MM-kisojen ennakko, lohko K: Cristiano Ronaldon viimeinen yritys

Portugalin talismaanin palkintokaapista puuttuu enää yksi pysti. Vastaan tulevat vuoden 2014 kultakenkä, yksi ensikertalainen ja maa, joka on odottanut toisia kisojaan yli puoli vuosisataa.

Portugali: Euroopan karsintojen F-lohkon voittaja
Kongon demokraattinen tasavalta: Afrikan karsintojen G-lohkon voittaja
Uzbekistan: Maanosien välisten jatkokarsintojen ykköspolun voittaja
Kolumbia: Etelä-Amerikan karsintojen kolmonen

Portugali

Seleção das Quinas on yksi 2000-luvun eurooppalaisista jättiläisistä, mutta MM-kisoissa sen paras suoritus on jo 60 vuoden takaa. Vuoden 1966 lopputurnauksessa Eusébion tähdittämä Portugali ylsi kolmanneksi, minkä jälkeen sitä ei ole mitalisijoilla nähty.

EM-kisoissa Portugali on ollut lähes säännöllisesti hyvillä sijoilla siitä lähtien, kun se osallistui turnaukseen ensimmäisen kerran vuonna 1986. Maajoukkue sai lopulta Euroopan kruununsa kaatamalla kotijoukkue Ranskan vuoden 2016 finaalissa 1-0 Ederin jatkoaikamaalilla.

Kummaa kyllä, tuon mestaruuden jälkeen Portugali on esiintynyt arvokisoissa varsin vaatimattomasti, päästen MM-ja EM-tasolla korkeintaan puolivälieriin asti. Toisaalta maajoukkue on voittanut samaan aikaan kahdesti UEFA:n uutuuskilpailu Nations Leaguen.

Portugali on ollut yhtäjaksoisesti mukana jokaisissa arvokisoissa vuodesta 2000 lähtien. Kesällä 2004 se taisteli EM-kullasta kotiyleisönsä edessä, mutta hävisi loppuottelussa Kreikalle 0-1. Monet Portugalin silloisista huippupelaajista, Luis Figoa lukuun ottamatta, lopettivat maajoukkueuransa tuohon turnaukseen, mutta samoissa kisoissa alkoi Cristiano Ronaldon aikakausi.

Nuori Ronaldo oli vuotta aikaisemmin siirtynyt Sportingista Manchester Unitediin. Hän viihdytti kisayleisöä näyttävillä tempokuljetuksillaan ja harhautuksillaan ja tuli valituksi turnauksen tähdistöön. Kikkakoneesta kasvoi vuosien saatossa armoton maaliensylkijä ja ennätysten rikkoja. Tätä nykyä Ronaldo on viisinkertainen Ballon d’Or -voittaja, jolla on enemmän maaotteluita ja niissä tehtyjä maaleja kuin kellään muulla miesten peleissä. Yksi lajin kaikkien aikojen suurimmista.

Artikkeli jatkuu kuvan alla.

Ronaldo vihjaili edellisten maailmanmestaruuskisojen jälkeen, että hänen aikansa maajoukkueessa on ohi. Nyt, neljä vuotta myöhemmin, hän jahtaa yhä uransa tuhannetta maalia ja MM-pyttyä, ainoata pystiä, joka hänen pokaalikaapistaan uupuu.

Portugalilaistähden paikka maajoukkueessa on kyseenalaistettu viime vuosina. Ronaldon ansioluettelosta löytyy Manchester Unitedin lisäksi Real Madridia ja Juventusta, mutta nykyisin hän pelaa Saudi-Arabian Al-Nassrissa ja lähtee kisoihin turnauksen vanhimpana kenttäpelaajana.

Joidenkin mielestä Ronaldon olisi jo syytä tehdä tilaa nuoremmilleen, mutta hän itse ja päävalmentaja Roberto Martínez näkevät asian toisin. Toisaalta Martínez ei varmasti olisi halunnut olla se valmentaja, joka jättäisi Ronaldon pois loisteliaan uran viimeisistä MM-kisoista vastoin tämän tahtoa.

