MM-kisojen ennakko, lohko H: Mestarisuosikki ja uinuva jättiläinen

H-lohkosta löytyy kisojen isoin mestarisuosikki ja jalkapallon ensimmäinen mahtimaa, jonka kultavuosista on kulunut jo yli 75 vuotta. Vastapainoksi mukana on yksi ensikertalainen ja yksi joukkue, joka on pelannut vain kaksi ottelua valmentajansa alaisuudessa.

Espanja: Euroopan karsintojen E-lohkon voittaja
Kap Verde: Afrikan karsintojen D-lohkon voittaja
Saudi-Arabia: Aasian karsintojen neljännen kierroksen B-lohkon voittaja
Uruguay: Etelä-Amerikan karsintojen neljäs sija

Espanja

La Roja lähtee MM-kisoihin kenties turnauksen suurimpana mestariehdokkaana, eikä joukkue kaihda kantaa suosikin viittaa. Päävalmentaja Luis de la Fuente on myöntänyt, että hänen ryhmänsä on yksi suosikeista ja kykeneväinen voittamaan kultaa, mutta korostanut myös, että ennakko-odotukset eivät takaa mitään.

Espanja on ollut yhtäjaksoisesti mukana MM-kisoissa vuodesta 1978 lähtien ja jäänyt koko historian aikana paitsi vain kuudesta turnauksesta.

Ainoan MM-kultansa Espanja voitti vuonna 2010, kun se kaatoi loppuottelussa Hollannin 1-0 Andrés Iniestan jatkoaikamaalilla. Noihin aikoihin La Roja oli kiistatta maailman paras maajoukkue. Se voitti kuuden vuoden sisään kolme arvoturnausta, kun MM-pytyn lisäksi pokaalikaappi täyttyi myös kahdella EM-pystillä.

Espanjan nykyistä joukkuetta on pidetty maan lahjakkaimpana sitten kyseisten kultavuosien. Lähes jokaiselle tontille löytyy maailmanluokan tekijä, eikä laatuvajeesta tarvitse huolehtia vaihtopelaajienkaan osalta.

Kisojen alla isoa huomiota on herättänyt se, että Espanjan joukkueessa ei ole yhtään pelaajaa Real Madridista. Kyseessä on ensimmäinen kerta ikinä, kun La Roja lähtee MM-kisoihin ilman yhtäkään valkopaitaa.

Todellisuudessa tämä tilastokummajainen on merkittävä lähinnä symbolisesti, sillä Madridista oli realistisesti ehdolla vain pari pelaajaa Espanjan kisajoukkueeseen.

Vahvimmin Espanjan joukkueessa on edustettuna Real Madridin ikivihollinen Barcelona, jonka pelaajista kahdeksan sai kutsun kisoihin. Todennäköisesti lukema olisi ollut vielä yhden isompi, jos Fermín López ei kärsisi parhaillaan jalkapöydän murtumasta.

Isoin huomio Espanjan joukkueessa kiinnittyy Barcelonan 18-vuotiaaseen laitahyökkääjään Lamine Yamaliin, joka oli merkittävässä roolissa jo toissa vuonna, kun La Roja voitti EM-kultaa. Yamal ei ole pelkästään ikäisekseen hyvä pelaaja, vaan häntä pidetään jo yksiselitteisesti yhtenä maailman parhaista pelaajista.

Artikkeli jatkuu kuvan alla.

Barcelonan kultakimpale saapuu MM-turnaukseen tuoreena La Ligan mestarina, mutta myös hieman siipirikkoisena. Yamal kärsi päättyneellä kaudella nivusvaivoista, ja hän on ollut edelliset puolitoista kuukautta sivussa takareisivamman takia.

Myös hänen kahden vuoden takainen tutkaparinsa, Athletic Clubin Nico Williams, kuntouttaa parhaillaan vastaavanlaista vammaa. Espanjan leiristä on kuitenkin kerrottu, että kaksikko saattaa olla pelikunnossa jo MM-kisojen avausottelussa. Aloituskentällisessä heitä ei kuitenkaan ei välttämättä vielä nähdä.

