KAUSIENNAKKO: Näin käy Veikkausliigassa kaudella 2022 – kattavat joukkue-esittelyt, pelaajasiirrot, tähdet ja avainpelaajat

8. HIFK

HIFK:n taustayhtiön tekemiset osakeanteineen ja kiinalaisomistajineen ovat olleet viime vuosina miltei kiinnostavampaa seurattavaa kuin joukkueen tekemiset kentällä. Epätietoisuus jatkosta on vallinnut useammallakin off-seasonilla, mutta aina HIFK on saanut selkärankansa koottua ja lopulta kasaan myös kilpailukykyisen joukkueen.

Jälleen talven aikana ilmassa oli pientä epävarmuutta siitä, miten HIFK uudesta kaudesta selviäisi. Ilmeisesti ja todennäköisesti kuitenkin varsin hyvin, sillä jostain HIFK on kaivanut rahaa ja vetovoimaa sarjan valovoimaisimpien pelaajien hankkimiseen.

Tälle kaudelle ”Tähtirinnat” kiinnittivät nelinkertaisen Eurooppa-liigan voittajan ja Portugalin MM-kisapelaajan Beton sekä Norsunluurannikkoa neljissä Afrikan mestaruuskisoissa edustaneen topparin Wilfried Kanonin. Moni kysyy ”miten?” – eikä siihen ole selkeää vastausta saatu.

Yksi tekijä lienee HIFK:n uusi portugalilaisvalmentaja Bernardo Tavares lähinnä maanmiehistään koostuvine taustatiimeineen. Tavares on nähnyt maailmaa ja viettänyt paljon aikaa Aasiassa ja Afrikassa, mutta mitenkään erityisen sädehtivä hänen ansioluettelonsa ei ole. Tavaresin ja avustajiensa kontaktit portugalilaisseuroista ovat kuitenkin helpottaneet tilannetta pelaajamarkkinoilla – ja niiden avulla Betokin hankittiin.

Portugalista tuttu hankinta oli myös brasilialainen keskikenttäpelaaja Sávio Roberto. Häneltäkin odotetaan kauden aikana paljon. Toisen tulokkaan, laitapakki André Farinhan sopimus purettiin jo ennen kauden alkua.

HIFK:n kokoonpanon myllerrys on ollut suurta, eivätkä kaikki avainhankinnat toki valmennusryhmän vanhoja tuttuja ole. Veikkausliigayleisö tuntee jo hyvin Sergei Eremenkon, Obed Malolon, Daan Klinkenbergin, Maximus Tainion sekä tietenkin Eero Markkasen. Etenkin Klinkenbergille ja Eremenkolle on tarjolla todella suuri rooli. HIFK:n ohuinta osaa on puolestaan hyökkäyskalusto, joten Eero Markkaselta toivotaan runsasta maalimäärää.

Onnistuuko Huuhkajistakin tuttu Eero Markkanen lyömään oman yhden kauden maaliennätyksensä? Kuva: Juha Tamminen

Koska vaihtuvuutta joukkueessa on niin paljon, on HIFK:n identiteetin ja kannattajien kannalta tärkeää, että myös muutama ”iki-HIFK” nähdään joukkueessa. Kokeneiden Jani Bäckmanin, Jukka Halmeen ja Sakari Mattilan henkistä panosta ei varmasti voi liikaa korostaa – ja eiköhän heillä pelillisestikin ole vielä annettavaa.

Aivan kuten näiden konkarien ammattimaisuudesta voi takuulla imeä oppia jokainen lupaava keskikenttäpelaaja ja puolustaja, on Beto varmasti loistava esikuva Suomen poikamaajoukkueista tutulle maalivahdille Felix Ferahyanille. Saksassa syntynyt Ferahyan on ollut aiemmin KuPS:n ja Hongan pelaajalistoilla, mutta veikkausliigadebyytti on vielä edessäpäin.

HIFK:sta lähti viime kauden jälkeen päävalmentaja ja useita runkopelaajia muihin liigaseuroihin, ja syksyn maalitykki Kei Kamara palasi MLS:ään. Korvaajissa on kuitenkin sen verran runsaasti potentiaalia, että HIFK:n voisi olettaa selviytyvän tästäkin kaudesta kuivin jaloin.

Yläloppusarja voi olla liian kova tavoite, mutta jos tällä kaudella pystytään pelaamaan europlayoffit, takaa se runsaasti panosta loppusyksyyn saakka. Avainasemassa on maalinteon onnistuminen, sillä viime kaudella vain AC Oulu teki HIFK:ta vähemmän maaleja.

