Näkökulma: Huuhkajat hukassa ja turpaan tuli - näitä virheitä ei EM-kisoissa voi tehdä

Huuhkajat kärsi niukan 1-2-tappion Kreikkaa vastaan EM-karsintojen päätösottelussa. Suomi johti tauolla, mutta Kreikka käänsi ottelun toisella jaksolla. Voitto oli Kreikalle ansaittu, sillä se laukoi peräti 26 kertaa. Suomi laukoi vain neljä kertaa. Ottelu oli alusta asti Kreikan hallintaa. Suomen 4-4-2-muotoinen blokkipuolustus piti kuitenkin ensimmäisellä jaksolla kohtalaisella tavalla, vaikka Kreikalla pallonhallintaa olikin. Suomelle aiheuttivat ongelmia lähinnä Kreikan hyvin nousseet laitapuolustajat ja liukkaat laitahyökkääjät kentän laitakaistoilla. Ensimmäisellä jaksolla Huuhkajien pelaamisessa oli nähtävissä kaksi mielenkiintoista asiaa. Ensinnäkin, joukkueella on nykyään kohtalaisen selvät toimintatavat oman kenttäpuoliskon rakentelussa, kun se joutuu pelaamaan vastustajan korkeaa prässiä vastaan. Huuhkajat tekevät usein tukiliikkeet pallollisen topparin ympärille, joka pelaa pallon pitkänä hyökkäjän target-liikkeeseen tai lyhyenä laiturin tai keskikentän suojaukseen. Tämän jälkeen tehdään toiset tukiliikkeet ja pyritään pelaamaan pallo positiivisen peliasennon kautta toiselle puolelle. Tällaiset organisoituihin etenemismalleihin liittyvät asiat kantavat Huuhkajia, sillä vaikka pallo menetettäisiin, on ryhmä tiiviinä ja samalla sivulla siitä, mitä pelissä jatkuvasti yritetään. Toiseksi, Teemu Pukki on todella hyvä jalkapalloilija. Tapa, miten Pukki meni pitkään palloon ja haki irtopallon kreikkaispuolustuksen jalasta, oli vähintäänkin määrätietoista tavaraa. Pukki näytti, etteivät puolustajat voi ensi kesänä antaa senttiäkään periksi – muuten Pukki iskee. Toisella jaksolla nähtiin Huuhkajien valmennusjohdolta mielenkiintoista reagointia ottelun tapahtumiin. 1-1-tilanteessa Suomi muutti muotoaan radikaalilla tavalla. Suomi muutti 4-4-2-muotonsa eräänlaiseen toispuoleiseen 5-3-2-muotoon. Suomi yritti pysäyttää Kreikan oikeaa laitaa niin, että vasen wing-back Simon Skrabb pomppi puolustuslinjasta paineistamaan Kreikan oikeaa laitapuolustajaa ja vasempana topparina pelannut Sauli Väisänen siirtyi kontrolloimaan Kreikan oikeaa laitahyökkääjää. Tällöin puolustusmuoto oli enemmänkin 4-4-2, kuin 5-3-2. Tällaista taktista valintaa ei oltu näissä karsinnoissa vielä nähty. Skrabb, ja myöhemmin vasemmalle tullut Pyry Soiri, olivat Kreikan laitapelaamisen kanssa silti hieman ongelmissa. Suomi hävisi ottelun toisen jakson aikana kahdesta syystä. Yksi syy oli se, että Suomen taktiset valinnat eivät toimineet. Suomen muotovaihdokset sekoittivat hyökkäyspeliä entisestään ja puolustuspelinopeus kärsi. Toinen syy oli se, ettei Suomi kestä niin montaa muutosta, kuin mitä se tähän otteluun teki. Toisen jakson hyökkäyspeli oli menneiden karsintojen sekaisinta Suomea. Suomen kolme topparia eivät osanneet ohittaa Kreikan ensimmäistä prässilinjaa, vaan palloa työnnettiin vaikeilla syötöillä ahtaisiin tiloihin pelintekoalueelle tai ylimpien pelaajien päähän. Suomelta katosi se organisoinnin taso pallollisesta pelaamisesta, mikä on kantanut sitä läpi karsintojen. Suomen on ensi kesän kisoissa tehtävä taktisesti oikeita valintoja pelisuunnitelmaan liittyen, säilytettävä korkea automaation taso jokaisessa pelin vaiheessa ja säilytettävä hyvin toimineet roolitukset ja koostumukset. Nämä asiat olivat viimeisessä karsintaottelussa piirun verran hukassa.