Kuten aikaisemmin todettiin, Espanjan ei tarvitse olla kovin huolissaan siitä, että taso laskisi tiettyjen pelaajien puuttuessa. Yamalin ja Williamsin potentiaalinen poissaolo nostaa kuitenkin pienoisen kysymysmerkin siitä, kenen harteille tehojen tehtailu kaatuu. Ysipaikalle ehdolla ovat Real Sociedadin Mikel Oyarzabal ja Barcelonan Ferran Torres, joista kumpikin pelasi kelpo kauden, mutta heistä harvoin puhutaan samassa lauseessa pelipaikkansa eliitin kanssa.

Toisaalta Espanja on osoittanut, että sen systeemi ei vaadi eliittikärkeä toimiakseen. Toissa vuoden EM-kisoissa La Rojan piikissä pelasi joukkueen silloinen kapteeni Álvaro Morata, joka onnistui maalinteossa vain kerran. Siitä huolimatta Espanja voitti noissa kisoissa ennätykselliset seitsemän peliä ja teki niissä 15 maalia, joista vastasi kymmenen eri pelaajaa.

Systeemin toimivuudesta kertoo jo sekin, että Espanja on pelannut kirjoitushetkellä 28 ottelua putkeen tappioitta, kun rangaistuspotkukilpailuja ei lasketa mukaan. Edellinen lause on tarpeellinen vain siksi, että de la Fuenten ryhmä hävisi pilkuilla Portugalille Nations Leaguen finaalissa.

Tuo tappioton putki sisältää myös MM-karsinnat, jotka Espanja aloitti voittamalla viisi peliä maalierolla 19-0. Ainoa pistemenetys tuli päätösottelussa, 2-2-tasapelissä Turkkia vastaan.

Ennakkosuosikin asema tuo Espanjalle paineita, joita se ei ole pystynyt MM-tasolla selättämään sitten vuoden 2010 mestaruutensa. Noiden kisojen jälkeen La Roja on voittanut MM-kisoissa vain kolme peliä 11 mahdollisesta, eikä se ole kertaakaan edennyt neljännesvälieriä pidemmälle.

Edellisissä MM-kisoissa Espanja hävisi neljännesvälierissä Marokolle rangaistuspotkukilpailussa. Kyseessä oli vasta toinen kerta koko turnauksen historiassa, kun toinen joukkue ei onnistunut pilkuilla maalinteossa lainkaan. Rangaistuspotkukilpailut ovat muutenkin olleet bensaa Espanjan painajaisille, sillä se on hävinnyt MM-kisoissa pilkuilla neljästi, useammin kuin mikään muu maa.

Kap Verde

Tubarões Azuisin matka historiansa ensimmäisiin MM-kisoihin on tapahtunut isossa kuvassa varsin nopeasti.

Kap Verde itsenäistyi Portugalista vuonna 1975 ja pelasi ensimmäisen maaottelunsa kolme vuotta myöhemmin. Kuopion kokoisesta saariryhmästä tuli FIFA:n jäsen vuonna 1986, ja 14 vuotta myöhemmin se osallistui ensimmäisiin MM-karsintoihinsa.

Sen lohkovastustaja Espanja on pelannut 67 ottelua MM-kisoissa, kun Kap Verde on ehtinyt pelata vasta 38 karsintapeliä päästäkseen tähän vaiheeseen.

Alkavaan turnaukseen johtaneissa MM-karsinnoissa Kap Verde nojasi tiiviiseen joukkuepuolustamiseen ja erikoistilanteisiin, joista se iski lähes 40 prosenttia maaleistaan. Kotiyleisönsä edessä se voitti kaikki viisi kotipeliään päästämättä maaliakaan.

Lohkon kärkisija varmistui päätöskierroksella 3-0-voitolla Swazimaata vastaan. Kap Verden viimeisestä maalista vastasi 38-vuotias Stopira, joka oli ehtinyt jo kerran jäädä eläkkeelle maajoukkueesta. Konkaripuolustaja hutaisi pallon sisään lähietäisyydeltä ja sai keltaisen kortin otettuaan paitansa pois juhlinnan keskellä.

Kap Verden päävalmentaja Pedro Leitão Brito, joka tunnetaan nimellä Bubista, palkittiin karsintamenestyksen myötä Afrikan vuoden parhaana valmentajana. Pelaajaurallaan hän luuti Kap Verden topparina 21 ottelua vuosina 1989-2005.

