Kun lähijunassa lauletaan ”Oi Suomi on” koko matka Tampereelta Helsinkiin, voi hyvällä omatunnolla todeta Suomen ottavan suuria harppauksia kohti jalkapalloyhteiskuntaa.
Huuhkajat on nousemassa kovaa vauhtia ”koko Suomen jutuksi”. Tampereella nähtiin lauantaina jotain erilaista, ei välttämättä ennenkuulumatonta, mutta tunnelmassa oli erilaista sähköä ja latausta. Kävelin noin kolme tuntia ennen ottelua Ratinan stadionin ohi, ja paikalla oli jo rutkasti ihmisiä Suomen pelipaidoissa valmistautumassa, niin sanotusti marinoitumassa.
Kävelin pitkin poikin Tamperetta etsiessäni ravintolaa, joka ei olisi tupaten täynnä. Suomi-paitaan sonnustautuneita kannattajia oli joka puolella. Kun jo ehti luulla hetken, että nyt rauhoittuu, kulman takaa tuli uusi kannattaja laulaen ylistyslauluja ”Rivelle” eli Suomen A-maajoukkueen päävalmentajalle Markku Kanervalle.
Jokainen Tampereella oli menossa Riven johdolla kisoihin.
Huuhkajien esitys kivenkovaa Bosnia-Hertsegovinaa vastaan oli mykistävä. Yhtenäinen pelitapa söi Bosnian tähdet elävältä. Kuten suomalaisessa joukkueurheilussa on viime aikoina nähty, henki voittaa materian.
Kun Teemu Pukki vei Suomen 1-0-johtoon, jopa taivas repesi. Vettä tuli sangosta pelaajien ja ennen kaikkea kannattajien niskaan, mutta mitä vielä, laulu raikui entistä kovempaa. Toisen maalin jälkeen alkoi pressikatsomossa tuntua jo epäuskoiselta, kun ihmiset halailivat katsomossa toisiaan kuin jääkiekon maailmanmestaruuden jälkeen Mantan patsaan juurella.
Huuhkajat otti lauantaina yhden Suomen jalkapallohistorian komeimmista voitoista. Bosnia-Hertsegovina on todella tasokas jalkapallomaajoukkue, mutta lauantaina se oli paperia Ratinan kaatosateessa.
Glen, Teme, Luke, Rive ja kumppanit olivat kansan sankareita, joille laulettiin pitkään lähijunassa jossain Tampereen ja Helsingin välimaastossa. Suomalaisen jalkapallon parissa on nyt oikea buumi, ja voi hyvin olla, että laulu raikaa vielä EM-kisoissa, junissa ympäri Eurooppaa.
Juho Hirvonen, Tampere
Twitter: @jkhirvonen