2. kesäkuuta 2020 on tärkeä päivä. Viimeistään tuolloin jokaisen EM-lopputurnausmaan on toimitettava UEFA:lle 23 pelaajan nimilista, eli lopullinen kisajoukkue. Toki suurin osa valmentajista tehnee valintansa jo toukokuun puolella, mutta jos päänvaivaa on, voi ratkaisuja venyttää kesäkuun puolelle.

Markku Kanervakin on siis suomalaisittain uuden tilanteen edessä. Vielä koskaan ei ole spekuloitu miesten jalkapallon arvoturnausvalintoja, mutta nyt tämäkin on tosiasia. Kovin hankalia päätöksiä ”Rivellä” silti tuskin edessään on, sillä niin pienellä ringillä Suomi EM-karsinnat läpi pelasi. Suomen joukkueen kokoonpanossa oli karsintojen aikana kaikkiaan 32 pelaajaa, ja heistä 28 pääsi myös karsinnoissa kentälle. Tämän linkin takaa voi tutustua EM-karsinnoissa käytettyihin pelaajiin ja näiden saamiin peliminuutteihin tarkemmin.

Pelaajia valitaan siis 23, ja heistä kolme on maalivahteja. Näin ollen kenttäpelaajiksi valitaan käytännössä aloituskokoonpano ja jokaiselle pelaajalle varamies – hieman kärjistäen sanottuna. Monikäyttöisyys voi olla jonkun pelaajan kohdalla ratkaiseva tekijä, sillä aina on mahdollista, että Suomikin päätyy pelaamaan ainakin jossain pelissä viiden puolustajan linjalla tutun neljän sijaan, tai peluuttaa yksinäistä kärkeä vahvemman keskikentän toivossa.

Karsintojen aikana Kanerva ei pelaajarotaatiota juurikaan harjoittanut, paitsi pakottavan tarpeen (loukkaantumiset, pelikiellot) edessä. Siksi EM-joukkueen – ja varsinkaan sen ihanneavauskokoonpanon – suhteenkaan ei kysymysmerkkejä juurikaan ole. 23 pelaajan joukosta ”auki” on arviolta korkeintaan puolentusinaa paikkaa.

Ensin laaja pelaajalista, sitten vasta supistetaan?

SuomiFutis pyrkii analysoimaan joukkueen kokoonpanoa, ja nostaa artikkelissa esille useita kenties kaukaakin haettuja yllätyskortteja. Vaikka kisajoukkueen valitsemisen takarajaan on aikaa yli kuusi kuukautta, on puoli vuotta jalkapallossa verrattain lyhyt aika. Kukapa olisi uskonut vaikkapa syyskuussa 2018, että tuolloin vielä A-maajoukkueessa debytoimaton Lassi Lappalainen pelaisi puoli vuotta myöhemmin EM-karsinta-avauksessa Italiaa vastaan?

Lassi Lappalainen nousi verrattain puskista Suomen EM-karsinta-avaukseen. Kuva: Getty Images

Jonkun pelaajan seurajoukkuestatus voi muuttua merkittävästi, ja loukkaantumisiakin sattuu aina. Suomella oli karsintojen aikana jopa poikkeuksellisen hyvä tuuri loukkaantumisten suhteen – Joel Pohjanpaloa lukuun ottamatta – mutta olisi erittäin harvinaista, että joku valmentaja pääsisi valitsemaan joukkueensa pelkästään terveestä ja pelikuntoisesta tarjonnasta.

Suomenkin ensimmäinen lista saattaa mahdollisesti olla laajempi, sillä monet arvokisamaat ovat julkaisseet viime vuosina ennen kisojen alkua aluksi 30-40 pelaajan listan, josta sitten on karsittu lopullinen 23 pelaajan luettelo. Vaikea sanoa vielä, päätyykö myös Markku Kanerva tähän ratkaisuun.

Käymme pelaajakatsastuksen läpi pelipaikka pelipaikalta, ja lopussa listaamme oman arviomme kisajoukkueesta sillä iloisella oletuksella, että kaikki pelaajat olisivat onnekkaasti käytettävissä.

