Kommentti: Hukkasiko kaikkien aikojen suomalaislupaus lahjansa?

Alexei Eremenko junior on luonut mahtavan uran suomalaiseksi, ja parhaimmillaan mies on ollut kentällä maaginen seurattava. Silti ei voi välttyä ajattelemasta, olisiko vielä enemmän voinut olla tarjolla. Eremenkolla on monia huippuominaisuuksia, kuten äärimmilleen viritetty pelinäkemys ja ihailua herättävät pallonkäsittelytaidot. Tässä suhteessa hän kestää kevyesti vertailun paitsi veljeensä Roman Eremenkoon myös itse Jari Litmaseen. Tuollaisia ominaisuuksia ei saada kevyellä harjoittelulla, vaan lukemattomilla toistoilla ja pelikentällä vietetyillä tunneilla. Olisikin typerää epäillä Eremenkon intohimoa jalkapalloa kohtaan. Silti Eremenkon ammattimaisuuden perään voi kysyä. Kyse ei olekaan siitä, mitä Eremenko on ollut – vaan siitä, mitä hän olisi voinut olla.

Muuttuminen ja epäonni

Vuonna 2010 Eremenko näytti nöyrtyvän. Ensiksi pelimies palasi Suomeen ja Jaroon. Sitten kilot saivat kyytiä. Pian tahtipuikko alkoi heilua Veikkausliiga-kentillä. Ammattimaistunut mies teki vakuuttavaa jälkeä. Ja tulevaisuus oli jälleen lupauksia täynnä. Nuoruusvuosien alkoholipelleilyt ja naisseikkailut olivat kauan taakse jäänyttä elämää, kun saman vuoden kesällä vielä koitti siirto Skotlantiin. Nousukiito jatkui, seura vaihtui jälleen isompaan, Rubin Kazanissa sujui – ja sitten tuli maaottelu Tanskaa vastaan. Harmitonta tilannetta seurasi vakava polvivamma. Ja alamäki alkoi taas. Tällä kertaa tosin ymmärrettävästi. Kuinka monta kautta ammattilaisurastaan Eremenko on ehtinyt lopulta pelata niin, että hän olisi ollut täysin sitoutunut ammattilaisuuteen? Ehtikö pelimies missään vaiheessa puhjeta todelliseen kukoistukseen?

Erilainen tulevaisuus

Kazakstanin FC Kairat Almatyn viime kesänä jättänyt ”Losa” etsii parhaillaan uutta seuraa. Pöydällä on tiettävästi tarjouksia Skotlannista, Kiinasta ja Japanista (uutinen). 30-vuotias Eremenko kalastelee uransa viimeistä suurta sopimusta. Jos pitäisi veikata, Eremenko lähtee isoimman tarjouksen perässä. Siksi kaukomaat saattavat olla juonikkaan taiturin seuraava määränpää. Eikä miestä voi syyttää tulevaisuutensa turvaamisesta. Pakostikin vaan tulee mieleen, että tässäkö se nyt oli. Yhden Suomen kaikkien lupauksen ura huipputasolla. Seuravaihdoksia, vaihtuneita valmentajia, pudonneita peliminuutteja, paino-ongelmia. Ei muutaman kauden välähdyksiä ihmeellisempää. Jalkapalloilijana Eremenko on saattanut olla parhaimmillaan jopa taitavampi kuin nuorempi veljensä. Missään vaiheessa hän ei kuitenkaan ole ollut huippu-urheilijana samaa tasoa. Siksi Eremenko tullaan muistamaan ensi sijassa lahjakkuudestaan, ei upeasta urastaan. Huippulupauksia arvioidaan huippumittareilla. Näillä mittareilla mitattuna Eremenkon ura on ollut ainoastaan keskinkertainen. Ellei sitten Eremenko päätä vielä kerran laittaa kaikkea peliin – ja mennä urheilullisesti kovimman tavoitteen perässä. Jaakko Käyhkö (Twitter:@JaakkoKayhko)