Espanjalainen Martínez oli pienoinen yllätysvalinta Portugalin peräsimeen alkuvuonna 2023. Hän oli vienyt Belgian kahdesti MM-kisoihin, mutta toisaalta häntä syytettiin maajoukkueen kultaisen sukupolven hassaamisesta.

Martínez oli lehtitietojen mukaan saada kenkää vuosi sitten, ja hänen korvaajakseen huhuttiin jo José Mourinhoa. Nations Leaguen voitto vankisti kuitenkin hänen asemaansa maajoukkueen peräsimessä.

Sana huippuyksilö kiteytyy Cristiano Ronaldossa, mutta Portugalin joukkue on sellaisia täynnä. Ryhmästä löytyy muun muassa neljä tuoretta Mestarien liigan voittajaa, eli Paris Saint-Germainin Nuno Mendes, Vitinha, João Neves ja Gonçalo Ramos.

Heidän lisäkseen kentälle on tarjolla muun muassa Manchester Unitedin Bruno Fernandes, Porton Diogo Costa, Barcelonan João Cancelo sekä Manchester Cityn Rúben Dias, Matheus Nunes ja Bernardo Silva. Laatupelaajien lista kattaa lähes koko joukkueen.

Yksi todennäköinen nimi Portugalin joukkueessa olisi ollut Liverpoolia edustanut hyökkääjä Diogo Jota, mutta hän menehtyi veljensä kanssa traagisesti vuosi sitten auto-onnettomuudessa. Kisajoukkueen julkistuksen yhteydessä Jotan nimi oli kunnianosoituksena mukana.

Jotan viimeiseksi otteluksi jäi vuoden 2025 Nations Leaguen finaali, jossa Portugali kaatoi Espanjan pilkuilla. Neljä viikkoa myöhemmin hän oli kuollut.

Jos Portugali selviää lohkostaan voittajana jatkoon, se pelaa ensimmäisen pudotuspeliottelunsa Jotan kuoleman vuosipäivänä.

Kongon demokraattinen tasavalta

Les Léopards on kilpaillut vuosien aikana jalkapallossa Belgian Kongona, Kinshasan Kongona, Zairena ja Kongon demokraattisena tasavaltana.

Maan jalkapalloliitto perustettiin jo vuonna 1919, ennen itsenäistymistä, ja ensimmäisen maaottelunsa Belgian Kongo pelasi vuonna 1948. FIFA:n jäsen siitä tuli vuonna 1962.

Afrikan mestaruuskisoissa KDT on juhlinut kultaa kahdesti, viimeksi vuonna 1974, jolloin Zaire myös selviytyi ensimmäisenä Saharan eteläpuolisena Afrikan joukkueena MM-kisoihin. Tähän kesään asti se oli maan ainoa esiintyminen lopputurnauksessa.

Vuoden 1974 turnauksesta Zairelle ei jäänyt tuloksellisesti käteen mitään. Se hävisi kaikki kolme otteluaan yhteismaalein 0-14, mukaan lukien Jugoslavialle kärsitty 0-9-tappio, joka on yhä yksi suurimmista häviöistä MM-historiassa.

Lohkovaiheen viimeisessä ottelussa Brasiliaa vastaan puolustaja Mwepu Ilunga irtosi vapaapotkumuurista ja kenkäisi pallon pois ennen kuin vastustaja oli saanut edes lupaa ampua. Myöhemmin selvisi, että kyseessä oli poliittinen protesti, sillä pelaajat olivat saaneet kuulla, etteivät he saisi luvattuja palkkojaan ja bonuksiaan.

Zairen presidentti Mobutu Sese Seko oli uhannut pelaajia karkotuksella, jos joukkue häviäisi Brasilialle yli viidellä maalilla. Ilungan tempauksen tavoitteena oli pelata aikaa ja saada punainen kortti, mutta tuomari antoi hänelle vain varoituksen. Brasilia voitti 3-0, ja Mobutu salli pelaajien palata kotiin, mutta Ilungan mukaan joukkue ei ikinä saanut rahojaan.

