Veikkausliiga päätti torstaina, että kausi 2020 päättyy runkosarjaan. Neljän RoPS:n pelaajan jouduttua karanteeniin liiga teki lopulta ainoan oikean ratkaisun. Ikävä kyllä päätös tuli aivan liian myöhään, ja hieno kausi sai lopulta ruman lopun.

Veikkausliigan hallitus kokousti keskiviikkona loppusarjojen pelaamisesta. Lopulta hallitus päätyi ratkaisuun, että loppusarjat pelattaisiin, mutta se tarvitsi vielä Palloliiton hallitukselta siunauksen päätökselle, koska sarjan pelaamisen takarajaa olisi pitänyt muuttaa 30. marraskuuta asti.

Myöhään keskiviikkoiltana Veikkausliiga sai tiedon, että RoPS:n neljä pelaajaa joutuu karanteeniin. Sen jälkeen hallitus veti pikaisesti Palloliiton hallitukselle antamansa esityksen pois, koska loppusarjojen pelaaminen 30.11. mennessä oli ilmi tulleen karanteenin takia mahdotonta. Lopulta Veikkausliigan hallituksen oli pakko taipua päätökseen, jonka mukaan kausi päättyy runkosarjaan.

Loppusarjoista pidettiin viimeiseen asti kiinni

MTV Urheilun tietojen mukaan seurojen äänet menivät tasan 6-6, kun loppusarjojen pelaamisesta äänestettiin. Seurat eivät siis päässeet minkäänlaiseen yhteisymmärrykseen loppukauden kohtalosta. Puolet seuroista halusi hamaan loppuun saakka pelata loppusarjat, vaikka niiden pelaamisen aikaikkuna oli jo ennen RoPS-pelaajien karanteenia hyvin pieni.

Toinen puoli seuroista katsoi, ettei loppusarjojen pelaamisessa ole järkeä. Huomionarvoista on se, että alusta alkaen Veikkausliiga on lähtenyt siitä perusajatuksesta, että loppusarjat pelataan. Lopulta aikaikkuna niiden pelaamiseen kävi mahdottomaksi. Liiga oli lopulta valmis pelaamaan loppusarjat, jos Palloliitto olisi tänään, torstaina, antanut omassa kokouksessaan sille siunauksen.

Viime metreillä tullut tieto RoPS:n pelaajien asettamisesta karanteeniin vasta romutti loppusarjat. Loppusarjojen kohtalo oli käytännössä yhden karanteenimääräyksen varassa. Nyt se tuli jo ennen kuin loppusarjoista ehdittiin tehdä päätöstä, mutta se olisi voinut tulla myös, kun loppusarjat olisivat olleet käynnissä. Silloin pelit olisi vihelletty poikki kesken loppusarjan, ja sijoitukset olisi ratkaistu viimeisen kokonaisen kierroksen perusteella.

Miksi loppusarjoista pidettiin kiinni?

Veikkausliigalla oli suoraan sanottuna todella kunnianhimoinen ajatus siitä, että vallitsevassa koronatilanteessa kausi saataisiin vietyä läpi alustavan suunnitelman mukaan. Urheilullisesti se on toki arvostettavaa, mutta käytännössä liiga myös ajoi itse itsensä tilanteeseen, jossa sillä ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin pitää loppusarjoista kiinni.

Jos päätös kauden lopettamisesta runkosarjaan olisi tehty aiemmin, ei nyt nähtyä pohjaan palanutta soppaa olisi syntynyt. Veikkausliigassa todettiin ensimmäinen koronatapaus 1. lokakuuta, jonka jälkeen TPS asetettiin karanteeniin. Silloin oli jo nähtävissä, että loppusarjojen pelaamisesta tulee todella hankalaa, mikäli koronatartuntoja tulee liigaseuroissa lisää.

Liiga piti kuitenkin kiinni loppusarjoista. Koronatapauksia tuli odotetusti lisää. Ensin IFK Mariehamnissa ja viimeisenä RoPS:ssa. Lokakuussa tehty päätös oli yksinkertaisesti väärä, ja sen päätöksen takia nimenomaan urheilullisuus kärsi eniten.

