Kommentti: Fabrizio Romano edustaa kaikkea sitä, mikä journalismissa on pielessä

Italialainen Fabrizio Romano lienee tunnetuin ja vaikutusvaltaisin jalkapallotoimittaja maailmalla. Erityisesti hän on ansioitunut pelaajamarkkinoiden asiantuntijana. Hän pyörittää huhumyllyjään ympäri vuoden, ja kymmenet miljoonat jalkapallonystävät sosiaalisessa mediassa odottavat kädet ojossa.

Moni Romanon päivityksistä tuntuu intuitiivisesti uskottavalta. Jos hän puhuukin puuta heinää, siitä ei jää kiinni. Osittain Romanon ylistetty osumatarkkuus selittyy sillä, että hän varjelee niskaansa helpoilla huhuilla. Harvoin enää hän on se, joka avaa pelin yksittäisen pelaajasiirron spekuloinnista.

Vuosi 2018 jätti ensimmäisen tahran Romanon maineeseen, kun toimittaja Luca Momblano sai ensimmäisenä vihiä Real Madrid -tähti Cristiano Ronaldon siirrosta Italian suurseuraan Juventukseen. Kauppa nimettiin heti Romanon kotimaan mediassa vuosisadan siirroksi.

32-vuotias somevaikuttaja liittyy usein mukaan spekulaatioihin myöhemmällä junalla ja alkaa puhua niistä kuin ylin totuuden torvi lisäten vain loppuun tunnuslauseensa ”Here we go!”

Savon Sanomien kuvan luvaton käyttö vahvisti viime kesänä, että Romano toimii ympäristössä, jossa tekijänoikeudet ja viittauskäytännöt ovat olemassa lähinnä luokkahuoneissa, eivät enää ihmisten arjessa.

Romano on hyvä esimerkki siitä, mitä kysynnän ja tarjonnan laki ei ole. Se ei tarkoita, että kaikelle, mille on kysyntää, on oltava tarjontaa. Hän on hylännyt kokonaan perinteisen journalistin tehtävän: sisältökeskeisyyden ja ilmiöiden kontekstoimisen. Twiittiin ei mahdu, miksi tietty pelaaja kiinnostaa tiettyä seuraa.

Lukijan asialla?

Hyvän kaverin naamion narut löystyivät oikeastaan vasta viime vuonna, kun FC Kööpenhamina kritisoi Romanoa siitä, että hän oli niellyt laitahyökkääjä Roony Bardghjin agentin perättömät puheet pureskelematta.

Koska Romanolla on tarve pysytellä neutraalina, hän ei vaikuta tavoittelevan journalistisesti parasta ratkaisua vaan sitä, mikä on taktisesti edullisinta. Facebookissa se on tarkoittanut muun muassa videoita Lamine Yamalista jäätelöostoksilla ja ylipäätään kaikkea pelaajilta kierrätettyä huttua (ulkoinen linkki). Norjalaismedia selvitti viime vuonna, että Romano oli kylmätarjonnut sosiaalisen median näkyvyyttä Oslon Vålerengalle.

Romano on oire, ei tauti, siitä kipeästä logiikasta, jolla journalismin markkinat saavat tätä nykyä leipänsä.

Aina silloin tällöin Romano ottaa asiakseen jonkun ”obskuurin” pelaajan työtilanteen päivittämisen. Erityisesti huomiota herätti puolustaja Mikayil Fayen, 21, tapaus toissa kesänä. Vaikka senegalilainen ei ollut pelannut minuuttiakaan Barcelonan edustusjoukkueessa, Romano pumppasi hänen renkaitaan kymmenillä twiiteillä.

Barcelona sai Fayesta lopulta 10,3 miljoonan euron siirtokorvauksen Rennesiltä. Ura Ranskassa ei kuitenkaan auennut toivotusti, ja Faye on kaikessa hiljaisuudessa vaihtanut lainalle italialaisen Cremonesen penkille. Romano julkaisi siirrosta yhden twiitin.

Tämä tällainen ei tietenkään ole Romanon oma vika. Hän on oire, ei tauti, siitä kipeästä logiikasta, jolla journalismin markkinat saavat tätä nykyä leipänsä.