Jotkut suomalaisen jalkapalloilun ystävät saattoivat pettyä, kun maajoukkueessa viime aikoina suurta roolia näytelleet Robin Lod ja Lassi Lappalainen siirtyivät Pohjois-Amerikan MLS-sarjaan laadukkaan eurooppalaisen pääsarjan sijaan (Lappalainen tosin Bolognasta lainalle joko vuoden 2019 tai 2020 loppuun). MLS:n taso on kuitenkin jatkuvassa nousussa, ja kummallekin on ensimmäisten merkkien mukaan merkittävää pelillistä vastuuta tarjolla.

Todellisen pettymyksen Huuhkaja-fanien näkökulmasta tarjosi kuitenkin maanantai-iltana HJK, joka tiedotti vahvistaneensa joukkuettaan Petteri Forsellilla. Forsellin sopimus on aluksi mallia loppukauden laina, ja siihen sisältyy kauden 2020 kattava osto-optio.

Tässä vaiheessa pyydän kaikkia HJK-faneja rauhoittumaan. Klubin kannaltahan siirto on suorastaan erinomainen, ja kenties jota kuinkin parasta, mitä käytössä olevilla rahavaroilla oli mahdollista saada.

Forsell oli edellisellä Suomen-visiitillään aivan liian hyvä Veikkausliigaan, ja on sitä hyvin suurella todennäköisyydellä edelleen. Jos kolme kertaa sarjan kuukauden pelaajaksi valittu Filip Valencic onkin ollut toistaiseksi sarjassa erittäin dominoiva pelaaja, niin Petteri Forsellilta en odota yhtään vähempää.

Kaiken lisäksi Forsell on käytettävissä jo tiistaina alkavassa Eurooppa-liigan karsintojen otteluparissa Riga FC:tä vastaan. Jos kovapotkuinen taituri ratkaisee panoksellaan otteluparin HJK:n eduksi, on peliliike maksanut välittömästi itsensä takaisin.

Forselllin paluusta Suomeen kiittävät varmasti myös muut veikkausliigaorganisaatiot, sillä kokkolalainen on kassamagneetti yli seurarajojen. Uskon vakaasti, että Forsellia tullaan katsomaan myös kauempaa. Juuri tällaista vetovoimaista tähteä Veikkausliiga ja suomalainen seurajoukkuefutis kaipaa. Tunnelma lienee katon sijaan suorastaan taivaissa 18. elokuuta, kun HJK vierailee Forsellin kotikaupungissa Kokkolassa KPV:n vieraana. Jos tämä peli ei ole loppuunmyyty, niin sitten ei mikään.

Tiedusteltiinko Tanskasta tai Keski-Euroopasta lainkaan?

Miksi sitten olen tästä siirrosta näin pahoillani? Lähinnä nyt siksi, että Forsellin Euroopan-valloitusta on odotettu suomalaisten jalkapallon ystävien parissa jo todella pitkään. Se, että mies siirtyy uransa parhaan kauden jälkeen takaisin Veikkausliigaan, on jotain aivan muuta, kuin oli odotettu.

Forsell teki viime kaudella Miedz Legnicalle Puolan pääsarjassa 13 maalia ja antoi 4 maalisyöttöä. Päälle tuli vielä kolme maalia cup-otteluissa. Suomalainen oli joukkueensa ylivoimaisesti tehokkain pelaaja ja myös peliaikakuningas. Oman joukkueensa maalikuninkuuden Forsell voitti yhdeksän maalin erolla. Koko sarjan maalitilastossa hän oli kahdeksas, vaikka pelasi sarjasta pudonneessa joukkueessa. Vaikka jalkapallossa ei tyylipisteitä jaetakaan, tuppasivat Forsellin maalit olemaan vieläpä todella näyttäviä. Itseluottamus oli toden totta kunnossa.

Pitkin kesää on odoteltu, mihin Forsell siirtyy uraansa jatkamaan. Toivoin, että pahaenteinen hiljaiselo päättyisi vaikkapa yllätyssiirtoon Tanskan Superliigaan, Hollannin pääsarjaan tai Saksan alemmille sarjatasoille. Vastaus oli kuitenkin paluu Suomeen ja HJK:hon.

Forsell totesi siirron julkistuksen jälkeen, että ”maajoukkuepaikan säilyttämisen kannalta on parempi pelata Klubissa kuin Puolan divarissa”. Voi hyvin olla, mutta heti seuraavaksi tekee mieli kysyä, mitä kaikkea muuta oli tarjolla? Huhuissa mainittiin ainakin Moldovan mahtiseura Sheriff Tiraspol. Vaikka Moldova onkin UEFA:n seurajoukkuerankingissa vain niukasti Suomen edellä, on Sheriff pelannut viimeisen kymmenen vuoden aikana neljä kertaa Eurooppa-liigan lohkovaiheessa HJK:n yhtä vastaan. Olisiko jopa eksoottinen Tiraspol ollut urheilullisessa mielessä eteenpäinmenoa?

Muista tiedusteluista, saati tarjouksista, minulla ei tietoa ole, ja voihan se olla, että Ekstraklasa näyteikkunana on kärsinyt maailmalla pahalaatuisen inflaation. Ainakin puolalaisseurojen menestys eurokentillä on sukeltanut vuosi vuodelta pahemmin, joten kenties sarjan taso on yleisestikin ottaen laskussa.