Tulleet: Daan Klinkenberg (Mjällby AIF, SWE), Maximus Tainio (FC Haka), Obed Malolo (AC Oulu), Sávio Roberto (CD Pinhalnovense, POR), Jesse Nikki (FC Honka Akatemia), Eetu Puro (PK-35), Sergei Eremenko (Spartak Jurmala), Felix Ferahyan (Kickers Offenbach, GER), Beto, Didis Lutumba-Pitah (RoPS), Eero Markkanen (Orange County SC, USA), Wilfried Kanon (Pyramids, EGY), Wilson Kamavuaka (MSV Duisburg, GER), Fortuna Namputu (HIFK res.)
Lähteneet: Hannu Patronen (lop.), Calum Ward (AC Oulu), Jake Dunwoody (SJK), Matej Hradecky (SJK), Moshtagh Yaghoubi (AC Oulu), Aldayr Hernández (FC Honka), Tino Palmasto (JäPS, laina)

7. Ilves

Ilveksen viime kausi ei ollut helppo. Ilves oli menettänyt edellisen kauden joukkueestaan muun muassa Naatan Skytän, Lauri Ala-Myllymäen, Jairin, Diogo Tomasin ja Tiemoko Fofanan, eikä heidän paikoilleen hankittu ”varmoja kortteja”. Uusista hankinnoista ei onnistunut oikein kukaan, ja kun alkukauden tehopelaaja Eetu Vertainen lähti kesken kauden Skotlantiin, kasvoivat vaikeudet entisestään.

Elokuussa Ilves päätti tehdä kovan ratkaisun. Joukkuetta viiden ja puolen kauden ajan valmentanut Jarkko Wiss sai kenkää, sillä erimielisyydet päävalmentajan ja seurajohdon välillä kasvoivat liian suuriksi. Wissin paikan otti kakkosvalmentaja Toni Kallio, joka onnistui kääntämään joukkueen kurssin.

Toni Kallio onnistui nostamaan viime syksynä Ilveksen ylempään loppusarjaan. Nyt takana on ensimmäinen preseason päävalmentajana. Kuva: Juha Tamminen

Runkosarjan neljästä viimeisestä ottelusta Ilves sai kymmenen pistettä eikä päästänyt maaliakaan. Se nosti tamperelaiset kalkkiviivoilla yläloppusarjan puolelle, ja kausi oli tavallaan pelastettu. Mestaruussarjassa Ilves hävisi kuitenkin neljä ensimmäistä otteluaan, ja europelipaikka karkasi yhdeksän pisteen päähän. Etenkin vieraspeleissä Ilveksellä oli koko kauden ajan vaikeaa.

Nyt Ilveksen tilanne on huomattavasti viimevuotista parempi. Selkeä menetys on oikeastaan vain KuPS:iin sirtynyt Joona Veteli, ja tilalle on tullut priimaa. Ylivoimaisesti tärkein hankinta on tietenkin Yhdysvalloista Suomeen pitkällä sopimuksella palannut Petteri Pennanen, joka teki Ilveksen kanssa pitkän 3+1-vuotisen kontrahdin. Pennanen on koko sarjan mittapuulla timanttinen värväys.

Maalinteko oli viime kaudella Ilvekselle vaikeaa, joten nyt hyökkäykseen on tuotu peräti neljä uutta pelaajaa. Ilari Mettälä palasi TPS-lainaltaan, läpimurron kynnyksellä oleva Kai Meriluoto lainattiin HJK:sta, Belgiasta hankittiin Anderlecht-kasvatti Jorn Vancamp ja SJK:sta viime kaudella sarjan maalikuninkuuden jakanut Tuco. Kun Pennanen on nelikkoa ruokkimassa, pitäisi maalimäärän kasvaa viime kaudesta selvästi.

Keskikenttä on Ilveksellä ehkä ohuin osa-alue, mutta hyökkäyksessä on paitsi taitonsa osoittaneita konkareita niin myös lukuisia lupaavia nuoria. Omien juniorien läpilyöntiä varrotaan myös keskikentällä. Puolustuksen keskustassa Tatu Miettunen, Tabi Manga ja Kalle Katz pitävät jöötä.