Pienestä populaatiostaan huolimatta Tubarões Azuis saanee vankan kannustusjoukon tuekseen myös Yhdysvalloissa, jossa se pelaa kaikki lohko-ottelunsa. Jenkeissä asuu noin puoli miljoonaa kapverdeläistä, eli suunnilleen saman verran kuin saariryhmän omalla maaperällä.

Ennen Kap Verden itsenäistymistä iso joukko sen kansalaisia muutti eri kolkkiin ympäri maailmaa, mikä näkyy myös sen kisajoukkueessa. Yli puolet sen pelaajista on syntynyt muualla kuin sen omassa saaristossa. Kaikkiaan mukana on pelaajia 25 seurasta ja 14 eri maasta, jotka kattavat kolme eri maanosaa.

Kap Verden pelaajista ainoastaan Villarrealin toppari Logan Costa pelaa Euroopan Top 5 -sarjassa. Maajoukkueen harmiksi hän pystyi pelaamaan päättyneellä kaudella vakavan polvivamman takia vain puoli tuntia.

Kisajoukkueessa on mukana myös MM-kisojen ainoa edustaja Veikkausliigasta, SJK:n puolustaja Kelvin Pires, joka onnistui maalinteossa maaliskuussa 1-1-tasapelissä Suomea vastaan.

Karsinnoissa Kap Verden maalitykki oli neljän osuman Dailon Livramento, joka edustaa portugalilaista Casa Piaa. Muita merkittäviä pelaajia ovat muun muassa Chavesin 40-vuotias maalivahti Vozinha ja maajoukkueen kapteeni, Iğdırin hyökkääjä Ryan Mendes, joka on Kap Verden tilastoykkönen niin pelatuissa otteluissa (98) kuin tehdyissä maaleissa (22).

Saudi-Arabia

Kolminkertainen Aasian mestari lähtee MM-kisoihin upouuden valmentajan johdolla.

Edellisessä MM-turnauksessa Saudi-Arabia pelasi Hervé Renardin komennossa ja järjesti jättiyllätyksen kaatamalla tulevan mestarin Argentiinan lohkovaiheessa 2-1. Se hävisi kuitenkin kaksi seuraavaa peliään ja jäi nelikossaan vihoviimeiseksi.

Kisojen jälkeen vetovastuuseen palkattiin Roberto Mancini, joka oli tiettävästi pestinsä aikana yksi maailman parhaiten palkatuista valmentajista. Italialainen menestysluotsi kesti kuitenkin tehtävässään vain reilun vuoden.

Renard otettiin takaisin, ja hän johdatti saudit jälleen MM-karsinnoista lopputurnaukseen. Tie oli kuitenkin odotettua kivisempi, ja Saudi-Arabia joutui lunastamaan kisalippunsa pitkän kaavan kautta. Jos MM-kisoja ei olisi laajennettu 48 joukkueen turnaukseksi, saudien matka olisi päättynyt jo karsintoihin.

Heikot esitykset jatkuivat myös karsintojen jälkeen, ja Renard sai kenkää kaksi kuukautta sitten. Tilalle tuli Giórgos Dónis, joka valitsi MM-kisaryhmänsä ilman, että ehti johdattaa maajoukkuetta yhteenkään peliin.

Suuri enemmistö kisoihin valituista pelaajista on Donisille tuttuja nimiä, sillä hän valmensi viime kaudella Saudi-Arabian liigassa Al-Khaleejia. Saudien kisajoukkueessa on vain yksi pelaaja, joka harjoittaa ammattiaan kotimaansa ulkopuolella: Lensin puolustaja Saul Abdulhamid.

Artikkeli jatkuu kuvan alla.

Saudi-Arabia on viime vuosina tullut jalkapallon parissa tutuksi siitä, että se on haalinut isolla rahalla ison määrän huippupelaajia pääsarjaansa. Maan julkinen investointoirahasto otti muutama vuosi sitten haltuunsa liigan neljä suurinta seuraa, jotka ovat vahvistaneet rivejään maailmankuuluilla yksilöillä. Tätä nykyä Saudi-Arabiassa pelaavat muun muassa Cristiano Ronaldo, Karim Benzema ja Fabinho.