Kongon demokraattisen tasavallan 52 vuoden odotus MM-kisojen välillä on historian neljänneksi pisin kaikista joukkueista.

Artikkeli jatkuu kuvan alla.

Pesti KDT:n komennossa on päävalmentaja Sébastien Desabren 11:s Afrikan kamaralla. Ranskalaisluotsi hyppäsi maajoukkueen puikkoihin kesällä 2022 ja käänsi ajelehtivan laivan kurssin ympäri. Hänen johdollaan Kongon demokraattinen tasavalta on edennyt kahdesti Afrikan mestaruusturnaukseen, yltäen jälkimmäisessä neljän parhaan joukkoon, ja nyt MM-kisoihin.

Uuden MM-karsintasysteemin myötä Afrikasta pääsi kisoihin suoraan yhdeksän joukkuetta entisen viiden sijasta. Lohkovoittajat saivat kisalipun suoraan, ja Kongon demokraattinen tasavalta eteni parhaiden lohkokakkosten mukana seuraavalle kierrokselle taistelemaan pääsystä maanosaliittojen väliseen karsintaan.

Jatkokarsinnoissa KDT selätti ensin Kamerunin ja ratkaisupelissä Nigerian rangaistuspotkukilpailussa. FIFA-rankinginsa ansiosta Kongon demokraattinen tasavalta pääsi maanosaliittojen välisissä peleissä suoraan ykköspolun finaaliin, jossa se kaatoi Jamaikan jatkoajalla 1-0 Axel Tuanzeben maalilla.

KDT:n kulmakivi karsinnoissa oli vahva puolustuspelaaminen: se piti 13 ottelussa kahdeksan nollapeliä ja päästi koko rupeaman aikana vain seitsemän maalia omiin.

Kongon demokraattisen tasavallan kisajoukkueesta kahta vaille kaikki pelaajat edustavat seuroja Euroopan pääsarjoissa, mutta taso niiden välillä vaihtelee runsaasti.

Leopardien kapteenina toimii maajoukkueen otteluennätyksen haltija, Lillen toppari Chancel Mbemba, joka on jäänyt Ranskassa vähälle vastuulle. Sama ongelma koskettaa myös monia muita KDT:n kisaryhmässä. Toinen takuunimi puolustuksessa on West Hamin Aaron Wan-Bissaka, joka vaihtoi edustusoikeutensa Kongon demokraattisen tasavaltaan viime vuonna jäätyään sivuun synnyinmaansa Englannin suunnitelmista.

Keskikentällä KDT:n nouseva tähti on Sunderlandin Noah Sadiki, joka pelasi hienon debyyttikauden Englannin Valioliigassa.

Hyökkäyspäässä ykkösnimi on yhä Real Betisin Cédric Bakambu, joka on 35-vuotiaana vanhin pelaaja kisajoukkueessa. Bakambu on enää yhden maalin päässä Dieumerci Mbokanin maaliennätyksestä Kongon demokraattisen tasavallan paidassa. Tulivoimaa tarjoaa myös Yoane Wissa, joka siirtyi vuosi sitten Brentfordista lähes 60 miljoonalla eurolla Newcastleen. Debyyttikausi uudessa seurassa oli kuitenkin vaikea.

Uzbekistan

Valkoiset sudet osallistuu MM-kisoihin ensimmäistä kertaa historiassaan ja ensimmäisenä Keski-Aasian maana ikinä.

Uzbekistan oli vuoteen 1991 asti osa Neuvostoliittoa, mutta sillä oli jo sitä ennen oma maajoukkueensa, joka pelasi lähinnä muita neuvostomaita vastaan.

Valtaosa entisistä neuvostomaista siirtyi itsenäistymisensä jälkeen UEFA:n alaisuuteen, mutta Uzbekistan meni monien muiden Keski-Aasian maiden mukana Aasian jalkapalloliittoon. Se on ollut maanosansa mestaruuskisoissa säännöllisesti vuodesta 1996 lähtien ja yltänyt parhaimmillaan neljännelle sijalle.

