Suomen kaikkien aikojen jalkapalloilija Jari Litmanen on muistellut Unibetin Kuninkaan Puhe -podcastissa aikaansa Englannin Valioliigassa ja etenkin Liverpoolissa. Litmanen pelasi Liverpoolissa vuosina 2001-2002 ja Fulhamissa vuonna 2008.

Litmanen ylistää podcastissa vanhalla kotistadionillaan Anfieldilla koettua tunnelmaa. Aina elämä Valioliigassakaan ei ollut pelkkää säihkyvää gloriaa. Hän muistelee, että muun muassa vuonna 2004 purettu Maine Road jäi pitkiksi ajoiksi mieleen vähemmän miellyttävistä syistä.

– Manchester Cityn vanhan stadionin (Maine Roadin) muistan hyvin. Se kenttä oli iso, mutta pukukoppi oli niin pieni 16 kokoonpanossa olleelle pelaajalle ja 6-7 taustalle, ettei me sinne oikein mahduttu, Litmanen muistelee.

– Koppi oli aikanaan suunniteltu niin, että joukkueessa on 12 pelaajaa, yksi huoltaja, manageri ja valmentaja. Se oli viidelletoista mitoitettu ja meitä oli varmaan 25.

Cityn vanhan stadionin pukukopissa ei häirinnyt ainoastaan sen ahtaus.

– Siellä oli täysin kylmä vesi suihkussa, ja vettä tuli tipotellen vain sen verran, että vähän pää kastui.

– Valioliiga on yksi kovatasoisimmista ja isoista sarjoista, mutta ei siitä hirveän kauaa ole, kun olosuhteet olivat vielä hyvin alkeelliset. On puitteissa menty huimasti eteenpäin viimeisten 15 vuoden aikana.

Litmanen siirtyi lapsuutensa suosikkiseuraan tammikuussa 2001 Barcelonasta, mutta siirtoa puuhattiin pitkään. Hän kertoo, että keskusteluja Liverpooliin siirtymisestä käytiin jo kaudella 1997-1998. Tuolloin hänet haluttiin Redsiin nuoren Michael Owenin kärkipariksi. Neuvottelut kuitenkin katkesivat nopeasti, koska Ajax totesi ykskantaan, ettei Litmanen ole myynnissä.

– Olin jo ennen siirtoani ehtinyt kaksi kertaa miettiä, miltä tuntuisi olla Liverpoolin pelaaja. Kun tilanne muuttui Barcelonassa sellaiseksi, että monestakin eri syystä minun piti lähteä, niin kyllä hyvin selvää oli, että ”kolmas kerta toden sanoo”. Nyt pääsisin Anfield Roadille.

– Oli hyvin erikoinen ja herkkä hetki mennä sinne pukukoppiin ja kentälle ensimmäisen kerran. Se hetki kosketti.

Litmanen pelasi Liverpoolissa 43 ottelua ja teki niissä yhdeksän maalia. Peliaikaa ei Valioliigassa kuitenkaan tullut niin paljon kuin hän olisi halunnut.

– Meillä oli silloin neljä hyökkääjää. Emile Heskey oli seuran kaikkien aikojen kallein hankinta, muttei vastannut odotuksia. Robbie Fowler oli vähän heikossa kunnossa ja Michael Owen jatkuvasti loukkaantuneena. Tulin siihen sitten neljänneksi.

– Kolme kuukautta myöhemmin he kaikki olivat Englannin maajoukkueessa ja usein vielä avauksessa. Liverpool voitti Liigacupin, FA Cupin ja UEFA Cupin, ja ne ratkaisevat kaksi kuukautta pelattiin näillä kolmella hyökkääjällä, ja itse olin sivussa. Vuoden lopussa Michael Owen valittiin vuoden pelaajaksi Euroopassa.

– Siinä oli mahdollisimman kova kilpailutilanne, mutta oli paljon politiikkaakin.

Litmanen muistelee, kuinka Owen oli seuran oma kasvatti ja Fowler seurahistorian kolmanneksi paras maalintekijä, jota fanit kutsuivat lempinimellä ”God”. Valmennusjohto puolestaan arvosti Heskeyn erikoistilanneosaamista korkealle. Litmanen sanoo aika pian huomanneensa, ”ettei omilla peliesityksillä ollut mitään merkitystä”.

– Pelasimme valioliigaottelun Tottenhamia vastaan lauantaina. Olin aloituksessa ensimmäistä kertaa kuukauteen, tein 1-0 -voittomaalin ja minut valittiin ottelun pelaajaksi.

– 3-4 päivää myöhemmin pelasimme Mestarien liiga -pelin Anfield Roadilla Kiovan Dynamoa vastaan ja tein ottelun ainoan maalin. Pelasin edellisen pelin tavoin 70 minuuttia, ja taas minut taidettiin valita pelin parhaaksi.

– Olin ollut kuukauden tauon jälkeen kahdesti peräkkäin avauksessa, pelannut molemmissa peleissä hyvin ja tehnyt voittomaalit. Sen jälkeen pääsin kuitenkin seuraavan kerran avaukseen vasta kuukautta myöhemmin.

– On tapana sanoa, että ”voittanutta joukkuetta ei vaihdeta”. Pukukopissa alkoi kuitenkin olla sanonta, että ”voittaneesta joukkueesta ei vaihdeta muita kuin Jari Litmanen”, suomalaislegenda heittää.

Aiheet Litmanen Jari Liverpool Suomalaiset ulkomailla Ulkomaat Valioliiga