Ilveksen kokoonpanossa on monta palasta paikallaan, mutta tietyiltä osin materiaali on silti ohut. Ongelmana on sekin, että moni muukin joukkue on vahvistunut viime kauden jälkeen. Siksi Ilvestä ei uskalla keskikastia korkeammalle povata Toni Kallion ensimmäisellä täydellä kaudellakaan. Tapahtui kentällä mitä tahansa, niin yksi asia on Ilvestä leimannut vuodesta toiseen: taloudenpitäjänä seura on maan vastuullisimpia, sillä Ilves tekee voitollisen taloustuloksen vuodesta toiseen.

Tulleet: Aapo Mäenpää (IFK Mariehamn), Yusif Moussa (Bnei Yehuda, ISR), Petteri Pennanen (Sacramento FC, USA), Jorn Vancamp (Beerschot, BEL), Kai Meriluoto (HJK, laina), Ariel ”Tuco” Ngueukam (SJK)
Lähteneet: Matias Riikonen (FC Inter), Juho Pietola, Miska Rautiola, Vigori Gbé (FC Haka), Joona Veteli (KuPS), Taha Özcelik, Roger Torres, Hernan Luna, Jean Carlos Blanco, Linus Rönnberg (TPS)

6. FC Lahti

FC Lahti oli yksi viime kauden valopilkuista Veikkausliigassa, vaikka runkosarjan päätöskierroksen tappio SJK:lle sysäsikin sen alaloppusarjan puolelle. Runkosarjan loppuveto oli heikko, sillä Lahti voitti kahdeksasta viime pelistään vain yhden ja keräsi yhteensä kuusi pistettä.

Pettymys lopun hyytymisestä oli karu, sillä Lahti keikkui pitkään jopa sarjan kolmospaikalla. Ennen lopun hyytymistä Kuhnurit rakensivat jopa 12 ottelun pituisen tappiottoman putken. Alaloppusarjassa FC Lahti hävisi taas vain yhden pelin viidestä, ja niinpä saldoksi jäi seitsemäs sija.

Valmentaja Ilir Zeneli saa olla tyytyväinen debyyttikauteensa Veikkausliigassa, ja nyt näyttää siltä, että luvassa voi olla vielä parempaa. Lahti on onnistunut joukkueen rakennuksessa melko hyvin, ja valmennustiimiä on lujitettu Petri Pasasella. Palikat ovat vaikuttaneet monelta osin loksahtavan paikoilleen, ja FC Lahti ilmoittautuu mukaan taisteluun europaikoista.

Kokemusta joukkueesta on poistunut runsaasti. Kari Arkivuo lopetti ja kaksikko Timi Lahti ja Jean-Christophe Coubronne siirtyi IFK Mariehamniin. Kun vielä Mikko Viitikkokin lähti Trelleborgiin, meni koko ykköspuolustuslinja uusiksi.

Puolustukseen on tullut viisi uutta miestä, ja kaikki vaikuttavat paperilla tasokkailta värväyksiltä. Albanian maajoukkuepelaaja Hysen Memolla vakuutti jo syksyllä 2019 KPV:ssä, ja lienee kehittynyt entisestään. Memolla voi olla huippukiinnitys vasemmaksi laitapakiksi. Oikealla peliajasta kisailevat Interistä tullut Lassi Järvenpää ja HJK-laina Kevin Kouassivi-Benissan.

Hysen Memolla on ottanut maaotteluissa mittaa muun muassa Englannin ja Manchester Cityn Phil Fodenista. Kuva: Getty Images

Myös topparihankinnat vaikuttavat hyviltä. KuPS:ista tuli jo pitkän linjan veikkausliigapelaaja Juho Pirttijoki, ja Kyproksen pääsarjasta Martinos Christofi. Christofilla on runsaasti kokemusta Kyproksen liigasta, ja hän voi hyvinkin olla kauden yllättäjiä.

Keskikentän pohjalle Lahti hankki Latvian maajoukkueen profiilipelaajan Eduards Emsisin, joka on ottanut heti vastuuroolin mustapaidoissakin. Hyökkäyksessä puolestaan oli maalintekopotentiaalia kapteeni Macoumba Kandjin, Geoffrey Chinedun ja Altin Zeqirin ansiosta muutenkin, mutta neljän kuukauden lainalle tullut Albion Ademi tuo lisää vaarallisuutta varmasti.

Erittäin mielenkiintoinen seurattava tulee olemaan myös Petri Pasasen poika Samuel Pasanen, joka on noussut 16-vuotiaana poikien maajoukkueeseen ja Lahden veikkausliigarinkiin. Samuel on jo vienyt isältään joitain ikäennätyksiä ja voi olla lahtelaisten keskikentällä suuri yllättäjä.

