Kotoinen Veikkausliiga alkaa kääntymään kohti lopullisia ratkaisuhetkiä. Runkosarjaa on jäljellä enää muutama kierros ja niiden jälkeen alkavat ylä-, ja alaloppusarjat.

Mestaruudesta tullaan käymään hurja taisto, kuten europaikoistakin. Näiden kahden minitaistelun alapuolella on käynnissä todella jännittävä ja pelillisesti harvinaisen laadukas putoamistaistelu. Kyse tämän vuoden putoamistaistelussa ei ole siitä, mikä liipasimella olevista joukkueista on vähiten huono ja selviää tuurilla, vaan siitä, mikä liipasimella olevista joukkueista on vähiten hyvä ja putoaa saappaat jalassa.

Liipasimella on pääasiassa kolme joukkuetta. Vahvimmassa asemassa on RoPS, joka on kyennyt pelaamaan nyt kolme tappiotonta ottelua. RoPS on jyskyttänyt läpi kauden aika tasaisella piste per peli-tahdilla. Se on pitänyt sieraimensa pinnalla nipin napin tähän saakka.

VPS ja KPV jahtaavat RoPS:ia tiiviisti, ja näistä kahdesta KPV voi oikeasti ottaa RoPS:n hurjan suunnanmuutoksensa avulla kiinni.

Jani Uotisen tultua KPV:n puikkoihin on seura vedellyt neljästä ottelusta kuusi pistettä. Pistetahti oli ennen Uotista KPV:llä vain 0,63 pistettä ottelua kohden, mutta nyt tahti on Uotisen aikana ollut puolitoista pistettä per peli. Otanta on toki pieni, mutta merkit viittaavat siihen, että KPV tulee loppukauden ajan todella kovaa.

Uotisen lyhyen pestin aikana KPV on tuplannut tehtyjen maalien tahtinsa ja puolittanut päästettyjen maalien tahtinsa. Täyskäännös on ollut huima, jos ottaa huomioon, että joukkue on kohdannut lyhyen ajan sisään KuPS:n ja HJK:n.

Uotinen on ryhmittänyt KPV:n 4-4-2-muotoon ja joukkue puolustaa erittäin tiiviisti pumpaten prässilinjaansa yhtenäisesti ylös-, ja alaspäin. Pallollisessa pelissä pelaajat ovat alkukautta lähempänä toisiaan, mikä mahdollistaa pelin laadukkaamman edistämisen ja paremmat negatiiviset tilanteenvaihdot.

Esimerkiksi HJK:ta vastaan KPV naputteli syötöt omille 80 prosentin tarkkuudella, kun kevään HJK-pelissä vastaava lukema oli vain 73. Ero on massiivinen ja se kertoo siitä, että pallottomat pelaajat auttavat tänä päivänä laadukkaammalla tavalla pallollista pelaajaa.

Myös VPS on suorittanut jonkinasteisen heräämisen, mutta onko täyskäännös riittävän jyrkkä?

Ennen Christian Sundin aikaa vaasalaiset ansaitsivat vain puoli pistettä per ottelu, mutta tuo tahti on nyt noussut 0,83 pisteeseen per ottelu. VPS on kyennyt Sundin aikana tekemään yli yhden maalin ottelua kohden, mikä on kohtalainen parannus alkukaudesta. Päästettyjen maalien tahti ei ole pudonnut puolestatoista maalista ottelua kohden kuin yhden kymmenyksen, joten Sund miettii varmasti, miten tuon lukeman saisi vieläkin alemmas.

VPS näyttää luottavan pelin nopeuttamiseen. Joukkue prässää korkeammalta kuin alkukaudesta ja ohittaa vastustajan prässin pidemmillä syötöillä. Peliä on VPS:n otteluissa alettu käymään kauempana joukkueen omasta maalista, kuin alkukaudella.

VPS:llä on kuitenkin viheliäinen ongelma: se on parantanut tulostahtiaan ja pelinsä tehoja molemmissa päissä, mutta ei riittävästi. Jää nähtäväksi, saiko se viimeisimmästä voitosta tarvittavaa lisävoimaa, jotta pistetahti kohoaisi todella kovaksi.

Pelejä on vielä paljon sarjassa jäljellä, joten tulevan ennakointi on haastavaa. Erityisen haastavaksi sen tekee se, että ilmassa on monta kysymystä joukkueiden pelin trendeihin liittyen.

On esimerkiksi kiintoisaa pohtia, että jos RoPS jyskyttää samalla tahdilla läpi kauden, riittääkö KPV:n suunnanmuutos nostamaan sen vielä rovaniemeläisten yläpuolelle?

KPV on tällä hetkellä putoamistaistelun kuumin ja kovimmassa lennossa oleva joukkue.

Vaikka VPS:n tahdin parantuminen ei ole toistaiseksi ollut riittävää, voi IFK Mariehamnia vastaan tullut voitto antaa jonkinlaisen voiman, itseluottamuspiikin ja tunnelisän seuraaviin peleihin. On silti vaikea nähdä, että alle yhden pisteen ottelutahdissa oleva VPS selviäisi enää kuiville.

Veikkausliigan putoamistaistelu on joka tapauksessa todella kuumana ja se tietää hyvää koko sarjalle. Yksikään joukkue ei nimittäin voi suoristaa loppukauden aikana selkäänsä hetkeksikään.