Näkökulma: VAR ei anna pelaajille armoa – mutta annammeko me armoa VAR:lle?

”Historiallinen” on yksi ylistävä adjektiivi, joka on saattanut kärsiä jo jonkinlaisen inflaation. Nähdäänhän historiallisia tapahtumia jokaikisissä MM-kisoissa. Venäjän MM-turnauksen avausottelu Venäjä-Saudi-Arabia oli joka tapauksessa siinä mielessä ”historiallinen”, että pelissä käytettiin ensimmäistä kertaa MM-historiassa videotuomarijärjestelmä VAR:ia. Ottelu päättyi Venäjän 5-0-voittoon, eikä VAR ollut vielä suuressa roolissa. On kuitenkin aivan sataprosenttisen varmaa, että VAR tulee olemaan yksi tämän MM-turnauksen suurimmista puheenaiheista. Se, onko keskustelun sävy positiivista vai negatiivista, riippuu sitten pitkälti kisoissa nähtävistä kiistanalaisista tilanteista, sekä VAR:n käytön sujuvuudesta.

Jumalan käsi ei videotuomareilta menisi läpi

Geoff Hurstin ”maali” MM-finaalissa 1966. Diego Maradonan ”Jumalan käsi” MM-kisoissa 1986. Toni Schumacherin suorastaan hengenvaarallinen taklaus Patrick Battistoniin MM-kisoissa 1982.

Siinä kolme maailmankuulua esimerkkiä räikeistä tuomarivirheistä takavuosilta, jotka olisi mitä todennäköisimmin tuomittu oikein videotarkistuksen jälkeen. Niillä on kuitenkin paikkansa jalkapallohistoriassa, ja siksi niistä puhutaan vielä vuosikymmenienkin jälkeen. Erehtyminen on inhimillistä, videotuomaroinnin vastustajat puolustavat. Mutta eikö tuomarien tarkoitus ole kuitenkin huolehtia siitä, että peliä pelataan sääntöjen mukaan? Maailmansivu on täynnä tuomarivirheitä. Herra paratkoon 1930- ja 1950-luvuilla MM-futista ei edes televisioitu. Vielä parikymmentä vuotta sittenkin jouduttiin tulemaan toimeen ilman YouTubea ja Twitteriä. Tuomaritiimin silmäpareja on lisätty vuosien saatossa yhä enemmän, ja juuri näiden ylimääräisten silmäparien avulla saatiin muun muassa Luis Suárez kiinni Giorgio Chiellinin puremisesta ja Zinédine Zidane Marco Materazzin puskemisesta. Silti nykyaikanakin on tehty huipputasolla rajuja virheitä, joita ilman videoita ei ole saatu korjattua. Muistellaanpa vaikka sitä, kuinka Irlanti putosi vuoden 2010 MM-kisoista Thierry Henryn näkemättä jääneen käsivirheen seurauksena.

VAR:lla on myös puutteensa

On loogista, ja tilastollisestikin todistettua, että VAR eliminoi otteluista tuomarivirheitä todella kovalla prosentilla. Maaliviivateknologia estää jo vaikkapa kahdeksan vuotta sitten nähdyn Frank Lampardin haamumaalin kaltaisten osumien syntymisen, ja nyt VAR:n on määrä poistaa pelistä virheellisesti paitsiona tehdyt maalit. Ei silti ole mitään syytä olettaa, että VAR poistaisi pelistä kaikki virheet. Kiistanalaisia tilanteita tullaan näkemään jatkossakin. Sukellus vai kontakti? Käsi luonnollisessa peliasennossa vai ei? Saattaapa joku pelitilanteen ulkopuolella tapahtunut koiruuskin mennä tuomaristolta ohi. Näistä tosin taidetaan nyt voida rankaista jälkikäteen, mutta peli saatetaan edelleen ratkaista laittomilla koiruuksilla. Vaan kuten tiedetään, on VAR:lla myös kääntöpuolensa. Pelin flow voi hyvinkin katkeilla, jos videonauhoja kelaillaan liian usein. Kaikkia tilanteita tuomari ei edes voi videolta tarkistaa. Ja tietoisuus VAR:n mahdollisuudesta voi tehdä tuomareista varovaisempia. Jo nyt erotuomarijohtaja Pierluigi Collina on ohjeistanut linjatuomareita jättämään lippunsa mieluummin alas läheltä piti -tilanteissa. Käänteisesti jo erotettu Espanjan päävalmentaja Julen Lopetegui puolestaan opasti joukkuettaan harjoituksissa pelaamaan kaikki tilanteet loppuun asti, sillä jos lippu nouseekin, pallo menee pelaajien jähmettyessä maaliin ja tilanne tarkistetaan videolta, voi tuloksena ollakin typerryttävän nolo maali.

Juuri tällaisten tilanteen takia VAR vaatii meiltä myös ymmärrystä ja kärsivällisyyttä. Jalkapallo kehittyy, teknologia kehittyy, ja nämä kaksi pyrkivät löytämään yhteisen tien. Nyt meneillään ovat kuitenkin vasta ensitreffit MM-tasolla. Kesti vuosikymmeniä, ennen kuin jalkapallossa tajuttiin kieltää maalivahtia ottamasta palloa käsiin taaksepäin syötön jälkeen. Kesti niin ikään vuosikymmeniä ennen kuin lakattiin ratkaisemasta kisa- ja jatkopaikkojen kohtaloa raa’asti arvalla. Jatkoaikasääntöjäkin rukattiin ja kokeiltiin pitkään, ennen kuin päädyttiin nykyiseen, vakiintuneeseen formaattiin. Uskon vahvasti siihen, että VAR on tullut jalkapalloiluun ja MM-kisoihin jäädäkseen. Muotoaan se tulee silti varmasti muuttamaan, ja hyvillä syin voidaan olettaa, että tulevissa turnauksissa VAR tulee toimimaan sujuvammin ja jouhevammin kuin näissä debyyttikisoissa. Kenties jatkossa on käytössä vaikkapa haastemahdollisuus tai jokin muu. Meneillään on nyt vasta opetteluvaihe – tosin kertaheitolla jalkapalloilun Broadwaylla MM-kisoissa – ja voimme vain toivoa, että isojen skandaalien sijaan pääsemme pienellä nurinalla. VAR:lla on joka tapauksessa hyvä tarkoitus, joten olkaamme sille armollisia. Huom. Lisätty Venäjän ja Saudi-Arabian ottelun tulos.

LUE MYÖS: