Näkökulma: Legendoja ja kiviriippoja – Mikä on oikea hetki päästää irti seuraikoneista?

FC Interin seurajohdon ratkaisu olla tarjoamatta Ari Nymanille jatkosopimusta on herättänyt tunteita keskustelupalstoilla. Inter kertoi päätöksestään seuraikonille torstaina ja maksavalle yleisölle lauantai-iltana. Sunnuntain Honka-ottelussa Nyman sai kiitokseksi 17 pääsarjakaudestaan Interissä kukkaset, parit chantit, standing ovationin ja pelikavereilta ilmaan heittelyt. Kenttäkuuluttajan ääni värisi Nymanin saavutuksia kerratessa.

Myöhemmin samana iltana 34-vuotias Nyman kertoi paikallislehti Aamusille, että olisi halunnut jatkaa pelaamista kasvattajaseurassaan. Eihän mies ole missään toisessa seurassa Suomessa edes pelannut, joten ymmärrettävästikin seurajohdon päätös tuli Nymanille shokkina.

Jos Nymanin kohtelu aiheutti dejá vu -tuntemuksia, niin se johtuu siitä, että lähes päivälleen vuosi sitten Inter menetteli samoin pitkäaikaisen kapteeninsa Henri Lehtosen kanssa. ”Pänällä” olisi ollut jatkohaluja, mutta seura ei uutta kontrahtia tarjonnut (lue lisää).

Pesuveden mukana saavat mennä nyt myös Mika Mäkitalo, joka on pelannut Interissä Veikkausliigaa kahdeksalla kaudella kolmella eri rupeamalla, sekä toisen polven Inter-pelaaja Jere Koponen. 26-vuotias maalivahti pelasi uransa tähän asti parhaan kauden, kannattajaryhmä Ultraboyz palkitsi hänet kauden parhaana pelaajana, mutta jatkopahvia ei seura Koposelle tarjonnut.

Valmentajille vastuuta pelaajahankinnoista

Veikkausliigan mittapuulla isolla budjetilla operoiva Inter on ollut vuodesta toiseen yksi sarjan merkittävimpiä alisuorittajia. Vuoden 2015 neljäs sija oli poikkeus, mutta muuten vuodesta 2013 plakkariin ovat tulleet sijat 9, 9, 11 ja 9. Tällä kaudella Inter sijoittuu sijoille 6-8.

Ensi kaudella Interiä valmentaa espanjalaiskaksikko José Riveiro–Sergio Almenara. Seuran teknisen johtajan Vesa Mäen mukaan valmentajille halutaan antaa mahdollisuus aloittaa ”puhtaalta pöydältä” ja muokata kokoonpanoa omannäköisekseen.

– Viimeiset vuodet eivät ole olleet sellaisia kuin seurassa on haluttu. Haluamme tehdä selkeän muutoksen, Mäki sanoi Aamusten haastattelussa (koko juttu täällä).

– Riveiro saa käydä keskustelut pelaajien kanssa. Varmasti on pelaajia, jotka nyt jättävät seuran.

Ikuinen kausikortti mestareille – mutta vain katsomoon

Inter-ikonin statuksella syrjään ovat viime vuosina väistyneet myös Joni Aho (10 kautta Interissä) ja Magnus Bahne (13 kautta), mutta he tekivät ratkaisunsa ilmeisesti omasta aloitteestaan. Vanhasta jengistä ovat läsnä enää Timo Furuholm ja Mika Ojala, mutta heidänkään jatkosta ei ole vielä tiedotettu. Molemmat ovat tosin olleet tällä kaudella kaukana suuruutensa päivistä.

Inter juhlisti kauden viimeisen kotiottelunsa käsiohjelmassa seurahistorian ainoan mestaruuden tuonutta vuoden 2008 joukkuetta. 10-vuotisjuhlavuoden kunniaksi seura myönsi mestarijoukkueen pelaajille elinikäisen kausikortin Interin kotiotteluihin.

Sami Sanevuori

@SamiSanevuori

Kelpaa tällä käydä loppuelämä peleissä. #FCInterTurku #Veikkausliiga

35

0

7:45 PM · Oct 21, 2018

Kukaan ei taatusti esitä, että seuralegendoille pitäisi antaa ikuinen kausikortti kentän puolelle, mutta milloin on sitten oikea hetki ohjata ikonit sivummalle? Olivatko Henri Lehtosen ja Ari Nymanin otteet jo niin huonoja, että he ansaitsivat tulla kohdelluiksi hylkiöinä?

Olemme vahvasti makuasioiden äärellä. Jotkut ovat varmasti sitä mieltä, että Lehtosesta ja Nymanista tuli viimeisillä Inter-kausillaan riippakiviä, mutta toisille miesten jatko olisi kelvannut hyvin. Itse kallistun enemmän jälkimmäisen koulukunnan puoleen.

Henri Lehtonen oli kaudella 2017 kaukana huippuvuosiensa tehoista. Parhaalla kaudellaan vuonna 2011 ”Pänä” teki 15 maalia ja syötti viisi. Viime vuonna maaleja syntyi vain yksi, peliminuutit putosivat alle puoleen edelliskaudesta ja Lehtonen pääsi Interin avauskokoonpanoon vain kymmenen kertaa.