Vaikka FC Lahden puolustuslinja meni kokonaan uusiksi, vaikuttaa paletti ehjältä kokonaisuudelta. Jos puolustus pitää edes lähes yhtä hyvin kuin viime kaudella, on joukkueella kaikki mahdollisuudet parantaa viime kauden sijoitustaan. Hyökkäyspää vaikuttaa nimittäin varsin tulivoimaiselta sarjaan. Taistelee europeleistä.

Tulleet: Lassi Järvenpää (FC Inter), Arttu Heinonen (KuPS), Hysen Memolla (Diósgyőri VTK, HUN), Eduards Emsis (FC Noah, ARM), Berat Köse (Lahden Reipas), Martinos Christofi (Doxa Katokopias, CYP), Juho Pirttijoki (KuPS), Kevin Kouassivi-Benissan (HJK, laina), Albion Ademi (Djurgårdens IF, SWE, laina)
Lähteneet: Timi Lahti (IFK Mariehamn), Viljami Isotalo (PK-35), Jean-Christophe Coubronne (IFK Mariehamn), Javi Hervás (Villarrubia CF, ESP), Mikko Viitikko (Trelleborgs FF, SWE)

5. SJK

Seinäjoen Jalkapallokerho oli kuulunut useiden vuosien ajan sarjan suurimpiin alisuorittajiin. Vaikka SJK:n budjetti oli vuodesta toiseen liigan suurimpia, puitteet maan eliittiä ja joukkuetta vahvistettiin kaudella kuin kaudella nimekkäillä tähtipelaajilla, oli menestys kiertänyt Seinäjoen kaukaa.

Kunnes viime kaudella vihdoin tuli onnistuminen. SJK nousi sarjan loppusuoralla Interin ohi kolmanneksi ja palaa pienen tauon jälkeen myös europeleihin. Seinäjoella juhlittiin mitaleja neljän kauden tauon jälkeen.

Mitalit tulivat SJK:lle kaupungin oman pojan Jani Honkavaaran valmennuksessa. Erikoista onnistumisesta kuitenkin tekee se, että SJK ilmoitti jo hyvissä ajoin ennen kauden loppua, ettei Honkavaaran sopimuksen optiovuotta jatketa. Päätös yllätti monet, sillä ”Honsu” oli vuosikausiin parhaiten onnistunut valmentaja SJK:n puikoissa. Siitä huolimatta työmoraali ei pettänyt, vaan mitaleille noustiin lopussa ohi Interin.

Honkavaaran kaksi täyttä kautta kestänyt pesti oli SJK-valmentajan pisin sitten Simo Valakarin ja vuoden 2017. Herrojen väliin mahtui viisi muuta päävalmentajaa vain kahdessa ja puolessa vuodessa. Honkavaara ei silti jättänyt SJK:ta kokonaan, vaan hänet valittiin joulukuussa SJK-juniorien hallitukseen.

SJK:n uudeksi päävalmentajaksi palkattiin espanjalainen Joaquín Goméz, joka toimi kaudella 2020 joukkueen apuvalmentajana Honkavaaran tiimissä. Viime kaudella Goméz valmensi HIFK:ta.

Onnistuuko SJK puolustamaan mitalisijaansa uuden valmentajan Joaquin Gomézin johdolla? Kuva: Juha Tamminen

SJK:n viime kausi oli kauttaaltaan vahva. Joukkue hävisi vain kerran koko kauden aikana edes kaksi ottelua peräkkäin, eikä sen pidempää ”tappioputkea” nähty. Viimeisistä kuudesta pelistään SJK voitti neljä ja pelasi kaksi tasan. Pronssi sinetöityi päätöskierroksen 5-2-voitossa Interistä ottelussa, jossa Tuco mätti neljä maalia ja syötti viidennen. Loistava peli nosti Tucon sarjan jaetuksi maalikuninkaaksi.

Viime kaudesta ei tule olemaan helppoa parantaa, sillä HJK on tutusti sarjan suurin voittajasuosikki ja KuPS ykköshaastaja. Seinäjoella on kuitenkin kerran juhlittu Veikkausliigan mestaruutta (2015) ja kerran Suomen Cupin voittoa (2016), joten kaupungissa ja seurassa tiedetään kaiken olevan nappionnistumisella mahdollista.