Ulkomaisten megastarojen saapuminen Saudi-Arabiaan on nostanut liigan profiilia julkisessa keskustelussa, mutta sillä on ollut myös haittapuolensa. Nimekkäiden vahvistusten myötä Saudi-Arabian omat kasvatit ovat jääneet pienemmälle vastuulle, mikä on vaikuttanut myös maajoukkuepelaajiin.

Saudi-Arabiasta ponnistaa kuitenkin myös omia tähtiä, kuten Al-Hilalin hyökkääjä Salem Al-Dawsari, joka teki edellisissä MM-kisoissa voittomaalin Argentiinan verkkoon. Nuorempaa tähtikaartia edustaa Al-Qadsiahin keskikenttäpelaaja Musab Al-Juwayr, joka palkittiin viime kaudella Saudi-Arabian liigan parhaana kotimaisena pelaajana.

MM-kisadebyyttinsä Saudi-Arabia teki vuonna 1994 ja eteni heti ensimmäisellä yrittämällä pudotuspeleihin. Siihen saavutukseen maajoukkue ei ole sittemmin kyennyt, vaikka se on tänä vuonna lopputurnauksessa mukana jo seitsemättä kertaa.

Saudi-Arabia on hävinnyt 19 MM-kisaottelustaan 13, ja sillä on historian suurin tappioprosentti joukkueista, jotka ovat pelanneet lopputurnauksessa vähintään 15 ottelua.

Kävi saudeille tulevina viikkoina ja vuosina mitä hyvänsä, he ovat joka tapauksessa mukana vuoden 2034 MM-kisoissa turnauksen järjestäjämaana.

Uruguay

La Celeste oli jalkapallon ensimmäinen maajoukkuemahti. Se voitti kaksi olympiakultaa, vuosina 1924 ja 1928, ja saavutti historian ensimmäisen maailmanmestaruuden kotikisoissaan vuonna 1930. Toinen MM-titteli tuli vuonna 1950, kun Uruguay kaatoi kotijoukkue Brasilian 2-1-lukemin finaalissa. Noista voitoista merkkinä ovat neljä tähteä maajoukkueen tunnuksen yläpuolella.

Uruguay on myös voittanut Copa Américan 15 kertaa, joista viimeisin oli vuonna 2011. Maajoukkuepokaaleissa mitattuna se on jalkapallon kautta aikain toiseksi menestynein joukkue Argentiinan jälkeen.

Kattavasta ja menestyksekkäästä historiastaan huolimatta Uruguayta voi luonnehtia uinuvaksi jalkapallojätiksi. Edellisen Etelä-Amerikan mestaruutensa jälkeen se on yltänyt kansainvälisissä turnauksissa mitalisijoille vain kerran. Viime MM-kisoissa La Celesten taival päättyi jo alkulohkoon, kun se onnistui maalinteossa ainoastaan viimeisessä ottelussaan, 2-0-voitossa Ghanaa vastaan.

Tuon turnauksen jälkeen vetovastuun maajoukkueesta otti argentiinalainen Marcelo Bielsa, joka osallistuu tänä kesänä kisoihin kolmatta kertaa kolmannen eri joukkueen peräsimessä. El Locoksi kutsuttua Bielsaa pidetään yhtenä merkittävimmistä valmentajista modernin jalkapallon kehityksessä. Hänen entisiin suojatteihinsa lukeutuvat muun muassa Diego Simeone, Mauricio Pochettino sekä Andoni Iraola, ja hänen tunnetuin ihailijansa lienee Pep Guardiola.

Artikkeli jatkuu kuvan alla.

Bielsa aloitti Uruguayn komennossa vakuuttavasti ja kaatoi karsintojen alussa muun muassa Argentiinan ja Brasilian, mikä valoi uskoa maajoukkueen kannattajiin. Mukaan on mahtunut kuitenkin myös 12 ottelun putki, jonka aikana Uruguay voitti vain yhden pelin ja jäi maaleitta yhdeksässä ottelussa.