Uzbekistan on osallistunut MM-karsintoihin yhdeksän kertaa ja käynyt jo muutaman kerran lähellä kisapaikkaa ennen kuin se sai lopulta lippunsa lopputurnaukseen.

Vuonna 2005 Uzbekistan luuli jo menneensä pilkulta 2-0-johtoon Aasian karsintojen ratkaisupelissä Bahrainia vastaan, mutta tuomari vihelsi vastustajalle epäsuoran vapaapotkun, koska Uzbekistanin pelaaja oli liikkunut rangaistusalueelle liian aikaisin. Sääntöjen mukaan pilkku olisi pitänyt uusia, ja FIFA määräsi ottelun pelattavaksi uudelleen. Bahrain voitti kaksiosaisen ottelun vierasmaalisäännön turvin ja eteni maanosaliittojen väliseen karsintaan, jossa se hävisi Trininad & Tobagolle.

Artikkeli jatkuu kuvan alla.

Yhdeksän vuotta myöhemmin Uzbekistan jäi paitsi suorasta kisapaikasta yhden osuman maalieron takia. Vuonna 2017 paikka lopputurnaukseen taas oli tarjolla viimeisen kierroksen kotivoitolla, mutta Uzbekistan jäi Etelä-Korean kanssa maalittomaan tasapeliin.

Tämän kesän kisoihin johtaneissa karsinnoissa Uzbekistan jäi toisella ja kolmannella kierroksella niukasti Iranin taakse, mutta se riitti turnauspaikkaan. 16 ottelussa Uzbekistan kärsi ainoan tappionsa Qatarille, ja sen pistesaldo olisi riittänyt kisalippuun, vaikka MM-turnausta ei olisi laajennettu 48 joukkueen mittelöksi.

Uzbekistania valmentaa topparilegenda Fabio Cannavaro, joka kipparoi Italian MM-kultaan vuonna 2006. Cannavaro on viettänyt ison osan valmennusurastaan Aasiassa, ja hän on myöntänyt, että tarttui viime syksynä Uzbekistanin tarjoukseen juurikin MM-kisojen takia.

Valtaosa Uzbekistanin joukkueesta pelaa kotimaansa pääsarjassa tai muualla Aasiassa, mutta sen kolme suurinta tähteä edustavat seuroja Euroopassa.

Aasian parhaaksi nuoreksi pelaajaksi vuonna 2023 Abbosbek Fayzullaev ja maajoukkueen kapteeni Eldor Shomurodov pelaavat Başakşehirissä, kun taas Abdukodir Khusanovilla on takana läpimurtokautensa Manchester Cityssä.

Shomurodov on maajoukkueen historian paras maalintekijä 44 osumallaan ja Khusanov on kautta aikain ensimmäinen uzbekistanilainen Englannin Valioliigassa.

Kolumbia

Los Cafeteros on tänä kesänä mukana MM-kisoitta seitsemättä kertaa. Se oli ensimmäisen kerran mukana jo vuonna 1962, mutta joutui odottamaan seuraavaa kisapaikkaansa 28 vuotta.

Copa Américassa Kolumbia oli satunnainen osallistuja vaatimattomin sijoituksin, kunnes vuonna 1975 se ylsi hopealle hävittyään finaalissa Perulle. Sittemmin joukkue on ollut Etelä-Amerikan mestaruusturnauksessa kahdeksan kertaa mitaleilla, mukaan lukien mestaruusvuonnaan 2001.

Ennen 1980-lukua Kolumbia nähtiin alisuorittavana maana, jonka jalkapalloliitto satsasi maajoukkueeseen niukasti. Kehitystä haittasivat kansalliset kriisit, kuten maan sisällissota ja järjestäytynyt rikollisuus.

Kolumbian kultaisesta ajanjaksosta puhuttaessa viitataan yleensä 1980- ja 1990-luvun maajoukkueisiin, joiden tähtipelaajia olivat muun muassa Carlos Valderrama, René Higuita, Freddy Rincón ja Faustino Asprilla.

