Huuhkajien Jere Uronen oppi voitontahtoa upean uransa päättäneeltä isosiskoltaan: "Karkkien jaossa saatettiin antaa kovuutta"

TPS:n syksy 2020 oli erittäin synkkä. Mustavalkoisten kausi päättyi putoamiseen niin Veikkausliigassa kuin Kansallisessa Liigassakin, joten ensi kaudella TPS ei aikuisten pääsarjajalkapalloa pelaa. Kauden päätös merkitsi samalla haikeita jäähyväisiä futiskentille, sillä TPS:n miesten joukkueesta nappulat naulaan löivät seuralle vuosien ajan kaikkensa antaneet Sami Rähmönen, Mika Ääritalo, Juho Lähde ja Jonni Peräaho, ja naisten joukkueessa puolestaan ainakin todellinen seuraikoni Mira Andersson. Vuonna 1990 syntynyt Andersson (omaa sukua Uronen) pelasi TPS:ssä peräti 12 pääsarjakautta. Niiden aikana kokemusta ehti kertyä huikeasti jopa 259 ottelusta. Kapteenin nauhaa Andersson kantoi joukkueessa yhtäjaksoisesti vuodesta 2011 lähtien. Anderssonin taakseen jättämä aukko on siis valtava, ja hän on eittämättä TPS-ikoni isolla I:llä. Mira Anderssonin veti lopullisesti jalkapallon pariin neljä vuotta nuorempi pikkuveli Jere. Jere Uronen on ollut ikäluokkansa suurimpia pelaajalupauksia juniorista lähtien, ja nyt Uroselle on kertynyt jo 46 ottelun A-maajoukkuekokemus. Huuhkajien laitapuolustaja kertoi TPS:n kotisivuilla julkaistussa pitkässä haastattelukokonaisuudessa, kuinka sisarukset ovat tukeneet toistensa pelaajauria (koko juttu löytyy tämän linkin takaa). – Ollaan Miran kanssa oltu todella läheisiä koko elämän ajan. Sanoisin itse, että Mira on auttanut minua kasvamaan. Olen aina katsonut, miten Mira toimii ja olen ottanut hänestä mallia, Jere Uronen kertoi suhteestaan isosiskoonsa. Jere Uronen kuvailee siskoaan suorasanaiseksi, rakastavaiseksi, mutta myös ”oikealla tavalla kovaksi”. Tämä näkyi lapsuudessa muun muassa karkkien jaossa. – Toki myös Mirasta löytyi niitä vähän kliseisiä isosiskon piirteitäkin. Jos esimerkiksi Miran omat karkit eivät maistuneet, saatettiin antaa vähän kovuutta, jotta karkit vaihdettiin. Jere nimeää tärkeimmäksi isosiskoltaan oppimaksi asiaksi Miran voitontahdon. – Miran voitontahto on itselle ehkä se isoin asia, josta olen itse oppinut. Itsellänikin on paljon voitontahtoa, mutta Miralla se on aina ollut paljon vahvempaa. Kun oltiin pieniä, ei itseä harmittanut kauheasti, jos hävisin keskinäisessä kamppailussa. Jos taas Mira sattui häviämään, niin häntä kyllä harmitti. – Oli kyse sitten jalkapallosta, jääkiekosta, pesäpallosta, tai vaikka korttipeleistä, niin Mira halusi aina voittaa. Ajan kanssa aloin oppia häneltä voitontahtoa ja alkoi muodostua enemmän keskinäistä kilpailua. Esimerkiksi jalkapalloa potkaistessa Miran tulinen laukaus vei pitkään voiton, mutta helpolla hän ei koskaan voittoa saanut. Jere kertoo pyrkineensä seuraamaan isosiskon otteluita niin hyvin kuin mahdollista, joko television kautta tai aina tilaisuuden tullen myös kentän laidalla. – Kun olen Suomessa, olen aina pyrkinyt siihen, että pääsen Miran pelejä katsomaan ja ne ovatkin olleet kesän kohokohtia. Aina, kun olen paikalle päässyt, on Mimmu ollut kentällä, joten se kertoo paljon Mimmun merkityksestä Tepsille. Jere kertoo koko perheen olevan Mira Anderssonin urasta todella ylpeä, mutta samalla haikein mielin uran päätyttyä. Haasteita on kuitenkin riittänyt koko ajan myös siviilityön parissa. – Sen lisäksi, että hän on tehnyt kovaa työtä jalkapallon parissa, on samalla tehty yhtä laadukasta työtä myös puheterapeuttina. En usko, että itse pystyisin suorittamaan kahta eri työtä yhtä hyvin kuin Mira, enkä usko, että kovin moni muukaan siihen pystyy, Uronen muistutti monien naisten pääsarjapelaajien arjesta. Mira Andersson pysyy TPS:n palveluksessa jatkossakin, sillä hän kuuluu ensi vuonna TPS:n valmennusryhmään psyykkisenä valmentajana.