Ruotsalaisen jalkapalloilun ikoni Zlatan Ibrahimovic debytoi A-maajoukkueessa vuonna 2001 ollessaan 19-vuotias. 15 vuotta ja 116 ottelua kestänyt maajoukkueura päättyi vuonna 2016. Peliuraansa Zlatan jatkaa edelleen MLS:n LA Galaxyssa.

Zlatan täytti viikko sitten 38 vuotta, ja on yksi maailman arvostetuimmista ja menestyneimmistä jalkapalloilijoista. Osoituksena tästä hyökkääjä sai tällä viikolla kotikaupunkiinsa Malmöön oman patsaan (lue lisää ja katso kuvat).

Ennen patsaan julkistusta Zlatan antoi pitkän haastattelun ruotsalaislehti Expressenille. Siinä suorapuheinen pelimies antoi tuttuun tyyliinsä palaa mitään väistelemättä tai kiertelemättä. Zlatan muun muassa muistutti siitä, kuinka kovan työn hän joutui tekemään noustakseen maajoukkueen johtotähdeksi maahanmuuttajataustaisena pelaajana.

– Kun aloitin urani, minulla ei ollut ketään edelläkävijää, jolta olisin voinut kysyä neuvoja. Muistan, kun kysyin Henrik Larssonilta, mitä minun pitäisi tehdä. ”Selitä minulle”. Hän vastasi yksinkertaisesti, että kukaan ei ole ollut minun tilanteessani. Minun pitäisi löytää oma tieni, Zlatan muisteli.

– Kukaan ei voinut selittää, miten kaikki toimisi. Minun piti löytää tasapaino itse, rakentaa itseluottamukseni ja löytää oma polkuni.

Zlatan on todennut pelaavansa parhaiten vihaisena. Siksi median ryöpytys auttoikin häntä uran lähtökiihdytyksessä.

– Media maalasi minusta kuvan, kun olin nuori. ”Hän ei sovi ruotsalaiseen jalkapalloiluun, eikä ole tervetullut”. Se antoi minulle aluksi bensaa ja tekee niin edelleen. Haluan antaa takaisin jalkapallon kautta, Zlatan kertoo.

– Lopulta kaikki ovat tajunneet, että minä olen ruotsalainen jalkapalloilu.

– Arvostelijoiden puheista saan voimaa, ja se on haasteeni. Minun pitää näyttää tietä. Edustan Ruotsia ja teen sen omalla tavallani.

– Kriitikoiden silmissä se en olisi minä, vaan joku muu. Tavallinen ruotsalaislapsi. Tavallinen, vaaleatukkainen tyyppi, jolla on ruotsalainen nimi. Valitettavasti asia ei ole niin, vaan minä olen liian hyvä.

Janne Anderssonin valinnoille huutia

Suurinta porua länsinaapurissa ovat herättäneet Zlatanin puheen Ruotsin maajoukkueen harjoittamasta syrjinnästä tai monimuotoisuuden puutteesta. Kyytiä sai erityisesti A-maajoukkueen nykyinen valmentaja, vuonna 2016 tehtävässään aloittanut Janne Andersson. Aluksi Zlatan muistelee kuitenkin rooliaan ovien avaajana.

– Ennen kaikki oli toisin. Minä en ollut tervetullut. Näytin erilaiselta kuin muut ja minulla oli erilainen nimi kuin muilla, Zlatan muistelee.

– Siitä voi keskustella, onko se piilorasismia vai jotain muuta. Se ei ole minun aluettani. Minä olen kuitenkin todiste siitä, että asia oli niin.

– Malmö FF on sydämessäni, mutta kaikki ei ollut mutkatonta. Minun oli pakko edustaa maajoukkuetta, jotta saisin tilaisuuden edustusjoukkueessa. Kaiken sen, mitä minä kävin läpi, ei kenenkään muun enää tarvitse kokea. Nyt olen iloinen, sillä kokemukseni avasi ovia muille.

Sitten Zlatan keskittyy enemmän Ruotsin maajoukkueluotsi Anderssoniin.

– Se, miltä Allsvenskan ja maajoukkue näyttää nyt – lukuun ottamatta Jannen ensimmäistä joukkuetta, joka oli erilainen kuin muut – on jotain muuta kuin silloin, kun minä aloitin. Avasin ovia muille, riippumatta siitä, miltä näyttää ja minkäniminen on.