Noihin aikoihin Los Cafeteros saavutti Copa Américassa kolmesti pronssia, ja 90-luvulla se selvisi kolme kertaa putkeen MM-kisoihin. Brassilegenda Pelé jopa ennusti Kolumbiasta vuoden 1994 maailmanmestaria, mutta lahjakkaan joukkueen turnaus päättyi suurista odotuksista huolimatta pettymykseen, kun se putosi jo lohkovaiheessa.

Vuosituhannen alun mestaruus Copa Américassa oli pitkään ainoa valopilkku Kolumbian jalkapallon lähihistoriassa. Maajoukkue jäi paitsi kolmista peräkkäisistä MM-kisoista, kunnes puikkoihin hyppäsi José Pekerman, joka vei Kolumbian kahteen lopputurnaukseen.

Ensimmäisen karsintariemun jälkeen Kolumbian silloinen presidentti Juan Manuel Santos myönsi Pekermanille maan kansalaisuuden, mutta argentiinalaisluotsi kieltäytyi siitä. Kolumbia ylsi Pekermanin johdolla vuonna 2014 puolivälieriin, historiansa parhaan suoritukseen MM-tasolla, mutta seuraavassa turnauksessa tuli noutaja kierrosta aiemmin.

Artikkeli jatkuu kuvan alla.

Tätä nykyä Kolumbiaa luotsaa Néstor Lorenzo, joka toimi maanmiehensä Pekermanin apulaisena lähes 20 vuotta ennen kuin siirtyi itse ensimmäistä kertaa päävalmentajaksi.

Lorenzo kutsuttiin apuun Kolumbian jäätyä ulos vuoden 2022 MM-kisoista, ja hän käänsi välittömästi maajoukkueen kurssin ympäri. Los Cafeteros pelasi Lorenzon alaisuudessa 25 ottelua tappioitta, kunnes se hävisi toissa vuonna Copa Américan loppuottelussa Argentiinalle.

Finaalitappiota seurasi heikompi ajanjakso, jonka aikana Kolumbia voitti kymmenestä MM-karsintaottelustaan vain kaksi. Paikka lopputurnauksessa uhkasi livetä maajoukkueen käsistä, mutta Lorenzo sai jälleen käännettyä Kolumbian kurssin. Karsintaurakka päättyi Etelä-Amerikan kolmanteen sijaan, suvereenin Argentiinan ja yllättäjä Ecuadorin takana.

Kolumbian kantavia voimia karsinnoissa olivat Bayern Münchenin laituri Luis Díaz ja Minnesota Unitedin keskikenttäpelaaja James Rodríguez. Kaksikko oli suoraan mukana yli 60 prosentissa (17/27) maaleista joko tekemällä tai syöttämällä.

Rodríguez oli mukana jo vuonna 2014, kun Kolumbia meni MM-kisoissa kahdeksan parhaan joukkoon. Hän voitti turnauksen kultaisen kengän kuudella osumallaan ja sai kisojen jälkeen unelmiensa siirron Real Madridiin. Rodríguezista maksettu 80 miljoonaa euroa on yhä suurin siirtokorvaus kolumbialaisesta pelaajasta ikinä.

Tällä vuosikymmenellä Rodríguez on seilannut seurasta toiseen edustaen seitsemää seuraa neljässä eri maanosassa. Varsinkin päättynyt kevät Minnesotassa oli vaisu, sillä hän pääsi kentälle vain kahdeksassa ottelussa ja kellotti niissä alle 300 peliminuuttia.

Rodríguezin jalka ei nouse enää samaa tahtia kuin ennen, mutta hänen onnekseen maajoukkueessa on ympärillä vikkeliä kavereita. Kolumbia teki karsinnoissa seitsemän maalia nopeista hyökkäyksistä, neljä enemmän kuin mikään Etelä-Amerikan maa. Peliäly Rodríguezilla on kuitenkin ennallaan. Hän loi karsinnoissa 56 maalipaikkaa ja voitti maanosansa syöttöpörssin seitsemällä alustuksella.