Koko Interin kauden 2017 joukkue oli täynnä alisuorittajia, mutta kapteeni Lehtonen yhdessä vaikkapa Furuholmin kanssa edes näytti siltä, että jatkuva häviäminen otti päähän. Hyökkäysuhkaa Lehtosesta ei enää juurikaan ollut, mutta puolustuslinjan otteluruuhkan rotaatiossa hän olisi voinut hyvin yhä menestyä.

Monipuolinen Nyman puolestaan on pelannut Interissä tällä kaudella neljänneksi suurimmat peliminuutit, ja on ollut vuodesta toiseen yksi joukkueensa tasaisimmista suorittajista. Mitään merkittävää notkahdusta Nymanin pelissä ei ollut nähtävissä, mutta siitä huolimatta iki-Inter siirrettiin syrjään.

Pelaajatarkkailurekordi ei vakuuta

Kaikki loppuu aikanaan, ja niin myös seuraikonien ura tutuissa väreissä. Kulissien takaisista tapahtumista on mahdotonta esittää uskottavia arvioita, ja ovatpa muun muassa palkkakeskustelut yksi tärkeä osa sopimusneuvotteluita. Lehtonen ja Nyman vaikuttavat joka tapauksessa pelaajilta, jotka eivät roolin pienenemisestä nurise, vaan olisivat olleet halukkaita toimimaan esimerkkeinä nuoremmille tutussa nutussa.

Interissä on kuitenkin nyt menossa suursiivous, ja sen tarkoitusperä on helppo ymmärtää. Ala- tai keskikastissa rämpiminen ei naurata katsomossa, eikä epäilemättä toimistollakaan. Uudistusprosessissa on kuitenkin aina omat riskinsä.

Nuorista jotain läpimurtoon viittaavaa tekivät kaudella 2018 lähinnä Tatu Varmanen ja Arttu Hoskonen. Hankinnoista onnistujiksi voidaan laskea Tero Mäntylä, Teemu Penninkangas ja kuin uutena pelaajana ryhmään liittynyt pitkäaikaispotilas Niko Markkula. Uudet vastuunkantajat olivat kuitenkin erittäin vähissä.

Interiin on viimeisten kolmen kauden pelaajaruletissa siirtynyt Transfermarktin siirtosivun mukaan noin nelisenkymmentä pelaajaa, joista pyöreästi kolmasosa on ulkomaalaisia. Näistä arvoista lähes jokainen osoittautui tyhjäksi, eikä scouttaus muutenkaan vakuuta.

Pelaajatarkkailun on syytä onnistua jatkossa entistä paremmin, tai muuten seuralegendojen tyly kohtelu näyttäytyy entistäkin oudommassa valossa. Epäilemättä Henri Lehtosen ja Ari Nymanin kaltaiset konkarit kuuluvat niihin pelaajiin, joiden puhetta kopissa kuuntelevat märkäkorvatkin.

Lojaalius vastaan menestys

Kyseisenlainen dilemma ei luonnollisestikaan ole pelkkä Turun tai Suomen etuoikeus. Muuan Francesco Totti olisi kaiketi halunnut jatkaa uraansa vielä kesän 2017 jälkeenkin, mutta seurajohto ohjasi miehen syrjään. Totti pelasi AS Romassa 25 Serie A -kaudella ja sai jatkaa seurassa johtotehtävissä.

Andrés Iniesta puolestaan teki omat johtopäätöksensä, ja päätti lähteä Barcelonasta Japaniin. Omien sanojensa mukaan Iniesta halusi menetellä näin, ”ennen kuin hänestä tulisi seuralle painolasti”.

Kysymys ei siis ole helppo. Seurajohto tietää paljon paremmin oman palkanmaksukykynsä, pelaajien sopeutumisen vähäisempään rooliin ja sen, voisiko ikoneille löytyä mahdollisesti muita töistä seuran sisältä.

[readmore from=FC-Inter]

”Palkkasotureitakin” jäädään usein kaipaamaan, jos nämä ovat kannatelleet seuraa kuten vaikkapa Atomu Tanaka ja Alfredo Morelos viime kausina HJK:ta. Silti seuralegendojen hyvästeleminen on katsojille monin verroin kovempi paikka, sillä heidän kanssaan on jaettu niin monet muistot ja eletty niin ylä- kuin alamäkiäkin yhdessä.

On mahdollista, että Inter löytää Ari Nymanin paikalle piirua kovemman pelimiehen, mutta varmaa on, että katsojien empatiakyky herää, kun pidetyt omat lemmikit sysätään syrjään näiden tahdon vastaisesti. Ammattiurheilu on kuitenkin viime kädessä kylmää bisnestä, ja se on kannattajienkin hyväksyttävä – oli ikonien ikävä sitten kuinka kova tahansa.

Karu tosiasia on, että ikonitkin haalistuvat ja moni kannattajakin vaihtaa mieluusti lojaaliuden menestykseen. Nyt on sitten FC Interin seurajohdon näytönpaikka. Pelimiehiä voi löytyä hyvällä vainulla ja rahalla, mutta johtajuutta ja seurauskollisuutta – sitä sillä ei saa.