Kaiken takana on armeija?

Ehkä Forsellin siirto kuitenkin tapahtuikin (ainakin osin) muiden kuin urheilullisin perustein. Helsingin Sanomien tietojen mukaan Forsell saapui Suomeen suorittamaan tähän asti lykkäämänsä varusmiespalveluksen, sillä takaraja oli tulossa uhkaavasti vastaan. Selitys on looginen, mutta ei siitä silti tarvitse pitää.

Forsell ei todellakaan ole ensimmäinen suomalainen huippu-urheilija, jonka uraa asevelvollisuus häiritsee. Eikä varmasti viimeinenkään. Sitä, onko siinä mitään järkeä, haluan kuitenkin kyseenalaistaa.

Forsell on epäilemättä erittäin isänmaallinen mies, joka ottaa ”kansalaisvelvollisuutensa” tosissaan. Suomalainen asevelvollisuusmalli on kuitenkin jo paitsi perinteikäs, niin kenties jo aikaansa jäljessä. Ehkä (miesten keskeiseen) tasa-arvoisuuteen perustuvaa mallia olisi paikallaan päivittää?

Asia on hyvin subjektiivinen ja vaikeasti mitattavissa, mutta minä väitän, että Forsellista olisi enemmän hyötyä suomalaiselle yhteiskunnalle, jos hän Urheilukoulu-rupeaman sijaan suorittaisi palveluksensa vaikkapa kahtena peräkkäisenä kesänä järjestettävillä pariviikkoisilla futisleireillä, joille valtio voisi rahoittaa osallistumisen vähävaraisten perheiden junioreille. Lisäksi Forsell voisi kiertää vaikkapa luennoimassa urheilulukiolaisille ammattiurheilijan elämästä jossain sopivassa raossa. Ehkä tällainen ”yhteiskuntapalvelus” olisi järkevämpää kuin antaa puolustusvoimien sanella uravalintoja? En usko, että Suomen maanpuolustus on Forsellin varusmiespalveluksesta kiinni.

Sama asia koskee luonnollisesti muitakin maailmalla tai kotimaassa ammattimaista uraa tekeviä huippu-urheilijoita. Asepalveluksesta on harvoin urheilu-uralle suoranaista hyötyä. Tietenkin samanlaista kansalaispalveluksen mallia voitaisiin soveltaa sitten myös vaikkapa taide- ja kulttuurialan huippuosaajiin, ja mikä ettei vaikka liikemaailmaankin.

Asia on hyvin monisyinen eikä rajanveto ole missään tapauksessa helppoa, mutta keskustelun voisi joka tapauksessa aloittaa. Näitäkin lakeja voidaan muuttaa, jos tahtoa on. Poistuihan vasta tänä vuonna myös Jehovan todistajien erivapaus Suomen laista.

Forsellin suhteen mahdolliset tulevaisuuden lakimuutokset tulevat jo liian myöhään, mutta kenties tulevien huippufutaajien uravalintoja asevelvollisuus ei enää sanele. Ja toki mahdollisuus varusmiespalveluksen suorittamiseen sallittaisiin jalkapalloilijoille jatkossakin, jos joku tällaista kunnia-asianaan pitää.

Veikkausliigasta EM-kisoihin?

Kotimaisen jalkapalloilun suurkuluttajille Forsellin paluu Suomeen on tietenkin loistava asia, ja olen varma, että myös HJK:lle tulee olemaan hänen erikoisosaamisestaan paljon iloa. Jos ja kun Forsellin osto-optio lunastetaan – ja pidän suoranaisena ihmeenä, ellei näin käy – ilahduttaa taituri veikkausliigayleisöä siis myös ensi vuonna.

En kuitenkaan ole lainkaan vakuuttunut siitä, että Veikkausliigasta murtauduttaisiin kesän 2020 EM-joukkueeseen, jos Huuhkajat onnistuu sinne paikkansa lunastamaan. Eurooppalaisissa sarjoissa on lukuisia lupaavia nuoria jalostumassa ja janoamassa paikkaansa A-maajoukkueeseen.

Ja kun mahdollinen optiovuosi umpeutuu, on Forsellkin jo yltämässä 30 ikävuoden rajapyykille. Onko todennäköisempää, että jokin laadukas eurooppalainen sarja värväisi 30-vuotiaan pelaajan Veikkausliigasta vai 28-vuotiaan pelaajan, joka on juuri tehnyt 13 maalia Puolan Ekstraklasassa? On pakko ennakoida ja kysyä, jäikö viime kausi Miedz Legnicassa Forsellin kansainvälisen seurajoukkueuran huipennukseksi? Eivät ovet toki kiinni ole, mutta varsinaisista huippusarjoista kysyntä voi olla jatkossa vähäisempää.

Onnea kuitenkin Suomen puolustusvoimille, sillä armeijan rivejäkin Forsell vahvistanee. Miehen puolustusosaaminen on parantunut vuosi vuodelta ja laukaisutarkkuus on kenties Suomen paras.

Juttua muokattu 6.8. kello 21.35. Juttuun vahingossa lipsahtanut ”Mestarien liiga” korjattiin ”Eurooppa-liigaksi”.