Kolumbialla on varsin selkeä avauskokoonpano tolppien välistä kärkeen saakka. Díazin ja Rodríguezin lisäksi muita merkittäviä pelaajia ovat esimerkiksi Crystal Palacen laitapakki Daniel Muñoz ja keskikenttäpelaaja Jefferson Lerma sekä Benfican keskialueen puurtaja Richard Ríos.

Seuraa häntä

Luis Suárez, Kolumbia

Leonesin kasvattama hyökkääjä otti ensimmäiset askeleensa Euroopan kentillä Espanjan alasarjoissa. Lopullinen läpimurto tuli kaudella 2019-20, kun Suárez pyssytti Segundassa 19 maalia Real Zaragozalle.

Kaksi seuraavaa vuotta menivät La Ligassa Granadassa, joka pelasi ensimmäisellä kaudella Eurooppa-liigassa, mutta putosi jälkimmäisellä Espanjan pääsarjasta. Suárez suuntasi Marseilleen viiden vuoden sopimuksella, mutta hän palasi Espanjaan jo kuuden kuukauden jälkeen jäätyään Ranskassa vähälle vastuulle.

Artikkeli jatkuu kuvan alla.

Seuraavana vuorossa oli Almería ja taas uusi putoamistaistelu La Ligassa. Suárez ja kumppanit välttyivät tipahtamiselta keväällä 2023, mutta vuotta myöhemmin Almería valahti sarjaporrasta alemmas karmaisevan kauden päätteeksi. Kolumbialaiskärki joutui seuraamaan valtaosan surkeasta sesongista katsomon puolelta pohjeluun murtuman takia.

Tällä kertaa Suárez meni joukkueensa mukana alemmalle sarjatasolle ja löysi maalijyvänsä uudestaan. Segundan maalikuninkuus irtosi 27 osumalla, ja Suárez hankittiin viime kesänä 23 miljoonalla eurolla Lissabonin suurseuraan Sportingiin.

Portugalissa tahti yltyi entisestään, kun Suárez nappasi toisen peräkkäisen maalitilaston kärkisijansa parantaen edelliskautensa saldoa yhdellä osumalla. Kaikkiaan maaleja syntyi 53 peliin 38 kappaletta, kun kaikki kilpailut lasketaan mukaan.

Katso ainakin tämä ottelu

Kolumbia – Portugali , 28. kesäkuuta klo 2.30

Lohkon vahvimmat joukkueet vastakkain päätöskierroksella. James Rodríguez ja Cristiano Ronaldo viimeisissä MM-kisoissaan.

Kolumbia ja Portugali eivät ole koskaan kohdanneet toisiaan A-maajoukkuetasolla.

Näin käy

1. Portugali. Seleção das Quinasin pelaajamateriaalilla alkulohkon pitäisi olla suupala.
2. Kolumbia. Saumat lohkovoittoon ovat olemassa, mutta toinen sija on kelvollinen tavoite ja saavutus tässä lohkossa.
3. Kongon demokraattinen tasavalta. KDT lähtee ennakkoon takamatkalta kuromaan kiinni lohkon kahta kovinta maata. Joukkueen historia huippunippuja vastaan ei ole mairitteleva.
4. Uzbekistan. Ensikertalaiselle kylmää kyytiä luvassa.

K-lohkon ottelut

17.6. klo 20.00: Portugali – Kongon demokraattinen tasavalta
18.6. klo 5.00: Uzbekistan – Kolumbia
23.6. klo 20.00: Portugali – Uzbekistan
24.6. klo 5.00: Kolumbia – Kongon demokraattinen tasavalta
28.6. klo 2.30: Kolumbia – Portugali
28.6. klo 2.30: Kongon demokraattinen tasavalta – Uzbekistan

Joukkueiden kokoonpanoihin pääset käsiksi tästä linkistä.

Ville Liimatta

LUE LISÄÄ MM-KISOISTA!