Tuskin Veikkausliigassa on toista yhtä kiireistä päävalmentajaa kuin HIFK:n Jani Honkavaara.

Vuorokauden aikana Honkavaaran päivään mahtuu monta roolia. Milloin ollaan opettajana koulussa, milloin hän on ohjeistajana veikkausliigajoukkueen pelaajille ja jossain välissä olisi hoidettava perheenisänkin velvollisuudet. Melkoinen yhtälö ulkopuolisin silmin.

– Olen tehnyt tätä oikeastaan koko elämäni. Pelatessani jo kävin töissä, mutta silloin se (futis) ei vienyt niin paljon aikaa. Sellaista ylimääräistä aikaa minulla ei mene, kun olen ollut jo pitkään opettajan ammatissa, Honkavaara toteaa SuomiFutis-sivustolle ajankäytöstään.

Hullunmyllyyn tuo tasapainoa rauhallinen perhe-elämä:

– Työpäiväni ovat kohtalaisen lyhyitä, ja ehdin sitten olla lapsien kanssa, kun tulen kotiin. Joskus täytyy kääntää fokus ja keskittyä vain oikeisiin asioihin, Honkavaara muistuttaa.

Ulkomaille valmentajaksi?

Honkavaara listasi pari vuotta sitten valmennuskurssilla tavoitteitaan. Ensimmäinen unelma, Veikkausliiga-seuran valmentaminen, toteutuu muutaman viikon sisään. Siihen toiseen tuolloin kirjoitettuun unelmaan on vielä matkaa.

– Toinen tavoitteeni on valmentaa Pohjoismaissa jollakin aikavälillä. Pitää olla vahva ja valmis, kun sinne menee, Honkavaara painottaa.

Miten opettaja voisi sitten kehittyä vielä jalkapallo-oppilaana? Itse pelihän on väsymätön opettaja, jos vain oppilas jaksaa olla hereillä.

– Kaikkia osa-alueita pystyy kehittämään. Totta kai peli on tärkeä, mutta olennaista on myös pelikulttuurin rakentaminen. Miten joukkue harjoittelee ja minkälainen sisäinen motivaatio ryhmässä on. Varsinkin amatöörijoukkuetta pitää motivoida. Pitää rakentaa sellainen kokonaisuus, että pelaaja pystyy kehittymään siinä ympäristössä, Honkavaara avaa filosofiaansa.

Kaikkea Honkavaara ei yksinkertaisesti ehdi tekemään oppimisen maksimoiseksi.

– Myönnettäköön, ettei minulla ole mahdollisuutta mennä kuukaudeksi Italiaan katselemaan treenejä. Olen silloin jossain muualla, kuten töissä, futiskentällä tai vaikka perheen kanssa lomalla.

Mutta toisaalta myös resurssien niukkuus antaa mahdollisuuden opiskeluun:

– Olen kehittynyt myös fyysisessä puolessa ajan myötä, kun meillä ei ollut varaa hankkia fyysistä valmentajaa. Minun on täytynyt se sitten itse hoitaa. Olen tehnyt sitä mitä on vaadittu, Honkavaara sanoo ja muistuttaa resurssien tosin nyt kasvaneen.

Honkavaaran aseet ovat HIFK:n aseita

Honkavaara on erittäin pidetty valmentaja joukkueensa sisällä. Ilmapiiri, jonka rakentamisesta ”Honsu” puhuu, on selkeästi ryhmässä hyvä. Tarkemmin se on ollut yksi HIFK:n menestyksen avaimista, kaiken kehityksen lähtökohta.

Toinen Honkavaaran suurimmista aseista on hyvä ottelukohtainen valmistautuminen. Etua pyritään saamaan jo ennen peliä.

– Olen skoutannut siitä lähtien, kun olin Viikinkien kakkosjoukkueen valmentaja kolmosdivarissa. Eihän meillä olisi ollut mitään jakoa, jos en olisi käynyt katsomossa niitä pelejä, Honkavaara naureskelee.

– Tietenkään en ole unohtanut oman joukkueen pelaamista. Eivät pelaajat ole mitään shakkinappuloita pelkästään.

Mistä häntäpäähän povattu HIFK voisi sitten saada etua alkavalla kaudella vastustajiinsa nähden? Ei yllätä, että Honkavaara puhuu vastauksessaan kokonaisuudesta, sanasta, jota hän on käyttänyt jo monesti keskustelumme aikana.

– Meidän pelitapamme on tälle joukkueelle sopiva. Olemme yhtenäisiä ja sen takana. En tosin usko, että pelitapamme yllättää ketään talven hyvien esityksiemme jälkeen, Honkavaara miettii ja lisää:

– Mutta vastustajan on pelitapaamme vastaan erittäin hankala puolustaa. Siinä pelitavassamme on paljon elementtejä. Sitten meillä on paljon erikoistilannepelaajia, joita meillä ei ole aikaisempina vuosina ollut samalla tavalla, Honkavaara luettelee tähtirintojen pelillisiä vahvuuksia uuden sarjakauden alla.

Jaakko Käyhkö, Helsinki
Twitter: @JaakkoKayhko

Aiheet Haastattelut HIFK Honkavaara Jani Uutiset Veikkausliiga