Rino”, sinä teit sen minun ja Milanin puolesta. Sinä teit sen. Kahdeksan vuoden ajan valmensin ja kestin sinua.

– Ennen pelejä sinua oli mahdotonta lähestyä. Olit vihainen ja ärtyisä. Se oli vain tapasi valmistautua. Ja koska osasin pelata peliä etukäteen, tiesin miten lähestyä sinua: vitsillä, jotta voisin vähentää ahdistusta tai nauramalla. Ehkä kävelemällä pukukopista ulos.

– Muistatko, kun olimme harjoittelemassa kesken kauden Maltalla vuonna 2007. Kakha Kaladze sai sinut hulluksi, kun hän pilaili kustannuksellasi syntymäpäivänäsi ja muut pelaajat olivat hänen tukenaan.

– Esitin, että en tehnyt mitään, mutta tiesin, että sinun kanssasi oli tarve liioitella, koska muuten, kuten meillä on kahden kesken tapana sanoa: ”tietämättömyys pääsee irti”.

– Itse asiassa tiedän, että annoit yhtenä iltana Kaladzen kuulla kunniansa ravintolassa, enkä halua edes tietää, mitä tapahtui. Tiedän kuitenkin, mitä tapahtui muutama kuukausi myöhemmin.

– Noina päivinä Maltalla lupasin sinulle, että vien sinut Mestarien liigan finaaliin. Sinä ajattelit, että olen hullu.

– Mutta sitten me selvisimme loppuotteluun ja voitimmekin sen. Ja sinä, Rino, sinä olit sen Milanin sielu. Toivon, että pysyt siellä valmentajana. Olet ansainnut sen.