Näkökulma: Pysähtyykö kannattajaryhmien vihanpito edes perheenisän kuolemaan?

© Kuva: Getty Images
Valioliigassa Arsenal yrittää ottaa Wolvesia kiinni! Lue ennakko ja lunasta talletusbonus!

Ruotsin Allsvenskan on tasainen ja jännittävä jalkapallosarja. Se on ennalta-arvaamaton, vauhdikas ja tunnelma katsomossa on pienehköksi maaksi pääosin erinomainen.

Sarja pääsi pitkän odotuksen jälkeen käyntiin eilen sunnuntaina, mutta avauskierroksen tuloksilla ei ole mitään merkitystä. Kausi sai todella traagisen alun vieraskannattajan kuoltua Helsingborgin ja Djurgårdenin välistä ottelua edeltäneissä yhteenotoissa. Millään muulla ei enää ollut väliä.

Sivulliset vaarassa jokaisessa rähinässä

Menehtynyt Djurgården-kannattaja oli 43-vuotias neljän lapsen isä. Miehellä ei ollut mitään yhteyksiä huligaanitoimintaan, vaan hän oli vain aivan tavallinen peleissä kävijä. Nyt hän sai sivullisena kohtalokkaasti päähänsä pullosta jouduttuaan rähinöitsijöiden keskelle.

Jalkapallo on upea, intohimoja nostattava peli, mutta ei sen puolesta sentään tarvitse kenenkään kuolla. Ruotsissa tilanne on jo karannut vaarallisesti käsistä. Toivottavasti edes kuolonuhri saa rotkoa kohti ajavan junan pysähtymään, mutta on surullista, että on jouduttu jo näinkin pitkälle.

Värin tunnustaminen pelottaa

Nyt koko ruotsalaisen jalkapalloperheen tulisi ryhdistäytyä ja yhdistyä kamppailuun jalkapallon ympärillä nähtävää väkivaltaa vastaan. Otteluihin tulisi jatkossakin uskaltaa jokaisen mennä ja ottaa halutessaan lapsetkin mukaan. Tässä taistelussa jokaisen kannattajan osa on tärkeä, vaikka siltä ei aina tunnukaan.

Usein jalkapalloväkivaltaisuudet tulkitaan yksiselitteisesti ultra-ryhmien välisiksi välienselvittelyiksi. Kenties monessa tapauksissa näin onkin, mutta lähes aina tulilinjalle osuu myös täysin sivullisia, kuten sunnuntaina Helsingborgissakin kävi.

Lisäksi ympäri Eurooppaa – Ruotsista, Saksasta, Venäjältä – on kuultu kauden aikana uutisia kertoen siitä, kuinka huligaanit ovat jahdanneet takaa väkivaltaa haluamattomia kannattajia ja pakottaneet näitä luopumaan kannattajakulttuurin tärkeimmistä symboleista, oman joukkueen pelipaidoista ja kaulahuiveista.

Mikä keinoksi huligaaneja vastaan?

Tavallisen yksittäisen kannattajan on tietysti vaikea puuttua huligaanijoukkojen nyrkinheilutteluun ja silmittömään kaaoksenluontiin. Massoja on joka tapauksessa entistä vaikeampaa kontrolloida ja niin poliisien kuin päättäjienkin työ on hankalaa.

Stadionien turvatarkastukset kiristyvät entisestään, mutta käsirysyt ovatkin siirtyneet aiempaa enemmän kaupunkien keskustoihin otteluiden alla. Oma tragediansa on sekin, että ylipäätään jotkin ”huligaanirekisterit” ovat nykytodellisuudessa tarpeen.

Vaikka varsinaisten huligaanien ja väkivaltafanaatikkojen osuus kaikista kannattajista onkin häviävän pieni, on huliganismi saavuttanut aivan kohtuuttoman jalansijan kansainvälisessä jalkapalloilussa. Olkoonkin, että laajalle levinneen mielipiteen mukaan huligaanit ovat enemmän kiinnostuneita väkivallasta kuin jalkapallosta, olisi nämä yhteenotot pyrittävä kaikin keinoin saamaan loitolle jalkapalloilusta. Verepunaista leimaa kuningaslaji ei kaipaa.

Miksi kannattajaryhmät ruokkivat vihanpitoa?

Tavallaan vastuu kuuluu meille kaikille. Yhteisesti rakennettuja pelisääntöjä tulisi jokaisen jalkapallokannattajan kunnioittaa. Esimerkiksi käytännössä kaikkialla kielletyille soihduille ja paukkupanoksille löytyy Suomessakin tukijansa, vaikka esim. Saksan Bundesliigassa näistä on aiheutunut tämänkin kauden aikana lukuisia vaaratilanteita ja jopa lähelle osuneiden kuulonmenetystapauksia.

Sunnuntaina menehtynyttä perheenisää (rauha hänen muistolleen) eivät mitkään toimet enää takaisin tuo, mutta toivon mukaan jalkapalloyhteisö ottaa tapauksesta opikseen niin Ruotsissa kuin muuallakin. Kuolemantapauksen ensimmäinen vaikutus oli, että AIK:n kannattajaryhmä veti pois myynnistä ”Hata Göteborg” –tekstillä (”Vihaa Göteborgia”) varustetut T-paitansa, mutta pitikö tätäkin varten jonkun kuolla?

Selkäpiitä riipii katsella videota, jossa sadat AIK-kannattajat hoilaavat seuransa ottelussa ”Mörda ett djurgårdsbarn” –chanttia (Tapa Djurgårdenin penska). Puistattavaa vihapuhetta sanan varsinaisessa merkityksessä, joka varmasti on omiaan loitontamaan eri seurojen kannattajia toisistaan.

Veikkausliiga ansaitsee hatunnoston, mutta ”Sveriges sak är vår”

Sunnuntaina käynnistyvä jalkapallon Veikkausliiga ei pärjää vertailussa monellekaan maalle, kun tarkastelun alle otetaan yleisömäärät. Myöskään kilpailullinen menestys ei Suomessa ole viime aikoina ollut erityisen loistokasta, mutta yhdessä asiassa kotimainen jalkapallo on Euroopan eliittiä.

Veikkausliiga-otteluun uskaltaa edelleen mennä ilman pelkoa väkivallasta ja peleihin voi ottaa jälkikasvunkin mukaan. Tämä on erinomaisen hieno asia. Ainakin toistaiseksi Suomessa keskitytään enemmän omien tukemiseen kuin uhoamiseen ja vastustajien provosointiin.

Veikkausliiga organisaationa on sanoutunut tiukasti irti rasismista, homofobiasta, syrjinnästä ja kaikenlaisesta väkivallasta. Toivottavasti myös kannattajat kantavat oman kortensa jatkossakin kekoon, jotta Ruotsissa eilen nähdyn tragedian kaltaiset ilmiöt eivät tulevaisuudessakaan Suomessa saa jalansijaa. Tuetaan omia, mutta ei vihata vastustajaa.

Heikki Kuparinen

Valioliigassa Arsenal yrittää ottaa Wolvesia kiinni! Lue ennakko ja lunasta talletusbonus!