Arviossamme tukeudutaan neljään kategoriaan: ”pomminvarmasti joukkueessa”, ”toinen jalka kisakoneessa”, ”lisänäyttöjä vaaditaan” ja ”haastajaryhmä”. Lisänäytöillä tarkoitetaan tilanteesta riippuen joko seurajoukkuepelejä tai muutamia mahdollisia tilaisuuksia maajoukkueessa tammi-, maalis- tai toukokuussa. Lisäksi jokaiselle sektorille nostamme esille ”villin kortin”.

Maalivahdit

Pomminvarmasti joukkueessa

Maalivahtiosasto on alue, jolla Kanervan ei tarvitse päätään vaivata, sillä käytössä on kaksi laadukasta, TOP 5 -sarjoissa pelaavaa joukkueensa ykkösvahtia. Lukas Hradecky on ollut Huuhkajien ykköstorjuja jo viisi vuotta, eikä tilanne tule lähikuukausina muuttumaan. Jesse Jorosessa on heittämällä mitat täyttävä paikkaaja.

Toinen jalka kisakoneessa

Vaikka 32-vuotias Anssi Jaakkola on pelannut vain kolme A-maaottelua, on hän ollut joukkueen vaihtopenkillä käytännössä lähes koko Kanervan pestin ajan. Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö kemiläinen olisi Huuhkajien kolmosvahtina myös ensi kesänä.

Rooliinsa sopeutunut Anssi Jaakkola saanee palkinnoksi uskollisuudestaan EM-kisakutsun. Kuva: Juha Tamminen

Villi kortti

Mikäli joku maalivahtitriosta putoaisi vahvuudesta syystä tai toisesta, kärkkyy korvaajan paikkaa ensimmäisenä William Jääskeläinen, toisen polven huippumaalivahti. 21-vuotias Jääskeläinen on esittänyt vahvoja otteita Englannin Kakkosliigan Crewessä ja on esiintynyt edukseen myös Pikkuhuuhkajissa.

Keskuspuolustajat

Pomminvarmasti joukkueessa

Suomi on turvautunut koko karsintojen ajan topparikaksikko Joona Toivioon ja Paulus Arajuureen viimeksi mainitun loukkaantumispoissaoloja lukuun ottamatta. Toivio ja Arajuuri eivät ole seurajoukkuetasolla Euroopassa kovinkaan tunnettuja puolustajia ja pelaavat vaatimattomissa Ruotsin ja Kyproksen pääsarjoissa. Ikätovereiden yhteispeli sujuu kuitenkin kuin rasvattu ja kokeneen kaksikon puntti tuskin tutisee kisoissakaan. Tulevat yllättämään EM-kisoissakin vielä monet, mutta eivät suomalaisia.

Toinen jalka kisakoneessa

Sauli Väisänen on ollut Huuhkajien kolmostoppari karsinnoissa, ja saa olla melko varma kisapaikastaan. Onneksi Serie B:ssä tulee mukavasti vastuuta, jotta pelituntuma pysyy kunnossa.

Lisänäyttöjä vaaditaan

Neljännestä topparin paikasta kilpailevat ennen kaikkea Leo Väisänen ja Thomas Lam. Väisänen pääsi Huuhkajien avaukseen ensimmäisen kerran maanantaina Kreikassa ja onnistui hyvin. Valtaosan karsinnoista loukkaantuneena olleen Lamin etuna on sen sijaan suurempi kokemus kovista peleistä sekä monikäyttöisyys – Lam kun on nähty niin laitapuolustuksessa kuin keskikentän pohjallakin. Lisäksi Lam pelaa ainakin toistaiseksi korkeammalla sarjatasolla, joskin Leo Väisänen saattaa saada tammikuussa seurasiirron.

