Ikimuistoiset MM-ottelut, osa 2: "Se joukkue oli syntynyt voittamaan"

Käynnissä olevat huippuvärikkäät MM-kisat innostivat SuomiFutis-sivuston toimituksen muistelemaan menneitä – ikimuistoisimpia kisoja, otteluita, yksittäisiä tapahtumia. Jaakko Käyhkö kertoo seuraavaksi oman tarinansa. * Parhaiten mieleeni ovat jääneet vuoden 1998 kisat. Seurasin skaboissa erityisellä mielenkiinnolla Englantia ja Ranskaa. Englanti oli suomalaiselle pikkupojalle niin perin luonnollinen seurattava – niin paljon siitä puhuttiin. Isä, kaverit, pihan vanhemmat pojat… Kaikki puhuivat Englannista. Sinisiä (Les Bleus), vaikka se kisaisäntä olikin, ei jostain syystä ihan niin paljon ainakaan meidän porukoissa nostettu esiin. Osasin silti kiinnittää kisoissa huomiota Ranskaan. Tulevat maailmanmestarit olivat nimittäin pelanneet sparrausmatsin Helsingin Olympiastadionilla Suomea vastaan samaisena kesänä. Ranska voitti tuon pelin 1-0. Jotenkin muistelisin, että tuossa voitto-osumassa taisi olla jotakin hämärää. Paitsion mätä haju leijuu muistikuvissani. Muistan, että se peli jäi tätä skidiä kaivelemaan. *** Seurasin kisoissa sitten tiivisti gallialaisia. Ja seurattavaa piisasi! Ranska eteni finaaliin ja vei sen Brasiliaa vastaan 3-0-lukemin. Zidane teki kaksi, ja Petit antoi viimeisen niitin. Kaksi ensimmäistä maalia tuli kulmapotkuista. Zidane puski ensimmäisen. Voimalla. Zidane teki toisenkin päällä. Väkisin. Petit viimeisteli viimeisen päästyään karkumatkalle. Jotain maagista tuossa Ranskan joukkueessa oli. Finaalin jälkeen isä puhui Ranskasta. Kaverit puhuivat Ranskasta. Englanti oli korkeintaan pelkkää supinaa Owenista – jos nyt edes sitäkään. Ja minä olin niin ylpeä ja iloinen siitä, että olin nähnyt maailmanmestarit livenä. *** Kisojen jälkeen ja aina talven tuloon asti pelasin pihalla muovisella kisapallolla, siis sillä, joka muistutti ominaisuksiiltaan Super Teleä. Ehkä joku teistä muistaa sen. Tuolloin halusin olla kulmapotkutilanteissa aina Zidane, läpiajossa olin yhtä kylmähermoinen kuin Petit. Etupihamme nurmikkoalue oli Stade de France. Kun ajattelen nyt Ranskaa, tuo mestaruus tuntuu aivan loogiselta. Zidane, Petit, Vieira, Deschamps, Desailly, Barthez, Thuram. Tuo joukkue oli syntynyt voittamaan. Jaakko, nyt 24v. (Twitter:@JaakkoKayhko)