Näkökulma: Suomi pelaa jalkapallon arvokisamitalista ja MM-kisapaikasta – puuttuneet y-kromosomit viemässä historiallisesta teosta sen ansaitseman arvostuksen

EM-kisojen välieräottelu, yhden voiton päässä paikasta MM-turnaukseen. Tämä on tänä päivänä tosiasia suomalaisessa jalkapalloilussa, kun Suomen alle 17-vuotiaiden maajoukkue haastaa Liettuan Marijampolessa Espanjan. Pikkuhelmarit on saavuttanut mahtavia tuloksia toinen toistaan kovempia jalkapallomaita vastaan ja venynyt silloin, kun venymistä on tarvittu. Taival on ollut hieno alusta lähtien, mutta Suomessa tapahtuneeseen herättiin vasta, kun jossain silmäkulmassa alkoi kimmeltää mitali. Mietitäänpä ensin, kuinka harvinaisesta tempusta suomalaisessa jalkapallossa nyt puhumme. Naisten A-maajoukkue ylsi EM-välieriin vuonna 2005 (pronssiottelua ei pelattu), eivätkä tyttöjoukkueet ole saavuttaneet arvokisamitalia vielä koskaan. Suomen miehet ja pojat ovat juhlineet arvokisamitalia vain kerran, kun Suomen alle 18-vuotiaiden poikien maajoukkue sai hopeaa EM-kisoissa vuonna 1975. MM-kisoissa suomalainen jalkapallomaajoukkue on nähty kolmesti. Suomi isännöi vuonna 2003 alle 17-vuotiaiden poikien MM-turnausta ja oli myös mukana alle 20-vuotiaiden poikien MM-kisoissa vuonna 2001. Tytöt edustivat Suomea MM-tasolla alle 20-vuotiaiden kisoissa vuosina 2006 ja 2014. Nyt Pikkuhelmareilla on siis hieno mahdollisuus tehdä suomalaista jalkapallohistoriaa. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään siitä, voittaako Suomi tänään Espanjan vai ei. Jo koko tähänastinen taival on ollut upeaa seurattavaa. Ensimmäisessä karsintavaiheessa Pikkuhelmarit pelasi tasapelin vahvaa nousua naisfutiksessa tekevän Italian kanssa. Jatkopaikka heltisi tasapistein Italian ja Slovenian kanssa, mutta kasvun siemenet kylvettiin jo tuolloin lokakuisessa Sloveniassa. Maaliskuussa Ranskassa oli sitten vielä suurempien urotekojen aika. Rakas länsinaapuri Ruotsi kaatui komeasti 4-1, ja naisfutiksen mahtimaan Ranskan kanssa Suomi pelasi hienon 2-2 -tasapelin. Emäntämaalla oli kuitenkin ennen päätöskierrosta selvä etu maalieroissa puolellaan, ja vain voittaja selviäisi EM-lopputurnaukseen. Ottelun edetessä selvisi, että Suomi tarvitsisi Skotlannista viiden maalin voiton, ja senhän se ottikin – tekemällä viimeisellä varttitunnilla vaadituista maaleista viimeiset neljä. Joku sanoisi tällaista pään kestävyyttä jopa epäsuomalaiseksi.

Vihdoin näkyvyyttä myös suorassa lähetyksessä

EM-lopputurnauspaikkakin on suomalaisessa jalkapalloilussa niin harvinaista herkkua, että sen olisi voinut jo kuvitella aikaansaavan haastattelujen vyöryn, joukkue-esittelyjä ja kenties jopa lopputurnauksen televisiointia. Vaan ei, siihen tarvittiin vielä välieräpaikkakin. Avausottelussaan Suomi johti alle 17-vuotiaiden tyttöjen EM-historian mahtimaata – kuusi mestaruutta kymmenestä voittanutta – Saksaa pitkään. Lopulta Pikkuhelmarit kuitenkin taipuivat maalein 1-2. Emäntämaa Liettua taipui helposti maalein 4-0. Kun vielä päätöskierroksella kaatui viime vuonna vastaavan turnauksen välierissä pelannut Hollanti – naisten hallitseva euroopanmestari – maalein 2-1, oli Suomen välieräpaikka selviö. Silloin heräsi myös kotimaan media ja Yle. Yleisradio lähettää perjantaina klo 19 alkavan välieräottelun suorana Yle Areenassa. Lisäksi ”tavoitteena” on saada myös jälkilähetys television puolella. Yle reagoi hienosti, mutta itse jäin ihmettelemään, miksi vasta nyt? Pikkuhelmarit ansaitsee saavutuksistaan kaiken sille suodun ylistyksen ja hypen, mutta eikö jo kahdeksan parhaan eurooppalaisen maan joukkoon selviytyminen ollut upea saavutus? Vertailun vuoksi vaikkapa Saksassa – jossa laadukkaasta jalkapalloilusta on kiistatonta runsaudenpulaa – kaikki Saksan ottelut sekä jokainen pudotuspeli on lähetetty Sport1 -kanavan maksullisella puolella sekä veloituksetta urheilukanavan verkkopalvelussa. Päätös tehtiin jo kauan ennen kisojen ja ”gloryhunttaus”-vaiheen alkua. Pikkuhelmarit ovat nyt siis ikäluokkansa neljän parhaan maan joukossa. EM-karsintoihin osallistui 45 maata, joten kun emäntämaa Liettua lasketaan mukaan, on Suomi jättänyt taakseen jo 42 muuta Euroopan maata. Lajien välinen vertailu on melkoinen neva tarvottavaksi ja kohtalaisen hedelmätöntä, mutta muistutan senkin uhalla siitä, että kun Suomi voitti keväällä alle 18-vuotiaiden poikien jääkiekon MM-kultaa, osallistui ikäluokan MM-turnauksiin eri sarjatasoilla 43 maata, joista 32 tuli Euroopasta. Pikkuhelmarien menestys kestää siis erittäin hyvin vertailun jääkiekkoilevien poikien keväiseen saavutukseen, mutta mediahuomio on tuskin yltänyt edes promilleen. Peiliin saa toki katsoa myös tämäkin sivusto.