Thomas Lam taistelee puolustuksen viimeisistä pelipaikoista. Kuva: Juha Tamminen

Haastajaryhmä

HJK:n Daniel O’Shaughnessy nousi marraskuussa maajoukkuerinkiin, mutta DOS:n mahdollisuuksia kisoihin voidaan pitää ohuina. Sama pätee Hongan Robert Ivanoviin, joka on toinen vastaava jokerikortti.

Paljon realistisempaa on, että mukaan nostettaisiin Pikkuhuuhkajien kapteeni Aapo Halme. 196-senttinen Halme pelaa jatkuvasti täysiä minuutteja Englannin toisella sarjatasolla ja on kansainvälisen läpimurronkin kynnyksellä. 21-vuotiaan Halmeen arvokisapaikka ei olisi sensaatio.

Merkittävin haastajaryhmän pelaaja on joka tapauksessa Huuhkajien entinen kapteeni Niklas Moisander. Jos Werder Bremenin kokenut kippari ilmaisee halujaan palata maajoukkueeseen, tullee Kanerva harkitsemaan häntä vahvasti joukkueeseen.

Tasonsa puolesta Moisanderin kyvyt riittävät helposti joukkueeseen, ja sellaista maata ei taida ollakaan, jonka maajoukkueeseen ei arvokisojen alla olisi joku jo kertaalleen lopettanut pelaaja palannut. Jos 62 A-maaottelua pelannut Moisander liittyy kisaryhmään, on Suomen keskuspuolustuksella käytössään maailmanluokan pelinavaaja. Kysymys kuuluisi, muokkautuisiko Suomi tällöin parhaiten kolmen topparin pelitapaan?

Mahtavatko EM-kisat kiinnostaa Niklas Moisanderia? Kuva: Getty Images

Toistakaan konkaria ei pidä täysin unohtaa. Markus Halsti täyttää keväällä 36 vuotta, mutta pelaa edelleen korkealla tasolla tanskalaisessa Esbjergissä. Halsti on joukkueensa kapteeni ja kellottaa täysiä minuutteja topparina viikosta toiseen. A-maajoukkueessa hän debytoi jo vuonna 2008, ja Markku Kanerva on tehnyt Halstin kanssa töitä oikeastaan pidempään kuin kenenkään muun Huuhkajien pelaajan. 35 A-maaottelua pelanneen Halstin kohdalla tiedetään, mitä saadaan. Jos Kanerva kaipaa kokemusta, on Halsti valinta.

Mainitaan vielä 28-vuotias Belgian pääsarjapelaaja Valtteri Moren, jonka saumat tosin lienevät aika ohuet.

Villi kortti

Jos on Väisäsen veljespari tyrkyllä joukkueeseen, niin mahdollista on toisenkin veljesduon valinta. Fredrik Jensenin isoveli Richard Jensen on ollut Hollannin kakkostasolla kenties Leo Väisästäkin vakuuttavampi, mutta kalenterivuoden 2019 ovat pitkälti pilanneet polvivammat. Jos Jensen kuitenkin toipuu ja palaa tasolleen, voi entinen Pikkuhuuhkajien kapteeni ja nuorisomaajoukkueiden luottomies nousta vielä yllättäen esiin.

Laitapuolustajat

Pomminvarmasti joukkueeseen

Suomella on heittää molemmille laidoille mitat täyttävät puolustajat. Genkin Jere Uronen ja Montreal Impactin Jukka Raitala ovat maajoukkueessa jo kokeneita tekijöitä ja tietävät, mitä Kanerva heiltä odottaa.

Jukka Raitala oli Suomen joukkueen suurimpia tähtiä jo vuoden 2009 alle 21-vuotiaiden EM-kisoissa (kuva ei niistä kisoista), joissa Markku Kanerva valmensi Pikkuhuuhkajia. Kuva: Juha Tamminen

Toinen jalka kisakoneessa

30-vuotias Albin Granlund on osoittanut EM-karsintojen aikana olevansa kelpo varamies, jos jompikumpi laitapuolustajista ei ole käytettävissä. Todennäköisesti onnistumiset palkitaan valinnalla kisajoukkueeseen. On myös laitapakiston ainoa, jonka omin pelipaikka on oikealla laidalla.

Lisänäyttöjä vaaditaan

Juha Pirinen pääsi pelaamaan kolmessa ottelussa EM-karsinnoissa. Kirkossa kuulutettu Pirisen kisapaikka ei vielä ole, mutta vahvoilla valkeakoskelainen joka tapauksessa on. Pirisen kilpailijat eivät välttämättä tule pelkästään laitapakkiosastolta, sillä sekin on mahdollista, että joukkueeseen valitaan viisi topparia kolmen topparin peluutuksen varalta.

Haastajaryhmä

Varsinaiset haastajat ovat laitapakkiosastolla vähissä, sillä pelipaikka ei perinteisesti kuulu Suomen vahvimmin miehitettyihin. Vahvan veikkausliigakauden pelanneella Niko Markkulalla lienee jonkinlaiset mahdollisuudet – varsinkin jos ulkomaan siirto tapahtuu, ja Markkulalla kulkee sielläkin. Janne Sakselan orastaville mahdollisuuksille viime kesän tuorein polvivamma oli raskas takaisku, vaikka Saksela kuntoutuisikin veikkausliigakauden alkuun.

Villi kortti

22-vuotias Niko Hämäläinen siirtyi kesällä QPR:stä lainalle skotlantilaiseen Kilmarnockiin, ja on onnistunut skottisarjassa loistavasti. Hämäläinen on pelannut puolustuksen vasemmalla laidalla täysiä minuutteja jatkuvasti, tilkinnyt laitansa ja valittu muutaman kerran sarjan viikon joukkueeseenkin.

Näyttää siltä, että lupaava puolustaja voisi olla valmis maajoukkuetasolle, mutta ongelma vain on Hämäläisen flirttailu toisen kotimaansa USA:n kanssa. MLS:ssäkin jo pelannut Hämäläinen kävi jo USA:n olympiajoukkueleirityksessä, vaikka edusti poikamaajoukkuetasolla vain Suomea.

Seuraava kilpailullinen ottelu lukitsisi Hämäläisen maajoukkuevalinnan, mutta Huuhkajilla ei tällaisia ennen EM-kisoja ole. USA:n paidassa voisi olla elokuussa edessä olympialaiset, mutta valinta syntynee lähikuukausina. Kanervalla ja Hämäläisellä on edessään ison keskustelun paikka?

Valitseeko Niko Hämäläinen äitinsä kotimaan USA:n vai isänsä kotimaan Suomen? Kuva: Getty Images

Keskikenttä

Pomminvarmasti joukkueessa

Keskikentän runkopelaajat on helppo listata. Kapteeni Tim Sparvia ja joukkueen avainpelaajiksi nousseita Glen Kamaraa ja Robin Lodia ei pudota EM-kisoista mikään muu kuin loukkaantuminen. Tämän kolmikon varaan on hyvä rakentaa.

Toinen jalka kisakoneessa

Hyvin lähellä kisapaikkaa alkavat olla myös Armenian-kaataja Fredrik Jensen, koko ajan suurempaan rooliin nouseva Joni Kauko, MLS:ssä nopeasti läpilyönyt Lassi Lappalainen ja vähintäänkin super-subiksi tarjolla oleva Pyry Soiri. Jokaisen kannattaa pitää kalenteri kesällä vapaana.

Lisänäyttöjä vaaditaan

Kuten edeltä näkyy, ei keskikentälle ole enää montaa pelipaikkaa auki. Luultavasti 0-2. Viimeisessä paikassa on tiukimmin kiinni Rasmus Schüller, jos taso pysyy korkeana myös Eurooppaan paluun jälkeen. Hyvä vaihtoehto on myös Simo Valakarin luottomies Robert Taylor, jolla on valttinaan monikäyttöisyys. Moni varmasti näkisi myös kansansuosikki Petteri Forsellin joukkueessa, mutta ei ole lainkaan varmaa, löytyykö Forsellille sopivaa roolitusta.

