Sunnuntaina tuli turpiin Kölniltä ja se tietysti harmitti. Mutta toisaalta nyt saa ajatukset pois vähäksi aikaa Bundesliigasta ja siirrettyä ne taas maajoukkuehommiin. Kassit ovat jo eteisessä pakattuna ja kohta alkaa matka kohti Turkin Belekiä ja maajoukkueen leiriä ja matseja.
Tuskin maltan odottaa, mitä kaikkea vakiokämppikseni Jesse Joronen on taas kehitellyt.
Fiilis ennen maajoukkuekokoontumista on hyvä, kuten aina. Tuskin maltan odottaa, mitä kaikkea vakiokämppikseni Jesse Joronen on taas kehitellyt – ja kuulla tosi monelta muultakin ihan kasvotusten, että miten talvi on mennyt.
Ihan kaikilta tutuilta näitä juttuja ei tosin enää kuule. Kolme minun aikani vakionaamaa ja kovaa, kokenutta johtajaa, ei mukana enää ole. Niklas Moisander, Perparim Hetemaj ja Kari Arkivuo tekivät kaikki loistavan uran Suomen maajoukkuepaidassa ja ison työn suomalaiselle jalkapallolle. Hienoa, että heistä kaikki vielä jatkavat pelaamista, koska jokaisella on paljon annettavaa. Ikävää, mutta ymmärrettävää, ettei heitä maajoukkueessa enää näe.
Tiedän, ettei se päätös ollut Nikelle, Perpalle tai Kallulle helppo.
Kunnioitan heistä jokaista todella paljon – ja myös sen vuoksi kunnioitan heidän päätöksiään keskittyä seurajoukkuepelaamiseen. Tiedän, ettei se päätös ollut Nikelle, Perpalle tai Kallulle helppo.
Heitä tulee ikävä, se on selvä. Mutta samaan aikaan: tämä on jalkapalloa. Nyt uusien kasvojen on astuttava esiin täyttämään isoja saappaita. Uusien pelaajien täytyy nousta paikkaamaan trion pelillistä panosta, mutta myös rooleja kentän ulkopuolella. Kiertokulkuahan tämä on, mainittu kolmikko nousi rooleihinsa heitä edeltäneiden huippupelaajien paikalle. Ja hyvin he sen homman hoitivat.
Lohko on haastava, mutta haluamme näyttää, että muilla kävi huono arpaonni, koska saivat meidät samaan lohkoon.
Sen vuoksi olen varma, että myös nykyisestä jengistämme löytyy kavereita, jotka ovat valmiit näyttämään, että Huuhkajat on korkeassa lennossa vaikka kovia nimiä lähtikin. Omalla tavallaan nyt alkaa uusi ajanjakso, koska valmistutuminen alkaa Turkissa täysin uuteen kilpailuun, Nations Leagueen. Syksyllä lähdetään tappelemaan oman lohkomme voitosta Viron, Kreikan ja Unkarin kanssa. Lohko on haastava, mutta haluamme näyttää, että muilla kävi huono arpaonni, koska saivat meidät samaan lohkoon.
Osa jätkistä pääsi kokeilemaan Suomi-paitaa mallia 2018 jo Abu Dhabissa, mutta nyt ovat mukana periaatteessa kaikki kynnelle kykenevät. Pari perusloukkaantumista on, mutta niinhän se on aina. Kohtaamme Turkissa Makedonian ja Maltan ja on täysin selvää, että pelaajilla on vain yksi tavoite näissä peleissä: jatkaa maaliputkea ja sitä kautta tappiotonta putkea kahdella voitolla.
Kiva nähdä jätkiä taas. Varmasti muutama muistelusana vaihdetaan myös siitä kolmikosta, jonka tiedämme olevan edelleen sydämellään mukana, vaikka fyysisesti he ovatkin nyt muualla.
Joel Pohjanpalo
Twitter: @JPohjanpalo