Veikkausliigasta ja Suomen eri maajoukkueista erittäin tuttu keskikenttäpelaaja Moshtagh Yaghoubi on erittäin huolissaan Afganistanissa tapahtuneesta vallanvaihdosta sekä pelätyn äärijärjestö Talebanin valtaannoususta. Taleban-hallinnon pelätään alkavan vainota afganistanilaisia väkivaltaisesti ja romuttavan maan turvallisuus- ja demokratiatilanteen, kuten se teki viimeksi vallassa ollessaan vuosina 1996-2001.

26-vuotias ”Mosa” on syntynyt Talebanin valtaamassa Kabulissa, ja hän tuli Suomeen pakolaisena ollessaan vielä lapsi. Nyt hän on kauhuissaan Kabulin ja Afganistanin tilanteesta, ja huolissaan myös useista Afganistanissa yhä asuvista sukulaisistaan.

– Minulla on paljon sukulaisia Afganistanissa, esimerkiksi molemmat siskoni asuvat siellä. Tilanne on paha, Yaghoubi sanoi Aamulehden tekemässä haastattelussa (juttu löytyy täältä).

Kaikkiaan viidessä veikkausliigaseurassa pelannut ja nykyisin HIFK:ta edustava Yaghoubi yritti viimeksi olla yhteydessä sukulaisiinsa sunnuntaina. Hän kuitenkin uskoo kaiken olevan läheisillään toistaiseksi hyvin.

– Siellä ei toimi netti tällä hetkellä, enkä saanut yhteyttä. Toivottavasti kaikki on hyvin. Kaikki tulee someen aika nopeasti, ja olisin varmasti kuullut, jos olisi käynyt jotain. Läheisilläni on kaikki hyvin ainakin vielä toistaiseksi.

Yaghoubi oli viisivuotias, kun hän pakeni Afganistanista Iraniin. Pakomatkaa edelsi tragedia, kun Yaghoubin isä ammuttiin perheen kotipihalle.

– Minulle tuli tosi haikea fiilis. Ensin minulta vietiin viisivuotiaana isä ja kotimaa, ja jouduin lähtemään turvan perään toiseen maahan. Pääsin käymään isäni haudalla 2017 ja katsomaan kotimaatani uudestaan – sitä, mistä juureni tulevat.

– Nyt se vietiin kokonaan meiltä. Fiilis on erittäin haikea, mutta tällaista tämä nyt on, ja tämän kanssa pitää elää, Yaghoubi harmittelee.

Äärijärjestö Talebanin pelätään vainoavan erityisesti hazaroita, jollainen Yaghoubikin etniseltä taustaltaan on. Vähemmistöryhmä hazarat ovat useimmiten shiiamuslimeja, kun sekä Taleban että Afganistanin valtaväestö ovat sunnimuslimeja.

Täytenä yllätyksenä Afganistanin levottomuudet eivät suinkaan ole tulleet, sillä maan turvallisuustilanne on ollut heikentymään päin jo pidempään ja muun muassa pommi-iskuja on nähty tänä vuonna useita.

– Siinä mielessä on tosi surullista, että vielä 30. kesäkuuta lähetettiin afgaaneja takaisin Afganistaniin, vaikka oltiin tietoisia siitä, että iso osa maasta on talebanien hallussa, Yaghoubi sanoo Suomen turvapaikkapolitiikkaan ja pakkopalautuksiin viitaten.

 

View this post on Instagram

 

A post shared by 🧿 (@mrmosaa)

Suurinta huolta Afganistanin tilanteessa on aiheuttanut naisten ja tyttöjen asema. Taleban-hallinnon uskotaan haluavan riistää naispuoliselta väestönosalta näiden oikeuden käydä koulussa ja töissä, ja järjestävän näille pakkoavioliittoja. Edellisellä Talebanin hallintokaudella naiset pakotettiin käyttämään burkhaa ja heihin kohdistettiin ankaria fyysisiä rangaistuksia.

Huolensa erityisesti naisia koskien ilmaisi myös Afganistanin naisten maajoukkueen entinen kapteeni Khalida Popal. Popal asuu nykyään Tanskassa ja toimii maajoukkueen johtajana, ja puhui BBC:lle siitä, kuinka kauhunsekaisia viestejä Afganistanin naisten maajoukkueen pelaajat ovat hänelle välittäneet.

– Saan viestejä pelaajilta Afganistanista. He itkevät, kertovat tulleensa hylätyiksi ja olevansa kotona jumissa. He ovat peloissaan. Kaikki heidän unelmansa ovat mennyttä ja kaikki on kuin painajaista, 34-vuotias Popal sanoi BBC:lle.

– Pelaajat lähettävät videoita, joissa he sanovat, että ”ihmiset, joita vastaan puhuin, ovat nyt oveni ulkopuolella. En voi hengittää, olen hyvin peloissani enkä näe mitään turvaa.”

– Minä en ole saanut nukuttua. Olen itkenyt ja koen oloni avuttomaksi. Juuri nyt olemme palanneet takaisin lähtöruutuun. Tuntuu, kuin show olisi ohi.

Popal on joutunut sulkemaan maajoukkueen Twitter-tilin suojellakseen joukkueen entisiä ja nykyisiä pelaajia. Hän neuvoo myös pelaajia poistamaan sometilinsä.

– Rohkaisimme naisia ja tyttöjä astumaan esiin ja olemaan rohkeita. Nyt minä käsken heitä poistamaan kuvansa, sulkemaan sometilinsä ja pysymään vaiti. Tämä aiheuttaa niin suurta tuskaa.

– Pelaajat ovat puhuneet niin avoimesti ja vaatineet naisten oikeuksia, ja nyt heidän elämänsä on vakavassa vaarassa, Popal jatkoi.

Khalida Popal auttoi perustamaan Afganistanin ensimmäisen naisten maajoukkueen vuonna 2007. Hän sanoi henkensä olevan vaarassa, kun hänestä tuli maan naisjalkapalloilun johtohahmo, ja niin hän pakeni Afganistanista vuonna 2011. Viisi vuotta myöhemmin hän sai turvapaikan Tanskasta.

– Naiset ovat nousseet vaatimaan oikeuksiaan ja vapautta 20 vuoden ajan, emmekä ikinä olisi uskoneet, että meidät jätetään yksin. Ne naiset (pelaajat) ottivat riskin, esiintyivät kasvoillaan ja nyt heidän henkilöllisyytensä on tiedossa.

– Kuulemme vain, että ”meillä ei ole Afganistanissa enää kansallisia intressejä”. Kukaan ei enää puhu naisaktivistien, pelaajien tai toimittajien suojelemisesta, Popal heitti länsimaiden päättäjien suuntaan.