Näkökulma: Kun muu Suomi vapisi, Huuhkajat näki mahdollisuuksia – enää ei pelätä ja se on kääntämässä koko Suomen kelkan

Kun suomalainen penkkiurheilija on seurannut Suomen A-maajoukkueen pelaamista, pessimismi on ollut aina läsnä. Katsomoissa pessimismi kääntyy optimismiksi luultavasti lopullisesti vasta, kun historiallinen miesten arvokisapaikka on saavutettu. Pelaajistossa optimismi on ottanut vallan jo kauan aikaa sitten, ja siksi katsojillakin alkaa pahin tuska helpottaa.

Unkari-tasapeliin palataan lähes poikkeuksetta, kun puhutaan miesten A-maajoukkueesta ja arvokisoihin pääsemisestä. Kun Bosnia-Hertsegovina kaatoi viime lauantaina Suomen murskaavalla esityksellä, Unkari-pelin haamut alkoivat kummitella. Jopa mediakentässä osa toimittajista alkoi vapista kuin haavan lehdet.

Ja ei, videoilta ei katsottu vuoden 1998 Unkari-peliä.

Mitä pelaajat sitten tekivät? Keskittyivät seuraavaan peliin. Söivät, nukkuivat, palauttelivat ja katsoivat videoita. Ja ei, videoilta ei katsottu vuoden 1998 Unkari-peliä. Sieltä katsottiin Armenian pelaamista, ja sitä miten Huuhkajat löytää tarvittavat lääkkeet Armenian vahvaan positiiviseen tilanteenvaihtojalkapalloon.

Pelaaja vuorollaan kävi sanomassa vapiseville toimittajille, ettei ole syytä huoleen. Joukkue pelasi huonosti ja Bosnia pelasi hyvin. Armenia-peli on kuitenkin jälleen uusi ottelu, jossa Suomi lähtee pelaamaan omien vahvuuksiensa kautta ja estämään Armenian vahvuudet.

Ilta-Sanomien jalkapallotoimittaja Saku-Pekka Sundelin tiivisti hyvin Pallokerho-podcastissa sen, mitä Suomen pelaajat itse miettivät, kun muu Suomi vapisee. Sundelin totesi jotenkin niin, että pelaajille yksi maajoukkueen ottelu ei ole elämää suurempi asia. Arki koostuu kuitenkin seuratasolla pelaamisesta. Huuhkajien toppari Sauli Väisänen totesi käytännössä saman SuomiFutis-sivustolle Armenia-voiton jälkeen.

– Teemme tätä ammatiksemme, joka päivä treenaamme ja peleihin menemme tekemään parhaamme, sitten katsotaan miten käy, ja meillä on käynyt aika hyvin viime aikoina. Totta kai tämä oli iso peli, ehkä yksi suurimmista Suomen maajoukkueen historiassa, että siinä mielessä oli ehkä paineita, mutta ei sitä pelin aikana tunne.

Väisänen on Suomen jalkapallomaajoukkueen uuden sukupolven ruumiillistuma.

Väisänen on Suomen jalkapallomaajoukkueen uuden sukupolven ruumiillistuma. Mies nousi avauskokoonpanoon Armeniaa vastaan, kun luottopelaajiin kuulunut toppari Paulus Arajuuri loukkaantui Bosnia-ottelussa. Väisänen meni kentälle omana itsenään.

– En lähtenyt täyttämään Arajuuren saappaita. Olen Sauli ja Paulus on Paulus. Me olemme molemmat hyviä jalkapalloilijoita, ei siinä sen kummempaa.

Vaikka jalkapallon seuraajille jääkiekon mainitseminen tuntuu ajoittain olevan kirosana, toimii se tässä tapauksessa hyvänä vertailukohteena. Jääkiekossa nuorempi sukupolvi on tullut pelaamaan ja nauttimaan paineista, kun vanhempi sukupolvi lyyhistyi paineiden alla johtaessaan Ruotsia MM-puolivälierässä 5-1.

Jalkapallossa on havaittavissa sama skenaario. Kukaan pelaajista ei enää muistele Unkari-ottelua mennessään kentälle. Päävalmentaja Markku Kanerva tiimeineen on luonut joukkueelle vahvan pelitavan, johon nojata vaikeillakin hetkillä. Sen päälle on helppo rakentaa. Joukkue on paljon enemmän kuin osiensa summa.

[readmore from=Huuhkajat]

Suomen valmennusryhmään kuuluva Mika Nurmela oli kertomassa ennen Armenia-ottelua jalkapallotoimittajien yhdistyksen, Pallokoplan, tilaisuudessa joukkueen lähtökohdista tiistain otteluun. Nurmelalta kysyttiin, miten hän uskoo joukkueen suhtautuvan vallitseviin paineisiin.

Nurmela sanoi toivovansa, ettei joukkue mene kipsiin. Lopulta Nurmela tähdensi vielä, että myös uskoo siihen. Nurmelasta ehkä paistoi hetken aikaa läpi se, että mies on itse ollut kokemassa pelaajana vaikeitakin hetkiä maajoukkueen kanssa.

Nopeasti hän kuitenkin tunnisti oman joukkueensa. Nurmelasta näkyi, että hän ymmärsi tilanteen olevan nyt erilainen. Tämä joukkue elää optimistisuudesta.

Vielä ei ole mitään saavutettu, mutta on vaikea nähdä, että tämä Huuhkajat-joukkue sortuisi paineiden alla Liechtensteinia vastaan. Jokainen voitto pitää ansaita kentällä, joten pelkkä puhe ei riitä.

Armenia-voitto kuitenkin osoitti, että joukkue näkee rohkeasti edessään mahdollisuuksia kuin että se pelkäisi pettymyksiä. Hiljalleen tämä tarttuu myös katsomoihin, kuten Turussa tiistaina saatiin kokea. 2-0-osuman jälkeen koko katsomo yhtyi SMJK:n (Suomen maajoukkueen kannattajat) ”Riven johdolla me mennään kisoihin” -lauluun.