Mika Lehkosuo ymmärsi kesällä, mitä haluaa seuraavaksi tehdä – Norjasta hän toisi pari asiaa Suomeen: ”Tuli sellainen tunne”

HELSINKI. Pikkuhuuhkajien uutena päävalmentajana aloittaa vuodenvaihteessa Mika Lehkosuo. Norjassa vietetyt vajaa kolme vuotta ovat tuoneet Lehkosuolle paljon oppia. Nyt avautunut mahdollisuus palata päävalmentajan työhön oli vastustamaton haaste, johon oli pakko tarttua. Lehkosuo siirtyi norjalaisen Kongsvinger IL:n päävalmentajaksi vuonna 2020. Päävalmentajapesti päättyi kuitenkin kesken ensimmäisen kauden seuran ajauduttua Norjan toiseksi korkeimman sarjatason hännille tappioputkessa. Lehkosuo sai silti jatkaa työskentelyä seurassa. – Olin virallisesti valmentajien kehittäjänä edustus-, kakkos- ja U19-joukkueissa. Käytännössä olen tehnyt kaikkea valmentajan töitä, paitsi vastuullisena johtanut peliä. Kaikkea muuta käytännössä on tullut tehtyä ja joka päivä olen ollut johtamassa harjoituksia myös kentällä, Lehkosuo avasi SuomiFutis-sivustolle työnkuvaansa Norjassa. Kesällä Lehkosuo pohti tulevaisuuttaan, kun sopimus Kongsvingerin kanssa on vuodenvaihteessa katkolla. Lehkosuon mukaan Kongsvinger tarjosi hänelle pitkäaikaista sopimusta vähän samanlaiseen tehtävään kuin nyt, mutta ilman päävalmentajan vastuuta. Lehkosuolle vahvistui kesän aikana se, että hän haluaa palata päävalmentajaksi. – Tuli sellainen tunne kesällä, että on päästävä päävalmentajaksi. Aloin sitä prosessia viemään eteenpäin ja etsimään päävalmentajan töitä. Pari kuukautta sitten asiat ottivat harppauksen eteenpäin. – Kova kaipuu oli päävalmentajan hommiin ja siinä yhteydessä sain sitten Hannu Tihiseltä (Palloliiton urheilutoimenjohtaja) soiton ja siitä lähti keskustelut käyntiin. Kyllä siinä keskusteltiinkin useampi kerta ja vaihdettiin ajatuksia.

”Siellä on mahdollisuus koulun puitteissa harrastaa urheilua. Se rakenne on uskomattoman hyvä.”

Vuodet Norjassa ovat opettaneet ja tuoneet uudenlaista ajattelua. Lehkosuo nosti lehdistötilaisuudessa esiin kaksi asiaa, jotka hän haluaisi Norjasta tuoda Suomeen. – Yksi on sellainen lasten ja nuorten perheiden ulkonaliikkumismäärä. Ehkä urheilukin, mutta painottaisin liikkumista. He ovat ulkonaliikkumiskansaa enemmässä määrin verrattuna suomalaisiin. Toisena asiana toisin urheiluyläaste- ja urheilulukiojärjestelmän Suomeen. Siellä on mahdollisuus koulun puitteissa harrastaa urheilua. Se rakenne on uskomattoman hyvä, Lehkosuo sanoi. Pelillisesti Lehkosuo haluaisi tuoda norjalaisen pelitempon ja intensiteetin Suomeen. Se ei kuitenkaan tapahdu valmentajan mukaan yhdessä yössä, vaan vaatii järjestelmällistä työtä ja valmentajien kehittämistä. Se on yksi asia, jota Lehkosuo haluaa Palloliiton alaisuudessa lähteä myös kehittämään samalla kun työskentelee Pikkuhuuhkajien päätoimisena päävalmentajana. – Pelin tempo, kaksinkamppailuvoima, fyysisyys ja tietynlainen suoraviivaisuus ja kovempi prässääminen ovat enemmän läsnä Norjassa kuin Suomessa. Parikymppiset suomalaiset pelaajat ovat vähintäänkin yhtä hyviä pelitaktisissa asioissa ja ymmärtämään pelin rytmiä ja logiikoita, ellei jopa parempia kuin norjalaiset ikäkumppanit.

– Erot tulevat sitten ehkä edellä mainituissa asioissa. Urheilullisuus ja intensiteetti ovat enemmän sisäänrakennettua Norjan liikuntaurheilukansassa, Lehkosuo arvioi. Miten näitä asioita voidaan Suomessa kehittää ja saada esimerkiksi pelitempoa paremmaksi? – Siihen menee enemmän kuin viikko tai kaksi. Se lähtee mielestäni täysin valmennuksen kautta. Panostaminen valmennukseen ja näiden edellä mainittujen asioiden korostaminen valmennuskoulutuksissa, seurojen sisällä ja niin pois päin. – Tässä on liitolla oma roolinsa koulutuksen järjestäjänä. Heillä on aluevalmentajia, jotka ovat seurojen valmentajien kanssa tekemisissä. Paljon näistä aiheista on varmasti keskusteltukin jo. Kriittinen asia se on. Sitä keskustelua ainakin käydään paljon enemmän kuin viisi tai kymmenen vuotta sitten, Lehkosuo totesi.

”Haluan valmentaa vielä ulkomailla. Olen 52-vuotias ja koen, että reilusti yli toistakymmentä vuotta on vielä jäljellä sellaista viriiliä valmennusta.”

Aihealue kiinnostaa Lehkosuota myös nykyisessä työssään Palloliitossa. – Ehdottomasti se kiinnostaa. Itsekin olen oman poikani kautta ollut vetämässä välillä treenejä Kongsvingerissä 10-12-vuotiaille ja kyllä minä yritän maksimoida intensiteetin. Jos pelaajat eivät ole väsyneitä, olen itseeni pettynyt. Kyllä minun pitää saada heitä piiskattua hyvällä tavalla treenaamaan kovaa, ja palaute on ollut erittäin positiivista. Totuus tulee lapsen suusta herkemmin. [readmore from=lehkosuo-mika] Paluu Suomeen ei ole Lehkosuon mielestä minkäänlainen takapakki uralle. Ulkomailla valmentaminen on kuitenkin jättänyt Lehkosuohon sellaisen jäljen, että halu päästä ulkomaille on yhä olemassa. – Haluan valmentaa vielä ulkomailla. Olen 52-vuotias ja koen, että reilusti yli toistakymmentä vuotta on vielä jäljellä sellaista viriiliä valmennusta. Koen, että tämä (Pikkuhuuhkajat) on niin kiinnostava haaste, jonka Hannu (Tihinen) ja Palloliitto minulle tarjosivat, että haluan tarttua tähän mahdollisuuteen kaksin käsin kiinni. – Se ei silti poissulje sitä, että minulla on yhä vahva ajatus elämästäni ja valmentamisesta, että haluan vielä valmentaa joku päivä ulkomailla. Siihen liittyy vain ja ainoastaan se, että kun pääsee valmentamaan tai pelaamaan maassa, jossa jalkapallo on ykkösurheilulaji, ne ihmiset, jotka ovat tavalla tai toisella sen kokeneet, tietävät mistä puhun. Se vain on erilaista, Lehkosuo sanoi. Lehkosuon työ Pikkuhuuhkajien päävalmentajana käynnistyy virallisesti 1. tammikuuta.

LUE MYÖS: