73 maalia ja 85 maalisyöttöä kaikkiaan 272 veikkausliigaottelussa. Kaikki nuo pelit samassa seurassa, FC Inter Turussa. Suomenmestaruus, kaksi Suomen Cupin voittoa, kolme valintaa Veikkausliigan vuoden keskikenttäpelaajaksi. Päälle kahdeksan A-maaottelua sekä ulkomaan pestit ruotsalaisessa BK Häckenissä ja saksalaisessa VfR Aalenissa.

Puhutaan tietysti 32-vuotiaasta Mika Ojalasta, Inter-ikonista isolla I:llä. Ojalan pääsarjaura on yksi lähihistorian komeimmista Suomessa, mutta viime kaudella hän siirtyi viheriöiltä kentän laidalle Ruudun TV-asiantuntijaksi jäätyään ilman sopimusta Interiin. Nyt, peliuran päätyttyä, alkamassa on uusi ura, sillä kaudella 2021 Ojala toimii kasvattajaseuransa Paimion Hakan valmennusryhmässä.

Ojalan pelitaidot tunnetaan, mutta syksyllä 2018 hän nousi esiin aivan toisenlaisissa, vakavammissa merkeissä. Ojalan oli pakko ottaa kesällä aikalisä ja jättäytyä toviksi pois Interin peleistä. Seinä tuli vastaan. Myöhemmin Ojala kertoi burnoutista ja uupumuksestaan Instagram-tilillään, sekä sittemmin myös useissa haastatteluissa.

Viime viikolla Ojala puhui jälleen samasta tärkeästä aiheesta, urheilijoiden ja muidenkin henkisestä jaksamisesta. Hän kirjoitti Twitter-viestejä aiheen tiimoilta sekä sitten myös pidemmän tekstin omista kokemuksistaan. Sanoma oli selkeä: on rohkeutta pyytää apua ja tunnustaa itselleen, kun raja tulee vastaan.

– Suomen Cupin voiton jälkeen vuonna 2018 tuli vastaan totaalinen seinä. Loppuunpalaminen. En kyennyt enää jatkamaan samalla tavalla kuin aikaisemmin. En tiennyt mistä oli kyse, mutta tiesin etten voi jatkaa enää samaan malliin. Se oli mahdotonta. Olin henkisesti ja fyysisesti aivan loppu. Muistan lopettaneeni treenit kesken kaiken ja nostin käden pystyyn. Tarvitsin apua, Ojala muisteli pysähtymään pakottanutta kokemustaan.

Ojalaa auttoi akuutisti huomion kiinnittäminen ravintoon ja lepäämiseen, sekä ennen kaikkea hänen kumppaninsa Tuulan varaukseton, ”korvaamaton” tuki. Ojala sai puhua ja häntä kuunneltiin. Se vapautti.

Hän myös luki psykologiaa, muttei turvautunut psykologin palveluihin, vaikka myöntääkin jälkikäteen sen voineen olla myös tarpeen. Joka tapauksessa uskallus avautua ja olla rehellinen itselleen johti oikealle tielle ja alkoi aukaista lukkoja.

Ojala kertoo tekstissään inspiroituneensa kirjoittamaan ajatuksiaan ylös sen jälkeen, kun hän kävi puhumassa Turun Seudun Urheiluakatemian opiskelijoille, ajan hengen mukaisesti reilun tunnin mittaisessa Teams-palaverissa. Siinäkin hän nosti esille mielenkiintoisen, mutta rajun muiston alle 15-vuotiaiden maajoukkueleiriltä.

Mika Ojala

@MikaOjala
Hyvänä esimerkkinä toimii, kun alle 15v maajoukkueleirillä kuulin valmentajien puheenvuoron vahingossa siitä, miten musta ei ikinä tule edes Veikkausliiga pelaajaa. Tästä tulleen suuren häpeän ja surun käytin omana polttoaineenani, mutta maksoin siitä vuonna 2018 kovan hinnan.

Valmentajien tylyt, vahingossa kuullut sanat, ettei ”Ojalasta tulisi koskaan edes Veikkausliiga-pelaajaa” antoivat Ojalalle polttoainetta koko peliuran ajaksi, mutta oli osaltaan johtamassa myös loppuunpalamiseen. Ensimmäinen riittämättömyyden tunnetta tuonut kokemus tuo ei kuitenkaan ollut.

– Muistan 10-vuotiaana tapauksen lapsuudessani, jossa koin ensimmäisen kerran riittämättömyyttä. Läheinen ihminen sanoi minulle parhaan ystäväni edessä, miksen voi olla enemmän sellainen kuin hän. Mietin, mikä minussa on vikana. Enkö ole oikeanlainen? Muistan, miten isosti se satutti minua, Ojala kirjoittaa.

– Toinen suuri tapahtuma oli, kuten Twitterissäkin viittasin, alle 15-vuotiaiden maajoukkueleirillä tapahtunut vahingossa valmentajien keskustelun kuuleminen. Siitä muserruin ja tiedostamattani aloin käyttämään sitä bensana, jolla näyttäisin kaikille, kuinka hyvä olen. Se toimi, sillä pelasin yli 250 peliä Veikkausliigaa, voitin muun muassa Veikkausliigan, pääsin ulkomaille kahteen eri otteeseen ja myös A-maajoukkueeseen asti.

– Mutta. Sillä oli hintansa. Se hinta tuli maksettavaksi vuonna 2018.

Mika Ojala

@MikaOjala

Mika Ojala

@MikaOjala
Eilisestä inspiroituneena kirjoitin ajatuksiani ylös. Toivottavasti tästä on jollekkin hyötyä. Mulle tämä oli ainakin hyvin terapeuttinen kokemus. ✌🏻

Ojalan pitkä teksti herättää kauttaaltaan paljon ajatuksia ja avaa kiinnostavasti huippu-urheilun raadollisuutta ja ammattijalkapalloilijan mielenmaisemia. Viesti päättyy toiveikkaasti, sillä Ojala on innoissaan uudesta valmentajan roolistaan ja intohimo jalkapalloa kohtaan on tallella. Ojalan tapauksessa on helppo uskoa tuon intohimon olevan ”tervettä” intohimoa. Hänen omista kokemuksistaan on varmasti paljon ammennettavaa myös tulevaisuudessa valmennettaville.

– Rakastan jalkapalloa ja se on elämäni suurin intohimoni. Olen erittäin kiitollinen ja onnellinen siitä, että saan tehdä sen parissa töitä toivottavasti vielä monta vuotta. Askel kerrallaan koitan toteuttaa itseäni ja tehdä merkityksellisiä asioita elämässäni.

– Tulevaisuuden haasteita tulee varmasti. Nyt olen kuitenkin valmiimpi kuin koskaan, sillä tiedän paremmin, kuka olen. Se on valtava voima ja turva, jonka varaan voin ja on hyvä rakentaa.

– Pidetään toisistamme ja itsestämme huolta. Nyt, jos koskaan sitä tarvitsemme, Ojala päättää tekstinsä.