Futislegenda puhui värikkäästä menneisyydestään: ”Vierailisin Escobarin luona vankilassa tänään, huomenna ja aina”

Kolumbialainen René Higuita tunnetaan yhtenä maailman legendaarisimmista maalivahdeista. Torjujanakin hän oli erinomainen, mutta ennen kaikkea hänet hän oli yksi kaikkein räiskyvimmistä, värikkäimmistä ja rohkeimmista vahdeista. Higuita ei pelännyt kikkailla pallon kanssa aina keskiviivalle saakka ja hänen akrobaattista ”skorpionitorjuntaansa” Wembleyllä pidetään yhtenä jalkapallohistorian räväköimmistä tempuista. Higuita teki urallaan myös kymmeniä maaleja.

Vielä paljon kuuluisampi omalla ”alallaan” oli Higuitan maanmies Pablo Escobar. ”Kokaiinin kuningas” pyöritti elinaikanaan valtavaa huumebisnestä ja häntä pidetään itseoikeutetusti maailman varakkaimpana rikollisena. Kolumbian poliisi ampui Escobarin hengiltä joulukuussa 1993, päivä tämän 44-vuotissyntymäpäivän jälkeen. Nuoremmille sukupolville huumeparoni on kuitenkin tullut tutuksi myös muun muassa tuoreen Narcos-TV-sarjan myötä.

Tiistaina Réne Higuita täytti 53 vuotta, ja merkkipäivänsä kunniaksi hän antoi haastattelun Bocas-lehdelle. Ehkä yllättäenkin Higuita innostui puhumaan lämmöllä 26 vuotta sitten kuolleesta Escobarista, ja ystävyydestään tämän kanssa.

– Vierailisin Pablo Escobarin luona vankilassa tänään, huomenna ja aina. Olin vain Escobarin tuttava, mutta se riitti siihen, että kaikki halusivat olla kavereitani. Itse asiassa ystävystyin enemmän hänen veljensä Roberto Escobarin kanssa, juurikin tämän kiitollisuuden takia, Higuita kertoo.

– Tunsin Pablo Escobarin ja hän eteni aina kongressiin asti. Kun hän lähti sieltä, hänestä tuli lainsuojaton ja hän päätyi vankilaan. Silloin tuntui siltä, ettei kukaan muka tuntisi häntä. Hän ei ollut enää poliitikko, vaan pelkkä huumeiden salakuljettaja, ja kaikki ottivat etäisyyttä häneen.

– Silloin minä, joka olin Kolumbiassa näkyvä hahmo, sanoin: ”Näinkö ystävyydestä palkitaan?”. Niinpä minä täytin itseni inhimillisyydellä ja ajattelin, ettei ketään jätetä vankilaan yksin, Higuita julistaa.

Kolumbiassa elettiin tuolloin hyvin kaoottista aikaa, ja huumebisnes tuli lähelle Higuitaakin.

– Monet ystävistäni olivat huumediilereitä. En voinut muuttaa sitä asiaa. Tunsin puolisotilaallisia joukkoja ja tunsin sissejä. Ja kunnioitin heitä sydämestäni, kuten hekin kunnioittavat minua. Puhun kaikkein näkyvimmistä ryhmistä ja rikollisista. Siksi elän rauhallisesti ja rauhassa, ja olen kaikkien ystävä, Higuita jatkaa.

Nämä epämääräiset tuttavuudet johtivat kuitenkin myös Higuitan uran suurimpaan tragediaan, eli siihen, että vuoden 1994 MM-kisat Yhdysvalloissa jäivät häneltä väliin. Higuita oli sekaantunut Escobarin järjestämään Carlos Molina Yepesin tyttären kidnappaukseen, ja joutui sen seurauksena vankilaan itsekin. Vaikka linnareissu ei ajoittunutkaan MM-kisojen päälle, ei miestä kisajoukkueeseen sen vuoksi valittu.

– Vankilassa minulle alettiin sanoa: ”Antakaa meille Pablo Escobar, niin rikoksenne pyyhitään pois. Te olette kuuluisa ja pidetty henkilö, ja teostanne voi tulla seitsemän vuoden tuomio”. Minä sanoin heille vain: ”Minä en kaipaa ongelmia, enkä tiedä mitään. Ja vaikka tietäisinkin, en sanoisi sitä”.

– Pablon suhteen oltiin epätoivoisia, koska he olivat yrittäneet kaikkea. Siksi he olettivat, etä olin Escobarin läheinen ystävä, ja useimmat kolumbialaiset uskoivat sen.

– Minut vietiin Bogotáan käsiraudoissa ja jalka kipsissä, kahden helikopterin saattelemana, kuin olisin pahin rikollinen. Otsikoissa huudettiin, että minä olin kidnappaaja.

[readmore from=Higuita-Rene]

Higuita puhui haastattelussa myös peliurastaan. Hän loisti Italian MM-kisojen lohkovaiheessa, mutta teki karmean virheen neljännesvälierässä Kamerunia vastaan.

– Jos olisimme hävinneet 0-2, 0-3 tai 0-4, ei olisi ollut mitään hätää. Olimme kuitenkin tappiolla 0-2, ja Redín kavensi 1-2:een. Silloin sanottiin: ”Jos Higuita ei olisi mokannut, olisimme pelanneet tasan”. Se on absurdia logiikkaa.

– Monet olivat odottaneet virhettäni. Minua kohdeltiin rajusti, koska yleensä maalivahdit on totuttu näkemään tolppien väleissä eikä pelaamassa jaloillaan. Minä olin ansainnut lempinimen ”Hullu”, joka oli hienointa, mitä oli minulle tapahtunut. Mutta silloin minua kohdeltiin kuin narria, Higuita harmittelee.

Lähde: Marca