Kauden tärkeimmät pelit pelattiin ennen kuin niiden tiedettiin olevan kauden tärkeimpiä pelejä. Ja kyllä, 22 ottelun runkosarjassa jokainen ottelu merkitsee yhtä paljon. On kuitenkin oleellista tietää, kuinka paljon kautta on jäljellä. Jos lokakuun alussa olisi päätetty luopua loppusarjoista, tilanne olisi ollut kaikille seuroille reilu. Silloin kaikki sijoitukset olisivat olleet auki.

Lopulta päätöksenteko venyi aina niin pitkälle, että monet sarjan kannalta oleelliset sijoitukset olivat jo käytännössä ratkenneet, mikäli loppusarjoista luovuttaisiin. Näin ollen loppusarjat olivat urheilullisesti reiluin tapa ratkaista sijoitukset. Siksi niistä pidettiin kiinni niin tiukasti.

Nyt tilanne on se, että esimerkiksi HJK:sta tuli mestari kabineteissa. TPS joutui pelaamaan kauden tärkeimmän ottelunsa Hakaa vastaan suoraan karanteenista. Mikäli silloin olisi tiedetty, ettei loppusarjoja pelata, TPS:n ja Hakan välinen ottelu olisi voitu siirtää edes muutamalla päivällä eteenpäin, jotta kilpailutilanne olisi ollut aavistuksen reilumpi. Tätä ei tehty, koska loppusarjoille piti varata tilaa. Loppusarjoille, joita ei koskaan pelattu.

Taloudellisesti loppusarjat olisivat tuskin olleet seuroille mikään kultakaivos. Luultavasti suurin osa seuroista olisi tehnyt ottelutapahtumista tappiota. Jo pelkästään yleisörajoitukset syövät katsojatuloja, puhumattakaan marraskuun viileistä keleistä.

Sen lisäksi joidenkin pelaajien sopimuksia olisi jouduttu uusimaan ja näin ollen palkkoja maksamaan pidempään. Tai toisena vaihtoehtona ottelut olisi pelattu niillä pelaajilla, joilta sopimus löytyy. Ainoa taloudellinen perustelu loppusarjojen pelaamiselle olisi ollut sijoituksista pelaaminen, eli käytännössä europaikoista ja sarjassa säilymisestä pelaaminen.

Urheilullisuus oli siis tärkein syy pelata loppusarjat, mutta huonossa päätöksessä liian pitkään pysyminen aiheutti lopulta sen, että juuri urheilullisuus kärsi eniten.

Hieno kausi sai ruman lopun

Veikkausliigan kausi 2020 tullaan varmasti muistamaan pitkään, kuten koko koronaviruksen sävyttämä urheiluvuosi 2020. Jalkapallokausi 2020 saadaan näillä näkymin pelattua loppuun. Mestarit saavat pokaalinsa, europaikat jaetaan, sarjasta pudotaan, sarjaan noustaan ja sarjapaikasta karsitaan. Se on Veikkausliigalta ja Palloliitolta erinomainen suoritus.

Vaikka loppukaudesta tuli murhenäytelmä, on osattava myös antaa arvostusta liigan suuntaan. Veikkausliiga hoiti oman leiviskänsä erinomaisesti lähes loppumetreille saakka. Ei ole todellakaan itsestäänselvyys, että vuonna 2020 jaetaan pääsarjamestaruus, kysykää vaikka Hollannin Eredivisieltä tai Suomen jääkiekkoliigalta.

Ikävä kyllä viime metrien saamattomuus ja heikko päätöksentekokyky jättää kaudesta ikävän maun suupieleen. Siitä ehkä eniten kertoo se, että seurahistoriansa 30. mestaruuden ja kolmannen tähden logonsa yläpuolelle voittava HJK olisi halunnut voittaa mestaruuden eri tavalla. Kentällä.