Jalkapallo menee päivä päivältä enemmän siihen suuntaan, jossa sattumalle pyritään jättämään hyvin minimaalinen rooli. Liverpoolin laitapuolustaja Trent Alexander-Arnoldin kulmapotku tiistain Mestarien liigan välierässä antoi osoituksen siitä.
Sosiaalisessa mediassa on ymmärrettävästi riittänyt keskustelua huiman ottelun jälkeen siitä, oliko Alexander-Arnoldin kulmapotku yksittäinen (ja sattumanvarainen) oivallus vai harjoiteltu kuvio. Esimerkiksi poikamaajoukkueiden päävalmentaja Erkka V. Lehtola kommentoi osuman olleen enempi oivallus, jos oikein tulkitsin. Sitten taas toinen valmentaja ja Valioliiga.comin toimittaja Eero Laurila on ehdottomasti sitä mieltä, että kyse oli harjoitellusta kuviosta.
Lehtolan kommentti herätti keskustelun siitä, mitä jalkapallo lopulta oikeastaan on. Onko se pääasiassa datan hyödyntämistä? Onko se harjoiteltuja kuvioita ja malleja vai yksittäisten pelaajien yksittäisiä ratkaisuja ja niitä kuuluisia oivalluksia? Mikä merkitys asenteella ja taistelutahdolla on?
Tylsä vastaus on, että se on kaikkea tätä yhdessä. Mitä suurimmassa määrin jalkapallo on toistoja eli ennalta harjoiteltuja asioita ja reagointia pelin sisällä erilaisiin tilanteisiin, mitä voidaan myös kutsua oivaltamiseksi. Asennetta on vaikeampi mitata, mutta esimerkiksi kaksinkamppailuissa sen merkitystä ei voi myöskään sivuuttaa.
Liverpoolin ratkaisevan 4-0-osuman tehnyt Divock Origi myönsi saksalaiselle Sky-kanavalle, että kulmapotkua oli harjoiteltu ennakkoon. Totta kai sitä oli harjoiteltu! Liverpool panostaa ehkä eniten maailmassa erikoistilanteiden harjoitteluun. Jürgen Kloppilla on enemmän populaa omassa valmennusryhmässään kuin Liverpoolilla on kentällä pelaajia. Ei kentällä sattumalta tehdä yhtäkään erikoistilannekuviota, jos tehdään yhtään mitään sattumalta.
Kyse onkin siitä, milloin mitäkin kuviota tulee käyttää. Tässä korostuu yksittäisten pelaajien nerous ja reagointikyky vallitsevaan tilanteeseen. Kun pallopoika heittää nopeasti pallon takaisin kentälle, on tiedostettava, mitä mahdollisuuksia seuraavaksi on käytettävissä. Kun Liverpoolin pelaajat vetäytyvät kulmapotkutilanteessa taka-alueelle, on kulmapotkun antajan, Alexander-Arnoldin reagoitava siihen.
Ja kun Xherdan Shaqiri käppäilee mukamas antamaan kulmapotkua, vilkuillen samalla boksiin, on Alexander-Arnoldin reagoitava tähän. Origin täytyy samalla myös tiedostaa se, että nyt hänelle pedataan tekopaikkaa, mutta voi myös olla, ettei palloa lopulta hänelle pelatakaan.
Lopullisen ratkaisun tekee Alexander-Arnold, joka päättää millä harjoitellulla kuviolla maalia lähdetään tekemään. Nyt päätös oli niin komea, että se tuntuu sokaisseen jopa poikamaajoukkueen päävalmentajan.
Toistot harjoituskentällä lukittujen ovien takana olivat kuitenkin tuoneet varmuuden ja osaamisen Alexander-Arnoldin valitsemaan ratkaisuun.
Juho Hirvonen
Twitter: @jkhirvonen
