Nuori Ronaldinho asettelee pallon paikalleen. Pelataan MM-kisojen puolivälierää Brasilia-Englanti ja tiukkaa vääntöä on takana noin 50 minuuttia.

Tilanne ei näytä mitenkään hurjan vaaralliselta. Matkaa maalille on paljon – odotettavissa on keskityspallo rangaistusalueen sisään. Ronaldinho pälyilee hetken rangaistusalueen tuntumassa odottavaa pelaajamassaa ja täräyttää pallon ilmaan.

Loppu on jalkapallohistoriaa. Brassitaikurin veto yllättää katsojat. Tekisi mieli sanoa, että se yllättää myös kaikki pelaajat. Ainakin Englannin kokeneen David Seamanin se yllättää pahasti. Brittivahti kompuroi ja katsoo voimattomana, kun pallo leijailee häkellyttävällä tavalla maaliin.

Outo kierrenosto lipuu Seamanin yli ja vie Brasilian jatkoon puolivälieristä lukemin 2-1. Voittomaali on nöyryytys. Se on taikatemppu tyhjästä. Se on ennen kaikkea osuma, joka nousee 16 vuoden jälkeen yhä mieleen Etelä-Korean MM-kisoista.

Oliko maali tuuria, kuten englantilaispelaajat tuskastelivat? Oliko se Seamanin virhe, kuten englantilaismedia ryöpytti? Sillä ei ole tämän tarinan kannalta mitään väliä – tuollaisia maaleja ei tehdä vahingossa.

Mikä on Sinun paras muistosi MM-kisoista? Liity Suomen suurimpaan futisaiheiseen Facebook-ryhmään ja kerro oma tarinasi. Parhaista tarinoista tehdään oma artikkeli! Hyppää mukaan Jalkapallon Olohuoneeseen tästä.

Ristiriitainen hymynaama

Ilmiömäinen MM-kisamaali kiteyttää erinomaisesti koko Ronaldinhon persoonan. Ei ole sattumaa, että hymynaama nousi 2000-luvun alun tempuillaan kokonaiseksi sukupolvikokemukseksi. Tänä vuonna loppunut ura herättää vieläkin vahvoja mielikuvia.

Ronaldinho oli supertähti, joka oli somepersoona jo ennen sosiaalisen median kulta-aikaa. Taustalta löytyi poikkeuksellinen määrä taitoa – brassitähti nousi otteillaan nopeasti aivan maailman huippujen joukkoon.

Hyökkäävän keskikenttäpelaajan suurin lahja ei ollut koskaan huikeat kikat tai upeat vaparimaalit. Tähtistatus ei perustunut pelkästään maagisiin temppuihin. Virnistävän taiturin suurin perintö on persoona, joka muistetaan vielä vuosikausien jälkeen.

Jatkuva virne kentällä oli tavaramerkki, joka sisälsi aimo annoksen mystisyyttä. Miten hän pystyy tekemään taikojaan noin helpon oloisesti? Usein syntyi jopa mielikuva, ettei veijarille löydy lainkaan pysäyttäjää.

Mystinen persoona saattoi tehdä taikatemppujaan koska tahansa. Samalla peleissä saattoi tapahtua aina mitä tahansa – juuri kliinisyyden puute ja arvaamattomuus tekivät brassista häkellyttävän urheilijan. Ottelut olivat aina jollain tapaa show’ta. Pelkästään sen takia Brasilian ja Barcelonan pelejä oli upea katsoa. Ja aika moni niitä seurasikin pelkästään kyseisen keskikenttätaiturin takia.

Vuoden 2002 MM-puolivälierä on jäänyt historian kirjoihin Ronaldinhon show’na. Ikonisesta maalista on tehty yliopistotason tutkimuksia ja sen on arvioitu käynnistäneen joukkueen ympärillä jopa MM-kultaa johtaneen huuman.

Ronaldinho katseli upean osumansa jälkeen vielä punaista korttia Englantia vastaan. Kuva: Getty Images.

Pelkästään tuossa yhdessä puolivälierissä sattui myös paljon muuta. Harva muistaa, että Ronaldinho otti vain seitsemän minuuttia maalin jälkeen punaisen kortin taklauksellaan. Se oli kaikin puolin typerä temppu.

Samalla se alleviivaa, että Brasilian supertähti oli kaikkea muuta kuin kliininen suorittaja ja urheilija. Ehkä juuri se teki hänestä poikkeuksellisen rakastetun hahmon – välillä tarjolla oli konnan, välillä sankarin rooleja.

Ronaldinhon tapa kentällä toimia vastoin kaikkia odotusarvoja teki hänestä kesällä 2002 sankarin. Toisella kerralla hän olisi voinutkin olla konna. Sillä ei ole lopulta väliä – suurin perintö löytyy tavasta tehdä asioita.

Näistä tempuista syntyy lopulta ne tarinat, jotka muistetaan parhaiten. MM-kisojen huuma rakentuu juuri poikkeuksellisten temppujen varaan. Rohkeus kokeilla ihmemaalia kovassa paikassa oli lopulta se temppu, joka nostaa Ronaldinhon pysyväksi osaksi urheiluhistoriaa.

LUE MYÖS: Toimittajan kisamuisto – Rooney-paidalla huomiota Italiassa

LUE MYÖS: Muisto jalkapallon MM-kisoista: ”Vuonna 2006 suolavettä virtasi silmäkulmista – ilosta”