Haastajaryhmä

Haastajaryhmän ylivoimainen ykkönen, kilometrejä ennen muita, on luonnollisesti Roman Eremenko. Eremenko ei ole vielä doping-pannasta vapauduttuaan A-maajoukkueessa pelannut, mutta ei myöskään sulkenut ovea Huuhkajilta. Jos Eremenko mielii kisajoukkueeseen ja sitoutuu siihen rooliin, minkä Kanerva hänelle löytää, pitäisi valinnan olla jopa selviö.

Venäjän liigassa loistava Eremenko toisi Huuhkajien pelinrakenteluun kaivattua luovuutta sekä aimo annoksen erikoistilanneosaamista. Lyhyessä turnauksessa yksikin vaparimaali voi olla elintärkeä, eikä tätä korttia kannattaisi jättää katsomatta.

Roman Eremenkon tilanne ja ratkaisu on kisajoukkuespekulaation kenties mielenkiintoisin yksittäinen asia. Kuva: Juha Tamminen

Huuhkajista vetäytyneet Perparim Hetemaj ja Alexander Ring ovat myös nousseet spekulaatioissa esillä, mutta molemmille on käyttöä vaikeampi nähdä. Etenkin Hetemajn ura on jo taipumassa ehtoopuolelle ja vastuu seurajoukkueessa vähentynyt. New York Cityn kapteeni Alexander Ring olisi kaksikosta kiinnostavampi vaihtoehto.

Perusrungon ulkopuolelta haastajia on vaikeampaa etsiä. KuPS:n mestarijoukkueen johtohahmot Petteri Pennanen ja Ilmari Niskanen ovat aika kaukaa haettuja nimiä, mutta kenties vahva kevät ulkomailla voisi avata vielä tilaisuuden. Samat sanat pätevät myös Ilveksen Lauri Ala-Myllymäkeen, Veikkausliigan kenties parhaaseen keskikenttäpelaajaan. Hyvin mielenkiintoinen pelaaja on myös 20-vuotias Onni Valakari, joka on tehtaillut Norjan pääsarjassa tällä kaudella seitsemän maalia. Saako näyttöpaikan tammikuussa?

Villi kortti

Todellinen jokerikortti voisi olla belgialaisen Zulte-Waregemin Mikael Soisalo, 21. Soisalon minuutit seurajoukkueessa ovat kortilla, mutta Pikkuhuuhkajissa hänellä on merkittävä tilanteidenluontivastuu. Nopeajalkainen ja hyvin keskittävä Soisalo olisi hieman pyrysoirimainen vaihtoehto, jos Suomi haluaa hyökätä räväkästi oikealta. Kisavalinta olisi iso yllätys, mutta sellaisiahan villeiksi korteiksi on tässä nostettu.

Hyökkääjät

Pomminvarmasti joukkueessa

Teemu Pukki ja kymmenen EM-karsintamaalia. Muuta ei tarvitse sanoa. Norwich-kärki on yhdessä Lukas Hradeckyn kanssa Suomen suurin tähti ja päivänselvä valinta paitsi joukkueeseen, niin myös jokaisen ottelun avauskokoonpanoon.

Toinen jalka kisakoneessa

Tässä kategoriassa mainitsemme Joel Pohjanpalon, joka teki lokakuussa sankarillisen paluun Huuhkajiin puolentoista vuoden poissaolon jälkeen. Pohjanpalon kohdalla suurin – ja ainoa – kysymysmerkki on terveys. Sitkeä loukkaantuminen on paitsi jarruttanut uraa, niin myös tehnyt peliajan saamisesta seurajoukkueessa hankalaa. Terveenä ja pelivireisenä Pohjanpalo muodostaisi Pukin kanssa loistavan kärkiparin, mutta realiteetti on, ettemme tiedä, onko Pohjanpalo keväällä pelikunnossa, pelaako hän, ja jos pelaa, missä seurassa. Toivotaan parasta.

