Konkarimaalivahti Tomi Maanoja tykkää nuorten pelaajien ohjaamisesta: ”Saan nautintoa, kun näen oman kädenjälkeni”

Heikkovireiset KuPS ja SJK kohtaavat lauantaina Veikkausliigassa. Kumpikaan joukkue ei ole pystynyt haalimaan voittoa kolmeen edelliseen otteluunsa ja joukkueet ovat menettäneet asemiaan sarjataulukossa. KuPS on tippunut neljänneksi tasapisteisiin FC Hongan kanssa ja SJK miehittää puolestaan karsijan paikkaa taulukon häntäpäässä. KuPS:aa kausilla 2014-2015 edustanut Tomi Maanoja toivoo ottelussa kotijoukkueen voittoa. – Pelasin siellä 64 liigapeliä ja muut pelit päälle. He ovat menettäneet varmasti enemmän pisteitä kuin olisivat halunneet. Sama pätee tietysti SJK:hon ja vielä isommin. – Toivon, että se Eremenko Seniorin (Alexei) tatsi kantaa SJK:ssa hedelmää, mutta toivottavasti ei vielä tässä pelissä, Ykkösessä Helsingin IFK:ta edustava maalivahti naurahtaa ja osoittaa olevansa selvästi KuPS:n puolella. SJK on kerännyt kesken kauden Tommi Kautosen tilalle tulleen Eremenkon alaisuudessa vain viisi pistettä seitsemässä ottelussa. – Haluaisin, että hänelle annetaan aikaa. Joku valmentaja joskus totesi, että ”on valmentajia, jotka ovat saaneet potkut, ja valmentajia, jotka tulevat saamaan potkut”. Mielestäni se kertoo sen, kuinka syklistä hommaa valmentaminen on. – Yhtäkkiä joku toinen saa avattua sen homman voodoo-nuken lailla, vaikka ei tekisi käytännössä mitään toisin. Pisteitä alkaa vain tulla laariin. Vaikka Maanojalla ei ole minkäänlaisia sidoksia SJK:hon, käy hänen silti hieman sääliksi seuran alavireisyys. – Totta kai se on harmi. Suomessa on niin vähän seuroja, jotka pystyvät panostamaan niin hyvin olosuhteisiin, taustoihin ja pelaajiin. Pitää muistaa, että menestykseen ei ole oikoreittiä ja arvotavara ei ole itsestäänselvyys. SJK:lla oli liigassa huippualku, kun se pääsi heti mitalikantaan ja voitti mestaruudenkin. Heillä meni homma ikään kuin päälaelleen, kun he saivat kaiken heti. – SJK:n pitää nyt vain jatkaa sitä kuuluisaa prosessia. Kun oma tekeminen on riittävällä tasolla, niin hyviä asioita tapahtuu. Niin se vain menee, 31-vuotias Maanoja toteaa. IFK:n kanssa Ykkösen piikkipaikalla porskuttava maalivahti on tunnin kestävässä puhelinhaastattelussa hyvin analyyttinen, joten on pakko kysyä, kiinnostaako miestä tulevaisuudessa valmentaminen. – Katsotaan. Eka pitää saada siviilielämässä ruuhkavuodet klaarattua. Tykkään mussuttaa ja huutaa junnuille, mutta voin sen tehdä hyvällä omatunnolla vain, jos olen opettanut ja puhunut heille asian ensin kädestä pitäen. Sen myötä minulle tulee heidän kanssaan keskinäinen suhde, jonka ansiosta voin sanoa asiasta. Se nostaa yleistä vaatimustasoa mielestäni. Maanoja antaa konkreettisen esimerkin, millaisia neuvoja hän on saanut IFK-puolustajille perille. – Saan nautintoa, kun näen oman kädenjälkeni puolustajien toiminnassa. – Esimerkiksi, jos laitapakin edestä on vastustaja tehnyt juoksuja kohti maalia toistuvasti, olemme puhuneet pakin sijoittumisen uudelleen. Keskustelun jälkeen huomaan, että enää sen pakin edestä ei tehdäkään niitä juoksuja, koska hän osaa kaventaa oikein. Siinä ei olekaan enää sitä tilaa, vaan hyökkääjä joutuu menemään laitaa pitkin, joka on huomattavasti vaarattomampaa, Maanoja myhäilee.