Vaikka kausi oli hyvä, on SJK:n pelaajisto kokenut suuria muutoksia. Suurin remontin tarve oli puolustuksessa, josta lähti jopa kolme viime kauden runkopelaajaa. Uusiseelantilainen Nikko Boxall lähti Yhdysvaltoihin, Veikkausliigan syöttöpörssin kärkeä hätyytellyt Murilo napattiin HJK:hon ja Rodrigo Arciero siirtyi Interiin.

Interiin lähti myös hyökkääjä Joonas Lepistö, ja HJK:hon puolestaan palasi lainalta vuoden liigatulokkaaksi valittu Pyry Hannola. Joukkueen ja sarjan paras maalintekijä Tuco löysi uuden pelipaikan Ilveksestä.

Hankinnoista monet ovat veikkausliigayleisölle jo tuttuja. Tolppien väliin värvättiin Hongasta Markus Uusitalo, joka pudottanee viime kauden ykkösvahdin Jesse Östin takaisin kakkosvahdin rooliin. Puolustusta vahvistaa Interistä tullut Martti Haukioja, mutta toistaiseksi puolustus vaikuttaa viime kautta ohuemmalta ja vaatimattomammalta. Kolumbialainen Cristian Valencia on avainpelaaja tänä vuonnakin.

Keskikentälle saapuivat valmentaja Gomézin mukana Matej Hradecky ja Jake Dunwoody, joista kumpikin pelasi HIFK:ssa vahvan kauden. Chilestä joukkueeseen tuli kaksi pelaajaa: keskikentän väkkärä Diego Rojas ja hyökkääjä Josepablo Monreal. Kummaltakin odotetaan Seinäjoella paljon.

Ykkösen paikastaan luopuneen RoPS:n parhaimmisto löysi nopeasti uudet pelipaikat, käytännössä kolmesta eri seurasta. SJK oli apajilla erittäin nopeasti ja värväsi Rovaniemeltä erittäin lupaavat Vertti Hännisen ja Tuomas Kaukuan. Kummatkin pelasivat Ykkösessä erinomaisen kauden, ja näyttää siltä, että läpimurto myös Veikkausliigassa on mahdollinen. Näitä kavereita kannattaa seurata.

Keskikenttä on SJK:n kokoonpanon vahvin osa. Hyökkäyksessä on kyllä laajuutta ja leveyttä, mutta löytyykö maalintekotaitoa sittenkään tarpeeksi? Eniten maaleja odotettaneen puolalaiselta Rafal Wolsztynskilta. 23-vuotiaalla Serge Atakayilla on jälleen yksi näytönpaikka, joka on syytä käyttää. Muuten Atakayi saa pian leiman ”entinen lupaus”. Atakayi onnistui hyvin viime kaudella lainalla TPS:ssä, mutta nuoren miehen Veikkausliigan maaliennätys on kaksi maalia Jarossa kaudella 2015.

SJK tulee oletettavasti tälläkin kaudella taistelemaan mitalisijoita ja europelipaikoista, mutta helpolla menestys ei tule. Samoille sijoille kun mielii puolentusinaa muutakin joukkuetta.

Tulleet: Martti Haukioja (FC Inter), Jake Dunwoody (HIFK), Matej Hradecky (HIFK), Markus Uusitalo (FC Honka / HIFK), Tuomas Pöyhönen (VPS), Josepablo Monreal (Rangers, CHI), Vertti Hänninen (RoPS), Pablo Andrade (Racing Santander, ESP), Tuomas Kaukua (RoPS), Serge Atakayi (TPS, laina päättyi), Jonathan Muzinga (PK-35),Diego Rojas (Unión La Calera, CHI), Alfie Bates (Walsall FC, ENG)
Lähteneet: Joonas Lepistö (FC Inter), Walter Viitala (FC Inter), Salifu Senghore, Rodrigo Arciero (FC Inter), Murilo Henrique de Araunjo Santos (HJK), Gustaf Backaliden (VPS), Brandon Wilson, Joonas Sundman (TPS), Nikko Boxall (San Diego Loyal, USA), Tero Mäntylä, Ariel ”Tuco” Ngueukam (Ilves), Jeremiah Streng (Forward Madison FC, USA, laina)

Edellinen sivu
Seuraavalla sivulla FC Interin, FC Hongan, KuPS:n ja HJK:n joukkue-esittelyt

KUPSILLA KUUMAT PAIKAT KOTONA – MARKKINA ON SEKAISIN KUIN SEINÄKELLO!