Huuhkajien tasapeli Espanjasta oli hurraa-huudon arvoinen. Kolmesti ei kannata kuitenkaan vielä huutaa – ei ainakaan, ennen kuin pysähtyy miettimään.

Päävalmentaja Mixu Paatelainen tunnusti tosiasiat ennen hallitsevan Euroopan- ja maailmanmestarin kohtaamista. En pidä sodan ja urheilun rinnastamisesta, mutta kyllähän ottelu oli melkoista puolustustaistelua, kuin asemasotaa nurmella. Mikäs siinä, ei se suinkaan vähennä pisteen arvoa. Päinvastoin. Menestyviä joukkueita yhdistää usein se, että ryhmät ovat ymmärtäneet arvonsa suhteessa vastustajiin.

Ollaan inhorealistisia. Ei yritetä taikatemppuja, vaan paljastetaan vastustajan kortit. Ja lopussa yksi silmänkääntötemppu saattaa ratkaista.

Huuhkajien pelisuunnitelma oli tarkkaan mietitty, ja jokainen yksilö hoiti tonttinsa moitteettomasti. Kenties ensimmäistä kertaa Paatelaisen alaisuudessa pelaajien vahvuudet pääsivät esiin. Pelaajien esityksissä tuntui myös olevan ripaus ylimääräistä itseluottamusta – etenkin Suomen tasoitusosuman jälkeen. Kari Arkivuo yritti laidallaan harhautella Jordi Albaa kahville, vähän sama kuin lähtisi mopoautolla autobahnille.

Hyvä niin. Positiivista hulluutta Huuhkajat kaipaakin tavoitteisiinsa päästäkseen.

Tulos ennen tyyliä

Fakta tässä kohtaa on se, ettei Huuhkajien tasapeli Espanjasta kerro paljoakaan ryhmän nykytasosta. Toki piste tuo itseluottamusta ja antaa uskoa tuleviin otteluihin. Kuitenkin vasta kesäkuun Valko-Venäjä-ottelu kertoo paljon enemmän siitä, minkä tasoinen sinivalkoinen nippu oikeasti on. Ehkäpä jopa tiistainen A-maaottelu Luxemburgia vastaan paljastaa enemmän.

Espanja-peli antoi yhden tärkeän opetuksen. Tuloksen pitäisi aina mennä tyylin edelle. Suomalaisten ominaisuudet tulevat paremmin esiin puolustustaistelussa, kuin pelissä, jossa sinivalkoiset pitävät palloa ja yrittävät luoda maalipaikkoja hitaiden pallonhallintahyökkäysten kautta.

Huuhkajat on pelannut toistaiseksi parhaimmat karsinnat Roy Hodgsonin aikana. Kokenut englantilainen ymmärsi, että joskus vastustajan pelin tuhoaminen on nerokkaampaa kuin oman rakentaminen. Kun pelaajat vielä ostavat ajatuksen omakseen, saattaa silloin Cristiano Ronaldokin turhautua Toni Kallion kättelyssä.

Gijonin ihme oli järjen voitto tyylistä.

Aatteen mies

Kahden vuoden aikana Paatelainen on vaikuttanut yltiöpositiiviselta Huuhkajien peräsimessä. Perjantaina mies vaikutti vihdoin pragmaattiselta, kuin aatteen mies olisi haudannut ideologiansa hetkeksi. Se toi tuloksen.

Huuhkajien materiaali ei välttämättä riitä taikatemppujen tekemiseen, mutta Espanja-peli osoitti sen, että nippu voi riisua kenet tahansa aseista. Ottelu maailman parhaita vastaan näytti sen, että Suomi voi hyvänä päivänä kiusata ketä tahansa.

Suomi-pojalla ei ole silti vielä varaa paukutella henkseleitään, tai muuten Valko-Venäjä näyttää kesäkuussa hauistaan. Tosiasioiden tunnustaminen on ensimmäinen askel voittoa kohti.

Tämän varmasti Paatelainen ymmärsi polttaessaan joulukuusensa Gijonin illassa. Perjantai antoi uskoa siihen, että joskus sytytellään vielä kokonainen juhannuskokko.

Eteenpäin on kuljettu, mutta kuinka paljon. Se nähdään kesäkuussa.

Jaakko Käyhkö, (twitter@JaakkoKayhko)

Aiheet Artikkelit Huuhkajat Huuhkajat Paatelainen Mixu Uutiset