Näkökulma: Veikkausliigaa dominoidaan suoraviivaisuudella - voiko Ilves mennä mestaruuteen asti?

Tampereen Ilves johtaa Veikkausliigaa ja tarkasti katsoen aika ylivoimaisella tavalla. Sarjataulukon tarkastelua sekoittaa se seikka, että joukkueet ovat pelanneet eri määriä otteluita, mutta jotain osviittaa saadaan, kun katsotaan joukkueiden pisteet per peli-vauhtia. Ilveksellä on kasassa 28 pistettä 13 ottelusta. Se tarkoittaa, että Jarkko Wissin suojatit ovat keränneet peräti 2,15 pistettä ottelua kohden. KuPS:n tahti on 1,73, HJK:n tahti on 1,56, Interin tahti on 1,60 ja FC Hongan tahti on 1,71 pistettä ottelua kohden. Jos dramaattisia muutoksia ei kärkijoukkueiden välisissä voimasuhteissa tapahdu ja Ilves pystyy pitämään pelin tasonsa edes melkein alkukautta vastaavana, se menee mestaruuteen asti. Mutta, pystyykö se siihen? Ilves on kärkijoukkueista selvästi suoraviivaisin joukkue, jos suoraviivaisuus tarkoittaa sitä, kuinka nopeasti joukkue suorittaa pelinrakentelua. Käsitteiden kanssa on oltava täsmällinen. Pelinrakentelun nopeus tarkoittaa sitä, kuinka ripeästi pallo matkaa kentän pystysuunnassa kohti vastustajan maalia. Yleisempi termi, eli pelinopeus, tarkoittaa ammattikielessä vastaavasti sitä, kuinka nopeasti tilaa luodaan ja käytetään – tämä toiminto voi tapahtua kentän pysty-, tai sivuttaissuunnassa. Ilves hallitsee kärkijoukkueista vähiten palloa, mutta hyökkää paljon. Se ei palloa omalla alueellaan pimputtele, vaan toimittaa pelin painopisteen nopeasti vastustajan kenttäpuoliskolle. Kahdeksassa ottelussa pelannut ja 192-senttinen Ilari Mettälä taistelee Mika Hilanderin lähettämistä pitkistä palloista hallinnan joukkueelle. Kun Ilves on prässin alla, se etenee pitkillä syötöillä prässin yli. Ilves syöttää keskimäärin sarjan toiseksi pisimpiä syöttöjä. Oman kenttäkolmanneksen vaaralliset pallonmenetykset minimoidaan tällä tavalla. Tähän yhdistyy joukkueen kurinalainen aluepuolustaminen, jossa 11 pelaajaa on pallon alapuolella, ja erinomainen maalivahti Mika Hilander. Näiden asioiden takia Ilves on päästänyt vain seitsemän maalia tällä kaudella. Suurin kysymys Ilveksen loppukaudessa on hyökkäyssuunnan tehot. Ilves on luonut vasta kuudenneksi eniten maaliodottamaa. Sillä on koko sarjan keskimäärin heikoimmat maalipaikat. Ilves tulee nopeasti hyökkäysalueelle ja käyttää hyökkäyksensä usein kaukolaukauksiin, jotka ovat pienten todennäköisyyksien maalipaikkoja. Ilves laukoo paljon, mutta se laukoo pienten todennäköisyyksien laukauksia. Sillä on keskimäärin sarjan heikoimmat maalipaikat, mutta toisaalta laukauksia on kolmanneksi eniten. Tähän mennessä maaleja on tullut, mutta jatkuuko Ilveksen loistava viimeistely rangaistusalueen ulkopuolelta? Jarkko Wiss on selvästi päättänyt, että määrä korvaa maalipaikoissa laadun ja käskenyt joukkuettaan laukomaan kaukaakin, kun paikka tulee. Jos viimeistely kaukaa taantuu poikkeuksellisesta normaaliin, voi maalinteko tyrehtyä entisestään. Tässä juuri piilee mahdollisuuden lisäksi Ilveksen uhka. Ilveksen saapumiset hyökkäysalueelle ovat laadullisesti keskimäärin heikompia kuin muilla kärkijoukkueilla. Toisaalta hyökkäyspään pelaajia auttaa se, että tilat ovat usein isoja. Eteneminen tapahtuu usein suoraan tilanteenvaihdosta tai pitkien syöttöjen seurauksena, eli Ilves pelaa paljon epäorganisoitua muotoa vastaan. Ilveksen unelma alkaa olemaan jo käsinkosketeltavissa. Unelman edessä ovat kuitenkin maalinteon todennäköisyydet, joita olisi vielä hetken venytettävä poikkeuksellisella taidolla. Siinä auttaa erinomainen pelaajamateriaali hyökkäyspäässä – Lauri Ala-Myllymäki, Emile Paul Tendeng, Tiemoko Fofana ja kumppanit ovat sarjan vaarallisimpia pystysuunnan pelaajia.