Toivotaan todella, että Jolle saa kevätkaudella peliminuutteja ja on kesällä terve ja pelikuntoinen. Kuva: Juha Tamminen

Pohjanpalon lisäksi hyvin lähellä kisavalintaa on myös Jasse Tuominen. Tuominen teki Liechtensteinia vastaan ikimuistoisen maajoukkueuransa avausmaalin ja omaa täydelliset avut Kanervan pelistrategiaan. Merkittävä tammikuusiirto edessä?

Lisänäyttöjä tarvitaan

Kiikunkaakun -osastolla ensimmäisenä jonossa on maajoukkuetta uskollisesti palvellut Simon Skrabb. Yrityksestä ei Skrabbilla ole jäänyt kiinni, mutta tehojakin tarvittaisiin edes joskus. Skrabb on joka tapauksessa jonkin verran edellä Benjamin Källmania ja Rasmus Karjalaista ainakin vielä tässä vaiheessa.

Haastajaryhmä

Täysin pois laskuista ei voi lukea myöskään Kasper Hämäläistä, jos Kanerva kaipaa ryhmään kokemusta. Toistaiseksi peliminuutit Tshekin pääsarjassa ovat kuitenkin olleet niin vähäisiä, ettei Hämäläinen ole erityisen ajankohtainen nimi. Sama pätee myös HJK:n Riku Riskiin, jolla silti jonkinlainen outsider-sauma on.

Villi kortti

Villi kortti -osaston valinta tuskin yllättää ketään. Hän on 20-vuotias Marcus Forss, joka on tehnyt Wimbledonille tällä kaudella seitsemän maalia saaden myös valinnan EFL:n lokakuun nuoreksi pelaajaksi. Forssin ongelma on, ettei häntä ole nuorten maajoukkue juuri kiinnostunut, vaan kerta toisensa jälkeen seurajoukkue on vienyt voiton. Forss on takonut maaleja myös Suomen nuoremmissa ikäkausimaajoukkueissa, mutta milloin hän aikoo esitellä osaamistaan ja tyyppiään Kanervalle, jos seurajoukkuepelit menevät maajoukkuekutsun edelle myös maaliskuun maaottelutauolla?

Milloin Marcus Forss nähdään taas Suomen paidassa? Kuva: Getty Images

Valintamme kisajoukkueeseen

Kuten huomaatte, nostimme listalle joitain nimiä aika lailla ”boksin ulkopuoleltakin”. Olisi yllätys, jos alustavalle pelaajalistalle noustaisiin tämän joukon ulkopuolelta, sillä jutussa mainittiin kaikkiaan 50 kisaehdokkaan nimi. Monia näistä nimistä voitaneen pyöritellä vasta sitten, jos loukkaantumisia tulee, ja selviö on, että Suomen joukkueen runko – ja itse asiassa lähes koko joukkue – on tässä vaiheessa jo tiedossa. Vain muutama kysymysmerkki on enää ilmassa.

Tähän loppuun heitämme vielä valistuneen arvauksemme Huuhkajien 23 pelaajan EM-ryhmästä. Meni sitten syteen tai saveen.

Lukas Hradecky (Bayer Leverkusen)
Jesse Joronen (Brescia)
Anssi Jaakkola (Bristol Rovers)
————————–
Paulus Arajuuri (Pafos FC)
Joona Toivio (Häcken)
Sauli Väisänen (Chievo)
Thomas Lam (Zwolle)
Jere Uronen (Genk)
Jukka Raitala (Montreal Impact)
Albin Granlund (Örebro)
Juha Pirinen (Tromsö)
—————————
Tim Sparv (Midtjylland)
Glen Kamara (Rangers)
Joni Kauko (Esbjerg)
Rasmus Schüller (ilman seuraa)
Roman Eremenko (Rostov)
Pyry Soiri (Esbjerg)
Robin Lod (Minnesota United)
Fredrik Jensen (Augsburg)
Lassi Lappalainen (Montreal Impact)
————————-
Teemu Pukki (Norwich)
Joel Pohjanpalo (Bayer Leverkusen)
Jasse Tuominen (BATE)