Maalinteko-ongelmaa selittää osaltaan se, että Uruguaylla ei ole enää samanlaisia hyökkääjiä kuin menneinä vuosina. Diego Forlán ja Edinson Cavani eivät ole olleet enää mukana vuosiin, ja La Celesten kaikkien aikojen maalintekijä Luis Suárez lopetti maajoukkueuransa toissa vuonna ajauduttuaan riitoihin Bielsan kanssa.

Suárez tarjoutui vielä hiljattain takaisin maajoukkueeseen, mutta Bielsa jätti Inter Miamin konkarihyökkääjän rannalle kisajoukkueestaan. Kisoihin lähdettäessä Uruguan ykköskärki on Al-Hilalin Darwin Núñez, joka muistetaan tuhlaajapoikana vuosistaan Liverpoolissa.

Maajoukkueen kirkkain tähti on Real Madridin keskikenttäpelaaja Federico Valverde, josta tulee ensi kaudella virallisesti Los Blancosin ykköskapteeni. Hän muodostanee kisoissa keskustan kolmion Tottenhamin Rodrigo Bentancurin ja Manchester Unitedin Manuel Ugarten kanssa.

Alakerrassa järjestystä ylläpitävät Atlético Madridin José María Giménez ja Barcelonan Ronald Araújo. Kyseessä on ensimmäinen kerta ikinä, kun Uruguay lähtee MM-kisoihin ilmaan yhtään pelaajaa kotimaansa pääsarjasta.

Seuraa häntä

Pau Cubarsí, Espanja

Lamine Yamalin hehkutuksen keskellä unohtuu helposti, että Barcelonasta löytyy toinenkin teinipelaaja, joka esiintyy ikäisekseen aivan poikkeuksellisella tasolla.

Cubarsílla, 19, on tilillään jo 11 A-maaottelua, ja hän kellotti tällä kaudella Barcelonassa koko joukkueen toiseksi suurimmat peliminuutit.

Artikkeli jatkuu kuvan alla.

Espanjan topparilupaus osaa lukea peliä erinomaisesti, ja hänen tarvitsee harvoin tukeutua liukutaklauksiin tai pitkän takamatkan spurtteihin riistääkseen pallon joukkueelleen.

Cubarsísta on helppo ennustaa Espanjan alakerran johtajaa ainakin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.

Katso ainakin tämä ottelu

Uruguay – Espanja , 27. kesäkuuta klo 3.00

Päätöskierroksella vastakkain ovat kaksi lohkon vahvinta joukkuetta. Jos kumpikin esiintyy ensimmäisissä peleissä omalla tasollaan, taistossa ratkaistaan myös lohkon kärkisija.

Espanja on ennakkosuosiki, eikä historiakaan ole Uruguayn puolella. Maat ovat kohdanneet toisensa kymmenen kertaa, eikä Uruguay ole onnistunut voittamaan vielä kertaakaan. Läpihuutojuttu Espanjan voitto ei kuitenkaan ole.

Lisämausteensa otteluun tuo se, että Federico Valverde pääsee ottamaan uudestaan mittaa lukuisista pelaajista, jotka juhlivat päättyneellä kaudella La Ligan mestaruutta hänen nenänsä edessä.

Näin käy

1. Espanja. La Rojan tavoitteena on maailmanmestaruus, ja se lähtee lohkovoitosta.
2. Uruguay. Valmistautuminen kisoihin on sujunut kaksijakoisesti. Paperilla Uruguay on lohkon toiseksi vahvin joukkue, mutta se on altis lipsahduksille.
3. Saudi-Arabia. Materiaali ei päätä huimaa.
4. Kap Verde. Ensikertalainen lähtee taistelemaan tuulimyllyjä vastaan.

H-lohkon ottelut

15.6. klo 19.00: Espanja – Kap Verde
16.6. klo 1.00: Saudi-Arabia – Uruguay
21.6. klo 19.00: Espanja – Saudi-Arabia
22.6. klo 1.00: Uruguay – Kap Verde
27.6. klo 3.00: Kap Verde – Saudi-Arabia
27.6. klo 3.00: Uruguay – Espanja

Joukkueiden kokoonpanoihin pääset käsiksi tästä linkistä.

Ville Liimatta

LUE LISÄÄ MM-KISOISTA!