Näkökulma: Huuhkajien eturiviin tunkua – joko olisi aika alkaa arvostaa MLS:ää?

Edellisten MM-karsintojen jälkeen Huuhkajista vetäytyi kaksi harvoista TOP 5 -liigojen pelaajistamme: kapteeni Niklas Moisander ja Chievossa lähes seuralegendaksi kohonnut Perparim Hetemaj. Haikein mielin hyvästeltiin lisäksi Kari Arkivuo, joka oli saavuttanut kannattajien keskuudessa lähes kulttisuosion.

Moisanderin ja Hetemajn taso riittäisi edelleen helposti Huuhkajien avaukseen, mutta onneksi keskuspuolustukseen ja keskikentän keskustaan on ollut laadukasta tarjontaa muutenkin. Arkivuon lopettamispäätökseen sen sijaan suhtauduttiin paljon suuremmalla huolella.

Raitalalla uusia pomon elkeitä

Vaan kenties huoli on ollut turha. Kai huomasitte, kuinka kypsästi Jukka Raitala pelasi Suomen laitapuolustuksessa Unkari- ja Viro-otteluissa? Raitala oli pomo jo kentän oikealla laidalla Unkari-pelin avausjaksolla, mutta taso vain nousi, kun hän pääsi tutummalle laidalleen vasemmalle Jere Urosen loukkaantumisen myötä. Kaiken kukkuraksi kovalla itseluottamuksella pelannut Raitala oli lähellä tehdä maajoukkueuransa avausmaalin Viro-pelin ensimmäisellä puoliajalla.

Aina, kun Uronen on pelikunnossa, Raitalan pelipaikka löytynee lähtökohtaisesti oikealta, mutta mies osoitti hoitavansa senkin laidan kunnialla. Raportit kertovat lisäksi, että Raitala on pelannut väkevästi kahden viimeisen MLS-kauden aikana.

Muistan yhä elävästi, kuinka Jukka Raitala kuului Suomen ehdottomiin onnistujiin alle 21-vuotiaiden EM-turnauksessa vuonna 2009. Keravalaislähtöinen puolustaja oli joukkueessa ali-ikäisenä, mutta ajattelin jo tuolloin, että tällä kaverilla on kenties koko pelaajaryhmästä kaikkein valoisin tulevaisuus.

Sittemmin Raitala on kiertänyt Saksan, Espanjan, Hollannin, Tanskan ja Norjan kautta Pohjois-Amerikkaan, ja juuri nyt näyttää siltä, että hän on pelaajana kypsempi ja älykkäämpi kuin koskaan ennen. Raitala täyttää tällä viikolla 30 vuotta, joten ylettömän monia arvokisakarsintoja hän tuskin enää pelaa. Nations Leaguen ja EM-karsintojen ajaksi vakiopaikka avaukseen on kuitenkin ehdottomasti tarjolla.

Schüller omaksui terrierin roolin

Entäs toinen suuri onnistuja Rasmus Schüller? Jos Raitala onkin ollut maajoukkuekeskusteluissa usein takarivin harmaa hiirulainen, on Schülleriä käsitelty välillä lähes sylkykuppina. Ilman Alexander Ringin ja Glen Kamaran poissaoloa ei vastuuta välttämättä olisi herunut. Nyt herui, eikä kenenkään tarvitse sitä katua.

Schüller oli keskikentän keskustassa juuri sellainen ärsyttävä pihkatappi ja iholle hiipijä, jota tarvittiinkin. Suoritusvarmuus oli hyvää luokkaa, ja pelityyli juuri niin kelju kuin raportit ja tilastot Pohjois-Amerikasta antoivat odottaa. Schüller riisti palloja ja siirsi pelivälineen nopeasti eteenpäin. Syöttipä peliälykäs Schüller vielä muun hyvän lisäksi myös Teemu Pukin maalin Unkari-ottelussa.

Yhdysvaltain MLS-sarja on yhä monien mielissä entisten tähtipelaajien jäähdyttelysarja, mutta Raitalan ja Schüllerin selkeä tasonnosto kertoo omaa kieltään siitä, kuinka korkealla tasolla rapakon takana pelataan. Eikä unohdeta sitäkään, miten Alexander Ringin osaaminen ja vaparitaidot ovat lisääntyneet Andrea Pirlon rinnalla ja Patrick Vieiran opastuksessa (joskaan kumpaakaan ei New York City FC:stä enää löydy).

Sarjojen välistä vertailua on vaikea tehdä ilman seurojen keskinäisiä otteluita, mutta alan olla vakuuttunut siitä, että MLS on kiilaamassa tasonsa puolesta vaikkapa Hollannin ja Tanskan sarjojen edelle. On syynä sitten sarjan valmennusosaaminen, olosuhteet tai vaikkapa Yhdysvalloissa suosittu henkinen valmennus, ehkä on jo aika lopettaa MLS:n vähättely?

Raitalan ja Schüllerin onnistumisen arvoa syyskuun kaksoismaaottelussa nostaa myös se, että molemmilla on takanaan pitkät lennot yli lukuisten aikavyöhykkeiden. Toki valtaosa esimerkiksi Argentiinan ja Brasilian maajoukkuepelaajista joutuu saman haasteen eteen jokaisella maaottelutauolla, mutta ei se poista sitä tosiseikkaa, että valtameren ylittäjät antavat aina muille jonkin verran tasoitusta fyysisellä puolella. Siksikin maajoukkueeseen sitoutuvat MLS-pelaajat ansaitsevat ehdottomasti hatunnoston valmiudestaan tulla mukaan edustusryhmään.