Näkökulma: Stadin derbyn taktinen taisto kulminoituu HIFK:n penkin päähän – saanut aikaan jotain hyvin poikkeuksellista

Tänään, torstaina, pelataan kauden toinen Stadin derby. Kauden ensimmäinen ottelu HIFK:n ja HJK:n välillä pelattiin huhtikuussa, jolloin pisteet jaettiin 1-1-tasatuloksella.

Ensimmäinen Stadin derby oli todella tasainen ottelu. HJK ei montaa kertaa päässyt ensimmäisellä jaksolla HIFK:n prässistä ulos laadukkaalla tavalla ja puoliajalla tilanne olikin 0-0. Toisella jaksolla HJK löysi paremmin tilat HIFK:n puolustusmuodosta ja tekikin johto-osumansa toisen jakson alussa. Kävi kuitenkin niin, että 63. minuutin kohdalla HIFK eteni sivurajaheittojen avulla kulmalipulle ja tasoitti pelin kulmapotkusta.

Pelin tulosta yllättävämpää oli se, että tuossa ottelussa nähtiin modernien derbyjen aikakaudella ensimmäistä kertaa se historiallinen tosiasia, että HIFK oli käytännössä aloitteellisempi joukkue. HIFK oli se joukkue, joka oli tiiviimmin kiinni omassa, norjalaisluotsi Tor Thodesenin luomassa peli-identiteetissä. Kauden toisen Stadin derbyn mielenkiintoisin pelillinen ilmiö istuukin siksi HIFK:n penkin päässä.

53-vuotias norjalaisluotsi on Veikkausliigan kokenutta kaartia. Vain SJK:n Alexei Eremenko senior on Thodesenia vanhempi. Thodesen on nähnyt maailmaa. Arabiemiraateissa, Virossa ja Norjassa työskennellyt valmentaja istuu lehdistötilaisuuksissa selkä suorassa ja osaa pelata mediapeliä, kun suomalaiset kilpakumppanit makaavat tuoleillaan ja vastailevat ujosti.

Tor Thodesen yrittää tänäänkin tehdä ottelusta kentän tasolla hänen näköisensä. Se tarkoittaa hänen kohdallaan tasan yhtä asiaa. Thodesen nimittäin haluaa, että ottelua pelataan edestakaisin kentän yhtä pystysuuntaista kaistaa pitkin. Jalkapallo, jota Thodesenin HIFK viljelee, on tyyppiesimerkki pystysuunnan jalkapallosta.

Esimerkiksi HIFK:n tämäniltainen vastustaja näkee jalkapallon päinvastaisen ajattelun kautta. Toni Koskelan ryhmä yrittää hyökätessä täyttää kentän niin, että pelaajia olisi jokaisella kentän viidellä pystysuuntaisella kaistalla. HJK pyrkii hyödyntämään kentän syvyyden lisäksi kentän leveyttä. Koskelan ajattelu tapahtuu niin, että mitä enemmän tilaa HJK käyttää, sitä vaikeampi vastustajan on estää joukkueen etenemistä.

Mutta kun HIFK pelaa, saattaa tulla tilanteita, joissa kaikki sen pelaajat ovat pakkautuneena jopa yhdelle kaistalle! Sitten se leipoo palloa eteenpäin pitkin samaa kaistaa ja kohti vastustajan maalia. Tästä hyvä esimerkki oli HIFK:n tekemä tasoitusmaali kauden ensimmäisessä derbyssä. HIFK:lla ei ole ajatustakaan kierrättää palloa kaistalta toiselle ja etsiä tilaa, vaan puskea kohti vastustajan maalia samaa kaistaa pitkin – vaikka sitten sivurajaheittojen avulla.

Tämä massiivinen pelifilosofinen ero maalaa tästä toisesta Stadin derbystä mehukkaan taktisen taiston. Taiston toinen puoli on se, miten Thodesen onnistuu suunnitelmassaan. Kun hän asettelee pelaajansa omaan 4-4-2-timanttimuodostelmaansa, saa HIFK riistojen jälkeen halutessaan kovan paineen kohti HJK:n puolustajien selustaa.

HIFK:lla on käytännössä jatkuvasti kaksi vastaan kaksi-asetelma HJK:n toppareita vastaan, mikä on jalkapallossa edullinen asetelma – jos joukkue vain toimittaa pallon nopeasti kyseiseen asetelmaan. Jos HJK ei tue toppareitaan, tai puolusta tiiviisti HIFK:n yhden kaistan etenemistä, sataa pelin virta Thodesenin laariin.

HIFK:n pystysuunnan jalkapalloa vastaan voi huoletta tuoda puolustaessa omat pelaajat tiiviiksi pallon ympärille, jolloin HIFK ei saa numeraalista ylivoimaa etenemiseensä. HIFK on vaarallinen, jos vastustaja ei tiivistä samalle kaistalle, kuin jota HIFK puskee eteenpäin.

Taiston toinen puoli on siinä, millaisia uhkia Thodesenin persoonallisessa taktiikassa on. Uhkia ei ole vielä yksikään veikkausliigajoukkue pystynyt täydellisellä tavalla nostamaan esiin ja siksi HIFK onkin hävinnyt vain kolme ottelua tällä kaudella. HIFK on päästänyt Veikkausliigassa vain yhdeksän maalia, eli toiseksi vähiten.

Thodesenin HIFK kaatuu laidoilta. Jos vastustaja pystyy kiertämään keskikentän timantin ja käyttämään kentän leveyttä syöttämällä palloa puolelta toiselle, on HIFK ongelmissa. Jos vastustaja pystyy venyttämään HIFK:n muotoa kentän leveyssuunnassa, tulee keskikentän timantille liian kiire.

On vielä painotettava, että HIFK:n pelitapa ei itsessään ole kovinkaan helppo toteuttaa. Kysymys ei ole loppupeleissä siitä, minkä pelitavan joukkue valitsee, vaan siitä, miten oma pelitapa osataan.

Yksi mielenkiintoinen asia Thodesenin HIFK:ssa on, että joukkue on kadottanut johtoasemia tällä kaudella useamman kerran. Syy on selvä. Kentän juokseminen edestakaisin on kaikesta selvyydestä ja organisoinnista huolimatta kuluttavaa, minkä takia HIFK ei ole tällä kaudella ollut toisten jaksojen aikana vahvoilla.

Eikä ole nytkään, jos sitä liikutetaan kentällä sivuttain. Mutta jos ei liikuteta, voi norjalainen herrasmies jälleen myhäillä lehdistötilaisuudessa selkä suorassa.