– Ai mitäkö tarkoitan Janne Anderssonin ensimmäisellä ryhmällä? Kuinka monta pelaajaa siellä (ensimmäisen maaottelun avauskokoonpanossa) oli, joilla oli erilainen tausta? Ei yhtään. Sitten häneltä kysyttiin siitä, ja hän paskoi alleen. Toiseen otteluunsa hän nosti pelaajia toisenlaisista taustoista ollakseen poliittisesti korrekti, Zlatan lataa.

– Ensin ryhmässä ei ollut yhtään pelaajaa toisenlaisista taustoista, ja kysymysten jälkeen heitä tuli useita. Andersson tuhosi sen, jota minä olin rakentanut 20 vuoden ajan.

– Jos hän on jotain mieltä, hänen ei pitäisi muuttaa kantaansa, jos se herättää kysymyksiä. Ei vain median likakampanjan takia.

”Se, mitä Zlatan edustaa, ei sovi tänne”

Zlatan kertoo ottaneensa asian esille heti Anderssonin maajoukkueuran alussa.

– Sanoin silloin, että eikö tämä näytä oudolta? En tietenkään tarkoita, että pelaajia pitäisi ottaa mukaan toisenlaisista taustoista vain periaatteen vuoksi. Maajoukkueeseen pääsee, jos on hyvä pelaaja ja ansaitsee kutsun.

– Kun kuitenkin näin Anderssonin ensimmäisen maajoukkueen, se oli kuin viesti: ”Se, mitä Zlatan on tehnyt ja mitä hän edustaa, ei sovi tänne”.

– Nyt tilanne on vähän muuttunut. (Alexander) Isak on tullut kuvaan, ja (Muamer) Tankovic on tullut kuvaan. Muuten tilanne on vähän samankaltainen kuin ennen minun aloittamistani.

– Ruotsin maajoukkue on kuin lahko. Lahkot pysyvät aina samanlaisina, vaikka tarjolla olisi parempiakin pelaajia. Kieltäydytään tekemästä muutoksia. Käytetään joka päivä samoja asioita. Luotetaan jääräpäisesti samoihin pelaajiin.

Sitten Zlatan ottaa suoran esimerkin 33-vuotiaasta konkaripelaaja Marcus Bergistä, joka on pelannut Ruotsin maajoukkueessa 79 ottelua.

– Kaikella kunnioituksella: Marcus Berg? Kuinka monta ottelua hän on nyt pelannut ilman maalia, 20? Hän pelaa edelleen. Jos se olisin ollut minä…

– Jo kahden pelin jälkeen minusta olisi sanottu, että ”hän ei ole tarpeeksi hyvä”. Sitä minä tarkoitan. Hän on hän, ja minä olen minä. Nyt Bergistä on ehkä alettu keskustella, mutta siihen meni 20 peliä.

– Jos (toim. huom. Hammarbyssä pelaava) Tankovic on ollut Allsvenskanin paras pelaaja, miten hänen maajoukkuekutsuunsa meni melkein kokonainen vuosi? Missä ongelma on? Onko se siinä, että hänen nimensä on Tankovic, vai siinä, ettei hän ole tarpeeksi hyvä? Entä jos muutkaan pelaajat eivät ole tarpeeksi hyviä, miksei Tankovicia voi kutsua mukaan, Zlatan kysyy.

Zlatanin mielestä maailma ja ruotsalainen futiskulttuuri on kuitenkin muuttunut. Siitä kertoo myös 34-vuotiaan iranilaissyntyisen Poya Asbaghin palkkaaminen IFK Göteborgin päävalmentajaksi.

– Kun minä aloitin, sain kuulla, mitä kaikkea tein väärin. Oli olemassa ruotsalainen, kollektiivinen pelitapa. Ei saanut harhautella tai mitään sellaista. Piti vain hypätä ja jahdata kakkospalloja.

[readmore from=Ibrahimovic-Zlatan]

– Pidin kuitenkin kiinni siitä, missä olin hyvä, ja huomasin, että muut tarvitsivat minua. Siten minä avasin ovia, myös valmentajille.

– Se Göteborgin valmentaja ei olisi edes saanut istua vaihtopenkillä 20 vuotta sitten. Hän olisi saanut istua katsomossa ja ostaa oman lippunsa.

– Sitä tarkoitan maajoukkueenkin suhteen. On hyviä pelaajia, jotka eivät saa edes tilaisuutta. Miksi? Suoraan sanottuna. Helpointa olisi antaa heille tilaisuus, mutta maajoukkue on kuin lahko, Zlatan jyrähtää.

Aiheet Andersson Jan Ibrahimovic Zlatan Maajoukkueet Ruotsi Ulkomaat