SuomiFutis kysyi, kansa vastasi: kolmen topparin pelitavalla on tulevaisuutta - "Oikeiden palojen löytäminen vie oman aikansa"

Huuhkajat käytti vuonna 2019 pelaamissaan EM-karsintaotteluissa pääasiassa pelitapaa 4-4-2, joka muuntui muutaman kerran muotoon 4-2-3-1. Viiden puolustajan linjaa käytettiin vain kahdessa tappiollisessa Italia-ottelussa. Ratkaisu ei täysin vakuuttanut, mutta oli vastuskin kivikova. EM-karsintojen jälkeen tauko maaotteluista venyi yllättäen peräti 9,5 kuukauden mittaiseksi koronaviruspandemian puututtua peliin. Kun Suomi vihdoin pääsi syyskuun ensimmäisellä viikolla taas tositoimiin, päätyi Markku Kanerva käyttämään taas kolmen topparin linjaa. Walesia vastaan tuloksena oli 0-1-kotitappio, mutta Irlannin vieraana heltisi vastavuoroisesti 1-0-voitto. Muun muassa V Sportin studiossa Pasi Rautiainen ja Mika Kottila olivat tyytyväisiä siihen, kuinka Huuhkajien kolmen topparin järjestelmä toimi sunnuntaina Irlantia vastaan. Molemmissa viime viikon otteluissa kolme pelaavaa topparia olivat Leo Väisänen, Juhani Ojala ja Daniel O’Shaughnessy. EM-karsintojen luottopuolustajat Paulus Arajuuri ja Joona Toivio eivät olleet käytettävissä, joten Kanerva näki tilaisuuden otollisena kokeilulle. SuomiFutis kysyi Facebookin Jalkapallon Olohuone -ryhmän jäseniltä, mitä mieltä lukijat ja Huuhkajien kannattajat olivat kolmen topparin pelitavasta. Vastausvaihtoehtoja annettiin kolme, ja näyttää siltä, että suurin osa vastaajista antaisi kolmen topparin systeemille jatkoaikaa. Tämän jutun kirjoitushetkeen (8.9. kello 10.15) mennessä vastauksia äänestykseen oli annettu 352 ääntä. Vain 29 vastaajaa, eli noin 8% vastaajista tuomitsi systeemin ruksimalla vaihtoehdon ”Ei jatkoon”. Suosituin vaihtoehto oli epävarma kanta ”Täytyy nähdä vielä useammin, jotta voi muodostaa mielipiteen”. Sitä on äänestänyt 195 vastaajaa. Selvän puollon systeemille antoivat 128 vastaajaa, jotka klikkasivat valintaa ”Jatkoon hyvänä vaihtoehtona”. – Kokeilu onnistui mielestäni mallikkaasti. 4-4-2 on selkärangassa, joten on hyvä, että Suomella on vaihtoehtoinen pelisysteemi, jota soveltaa eri pelaajien kanssa, koska poissaoloja tulee väistämättä ja välillä on hyvä muuttaa taktiikkaa vastustajan mukaan, Esko kirjoitti perusteluissaan. – Suomi alkaa pikkuhiljaa muistuttamaan varteenotettavaa joukkuetta pitkällä tähtäimellä ja olen iloinen siitä, että Kanerva tuo uusia elementtejä tekemiseen. Joskus oikeiden palojen löytäminen vie oman aikansa. Toki mielipiteitä on niin monta kuin on katsojaakin, mutta tästä on hyvä jatkaa ja kehittyä eteenpäin. Jopa kolmas muodostelma olisi hyvä omaksua tulevaisuudessa, mutta ei olla ahneita, sillä näilläkin pärjää jo aika pitkälle. Herkko oli samoilla linjoilla, ja niin ikään tyytyväinen kokeiluun. [readmore from=Huuhkajat] – Nostan hattua Kanervalle. Vaikkei rakentelu hyökkäyssuuntaan toiminut Wales-pelissä ollenkaan, uskalsi Markku kuitenkin katsoa toisenkin matsin, missä rakentelu oli ihan eri tasolla, oikeastaan ajoittain parasta, mitä muistan Suomelta ikinä. – Puolustus toimi kyllä oikeastaan hyvin kummassakin. Joitain sekoiluita oli varsinkin Irlanti-pelissä. Oon tosi tyytyväinen, että haetaan vaihtoehtoja pelitavalle, eikä mennä niin kuin Mixu, ja aina vaan samaa. – Kovempia maita vastaan tässä on hyvä muunneltavuus, kun kyyti alkaa olla kylmää kisoissa. Keskikentän osalta tulee kivasti pystyyn menijöitä, kun on linkkien ohella ainakin toinen keskustan pelaaja menossa ylöspäin kahta kärkeä tukemaan. (Tim) Sparv ei kuitenkaan edes nouse puoleen kenttään montaa kertaa ottelussa, komppasi puolestaan Henri.