Parhaiden naisfutaajien ansiotaso absurdi Neymariin verratessa

Tasa-arvosta urheilussa ja jalkapallossa on viime aikoina puhuttu paljon. Eikä aivan syyttä. Otetaanpa yhdeksi esimerkiksi valtavasta kuilusta kenties se räikein mahdollinen esimerkki, joka kaikesta absurdiudestaan huolimatta on kuitenkin totta. Jokainen jalkapalloileva mies, nainen, poika ja tyttö maailmassa tietää varmasti Neymarin ja epäilemättä miljoonat häntä myös suuresti ihailevat. Onko siinä silti yhtään mitään järkeä, että Neymar ansaitsee vuodessa jo pelkkänä palkkana yhtä paljon rahaa kuin kaikki seitsemän (7!) suurimman naisten jalkapalloliigan pelaajat yhteensä (liigat Ranskassa, Saksassa, USA:ssa, Englannissa, Ruotsissa, Australiassa ja Meksikossa, lue lisää täältä). Vailla parempaa tietoa en suostu uskomaan, että kisojen tähänastisessa televisioimattomuudessa olisi kyse korkeasta hinnasta, vaan mediapäättäjien kiinnostuksen puutteesta. Jokainen voi pohtia, olisiko samanikäisten poikien EM-turnaus jollain kanavalla – tai verkkopalvelussa – televisioitu Suomen ollessa mukana.

Jokainen voi kantaa kortensa kekoon

Naisjalkapalloilun saamalla huomiolla ja siihen tehdyillä investoinneilla on valovuosien matka miesfutikseen, eikä samalle viivalle päästä luultavasti koskaan. Jokainen askel kohti tasa-arvoa olisi kuitenkin askel oikeaan suuntaan. Näiden askelten ottamisessa auttaisi enemmän kuin mikään muu ottelujen televisiointi, sillä pelejä näkemällä kiinnostus kasvaa ja nuoret pelaajanalut saavat ottaa oppia idoleiltaan. Kenties joskus kasvaisivat myös tyttö- ja naisfutikseen tehdyt rahalliset panostukset. Olen melko varma siitä, että Pikkuhelmarienkin joukkueessa on useita pelaajia, jotka haaveilevat jalkapalloammattilaisuudesta. Samanikäisten poikien maajoukkueessa ei myöskään pelaa ammattilaisia, mutta pyöreät 17 vuotta sitten siittiösolusta puuttunut y-kromosomi asettaa tytöt täysin epätasa-arvoiseen asemaan jo pari vuotta myöhemmin. Näin ei tarvitsisi olla. Jalkapallohullujen vanhempien perheissä saattaa olla aivan yhtä jalkapallohulluja tyttöjä ja poikia, jotka treenaavat ja satsaavat lajiin aivan yhtä suurella intohimolla. Aikuisuuden kynnyksellä toisten unelma ammattilaisuudesta onkin kuitenkin yhtäkkiä paljon lähempänä kuin toisten, vaikka tehty työmäärä saattaisikin olla sama. Women in Football -Twitter-tili käynnisti äskettäin nopeasti levinneen ”What If” -kampanjan. Me yksittäiset kuluttajat emme voi tehdä päätöksiä mediatalojen tai TV-yhtiöiden puolesta, eikä FIFA:n, UEFA:n tai kansallisten liigojenkaan lobbaaminen ole helppoa. Jokainen voi kuitenkin ostaa vaikkapa paikallisen naisjoukkueen kausikortin ja käydä useammin seuraamassa naisten tai tyttöjen jalkapalloa. Siten Pikkuhelmarienkin unelmat voivat olla hieman lähempänä. Suomen hienolla joukkueella on taas tänään edessään iso, iso haaste. Illan vastustaja Espanja on Saksan jälkeen ikäluokan EM-turnausten menestynein joukkue (kolme kultaa ja neljä hopeaa 10 kisoissa). Silti Marko Salorannan iloinen ja itseensä uskova joukkue on ylittänyt niin isoja esteitä jo tähän mennessä, että finaalipaikka ei yllättäisi enää ketään. Joukkue on asettanut tavoitteekseen MM-paikan jo ennen kisoja, ja se on nyt yhden voiton päässä. Kävi välieräpelissä ja maanantaisissa sijoitusotteluissa sitten kuinka tahansa, niin kaksi asiaa on kuitenkin varmaa. Pikkuhelmareilla on täysi syy olla erittäin ylpeä itsestään ja saavutuksistaan. Ja Helmarien tulevaisuus näyttää tällä hetkellä aika hemmetin hyvältä. Tämä joukkue on syytä pitää mielessä myös ensi talven Suomen urheilugaalassa. Muokattu 19.5. klo. 17.05: Korjattu, että Suomi oli mukana U20-ikäluokan MM-kisoissa vuonna 2001.

LUE MYÖS: