Huuhkajat karmeassa jamassa: ”Rehellisesti sanottuna täydellinen katastrofi”

Suomi kohtasi tänään jalkapallon MM-karsinnassa Ukrainan. Tappio tuli jälleen. Hans Backen avauskokoonpano herätti jo kauniisti sanottuna pelkoa ja kauhua; viisi puolustajaa, neljä keskikenttäpelaajaa ja Teemu Pukki kärjessä. Suomi lähti selkeästi pelaamaan toivotaan, toivotaan -jalkapalloa. Suomi on voittanut viimeksi syyskuussa 2015, kun Färsaaret kaatui. Sen jälkeen on pelattu 13 ottelua ilman voittoa: neljä tasapeliä, yhdeksän tappiota maalierolla 6-24. Niistä Hans Backe on ollut vastuussa 11 ottelusta saldolla 0-2-9 ja maalierolla 4-22. Vuoden 2016 aikana Suomi pelasi siis 11 ottelua ja teki niissä neljä maalia. Ei tarvitse miettiä, missä ongelmat ovat. Nyt Ukraina iski maalin jo avausjakson puolivälissä. Suomi sai ensimmäisen järjestelmällisen hyökkäyksensä ottelussa 45. minuutilla. Ukrainan puolustuspeli oli kuitenkin heikkoa ja siihen olisi pitänyt pystyä iskemään. Tähän Hans Backe reagoi tauolla laittamalla toisen hyökkääjän Eero Markkasen kentälle Aleksander Ringin tilalle. Suomi ei kuitenkaan saanut riittävästi paineistettua Ukrainan puolustusta, vaikka muutama hyvä väläytys nähtiin. Ne olivat kuitenkin enemmän Ukrainan alakerran sekasortoisen puolustamisen kuin Suomen hyvyyden ansiota. On selvää, että valtava loukkaantumissuma hankaloitti nyt Suomen palaamista. Mutta faktaa on sekin, ettei tulos ole kummoisempi ollut, kun parhaat pelaajat ovat olleet mukana. Miksi ei? Hans Backen kausi on ollut rehellisesti sanottuna täydellinen katastrofi. Mitä mahtaa miettiä nyt hänet peräsimeen valinnut Pertti Alaja? Kritisoidulla Mixu Paatelaisella oli sentään fokus ja selkeä sapluuna, jota hän yritti toteuttaa. Backella ei näy olevan. MM-karsintapelit jatkuvat keväällä, mutta silloin pelataan enää kunniasta. Ja oikeastaan enemmän kuin kunniasta, suomalaisen jalkapallon uskottavuudesta. Voittoja on saatava, muuten menee usko jokaisella pelaajalla ja valmennusjohdon jäsenellä. Faneista puhumattakaan. Maaliskuussa Suomi kohtaa Turkin vieraissa. Se on niin sanottu kamelinselkäpeli. Jos tappio tulee siitäkin, ei kai kukaan enää kuvittele, että Hans Backe voi jatkaa päävalmentajana. Totaalinen sekasorto on jo nyt luotu. Edes joku punainen lanka olisi löydettävä – nyt Suomen pelaamisessa ei ole ollut mitään yksittäistä positiivista tekijää, joka olisi selkeästi tunnistettavissa ottelusta toiseen. Joskus on nähty väläys hyvää, mutta ei siksi, että pelitapa olisi selkeä ja ruokkisi järjestelmällisesti onnistumisia. LAURI HOLLO