Pala MM-historiaa: 1990 – Kun rankkareilla ratkaistiin lähes kaikki, Sisilian katupoika voitti maalipörssin ja Millan lanteet heiluivat

Vuonna 1990 Italiasta tuli Meksikon jälkeen toinen maa, joka isännöi MM-kisoja jo toista kertaa. Kisojen isännyyttä havitteli myös Neuvostoliitto, joka hävisi äänestyksen FIFA:n kokouksessa äänin 5-11.

Yhtenä ratkaisutekijänä valinnassa pidetään juuri isännyyspäätöksen alla julkistettua Neuvostoliiton vuoden 1984 olympiaboikottia, vaikkei tietoa vahvistettukaan. Joka tapauksessa Neuvostoliitto – tai sittemmin Venäjä – sai odottaa vuoroaan vielä 28 vuotta, kunnes vihdoin tänä kesänä kisat pidetään itänaapurissamme.

Itse kisoista tuli MM-historian kaikkien aikojen puolustusvoittoisimmat. 52 ottelussa tehtiin 115 maalia, joten ottelukohtaiseksi maalikeskiarvoksi muodostui vain 2,21 maalia/peli. Jatkoajat ja rankkarikisat (yhteensä 4 peliä ratkaistiin pilkuilta) olivat arkipäiväinen asia jatkopeleissä. Punaisia kortteja puolestaan nähtiin kisoissa 16, eli keskimäärin lähes joka kolmannessa ottelussa.

Kisojen puolustuslähtöisyys johtikin kahteen hyvin merkittävään sääntömuutokseen. Näiden kisojen jälkeen maalivahteja kiellettiin ottamasta palloa käsiinsä oman kanssapelaajan syötön jälkeen. Lisäksi voitosta alettiin tämän turnauksen jälkeen palkita kolmella lohkopisteellä kahden sijaan.

Chile synnytti karsinnoissa skandaalin

Maailmanpolitiikassa elettiin kylmän sodan aikakauden jälkilöylyjä, ja kisoissa suorittivat historiallisen viimeisen esiintymisensä Neuvostoliitto, Tšekkoslovakia, Jugoslavia ja Länsi-Saksa. Jatkossa Neuvostoliitto hajosi 15 itsenäiseksi valtioksi, Tšekkoslovakia halkaistiin kahtia ja Jugoslavia murentui verisen Balkanin sodan myötä viideksi maaksi (myöhemmin kuudeksi, kun Serbia ja Montenegro jakaantui kahteen osaan). Läntinen ja itäinen Saksa puolestaan yhdistyivät pian MM-kisojen jälkeen.

Ensiesiintymisensä MM-areenalla tekivät Italiassa Irlanti, Costa Rica ja Yhdistyneet Arabiemiraatit. Hyvin pelanneesta Costa Ricasta tuli sittemmin jota kuinkin MM-kisojen vakiokävijä, mutta Arabiemiraattien MM-debyytti oli vaikea: Se hävisi kaikki kolme otteluaan yhteismaalierolla 2-11.

[readmore from=jalkapallon-mm-historia]

Draamaa ei puuttunut Italian MM-kisojen karsinnoistakaan. Edellisten kisojen isäntämaata Meksikoa ei päästetty karsintoihin lainkaan Meksikon peluutettua olympiakarsinnoissa yli-ikäisiä pelaajia.

Elokuussa 1989 Nigerian joukkue koki karsintaottelussaan Angolaa vastaan todellisen tragedian, kun 25-vuotias keskikenttäpelaaja Samuel Okwaraji sai kesken pelin sydänkohtauksen ja menehtyi kentälle.

Chilenkin karsintataipaleessa nähtiin tarpeetonta dramatiikkaa, joka maksoi maalle paikan myös seuraavissa MM-kisoissa. Pelattiin karsintaottelua Brasilia-Chile, josta vierasjoukkue tarvitsisi voiton pitääkseen kisatoiveet hengissä. Toisen jakson puolivälissä kentälle lensi ilotulitusraketti, ja Chilen maalivahti Roberto Rojas teeskenteli sen osuneen hänen otsaansa. Rojas kannettiin kentältä ja ottelu keskeytettiin.

Chileläisiltä kuitenkin unohtui, että jo vuonna 1989 osattiin hyödyntää videotekniikkaa. Ottelutallenne paljasti, ettei raketti ollut osunut Rojasiin lainkaan. Huijauksen paljastuminen poiki maalivahdille elinikäisen pelikiellon ja murskasi Chilen haaveet peräti kaksista MM-kisoista.

Edellisten MM-kisojen pronssimitalisti Ranska ei Italian turnaukseen selvinnyt. Maantieteellinen painotus osallistujissa oli edelleen vankasti Euroopassa. Kisoissa oli sama määrä UEFA:n maita kuin nykyäänkin (14), vaikka tätä nykyä kisajoukkueiden kokonaismäärä on noussut 24:sta 32:een.

Brittihuligaanit pitivät Eurooppaa pelon vallassa

Kisojen lähestyessä englantilaisten huligaanien synkkä maine kylvi kauhua ympäri Eurooppaa. Huligaaniongelman lietsomiseksi tehtiin ratkaisu, että Three Lions pelasi kaikki alkulohkon ottelunsa Sisilian saarella Cagliarissa. Näin huligaanien liikkumista oli helpompaa valvoa.

Huoli ei ollut aiheeton. Vaikka Englannin otteluita valvoi 7 000 poliisivoimien edustajan lisäksi myös armeijan erikoisjoukot, nähtiin otteluissa lukuisia väkivaltaisia välikohtauksia.

Kisojen maskotiksi valittiin tikku-ukko nimeltä ”Ciao”.

Kuten jo jutun alussa todettiin, kisat olivat puolustavan jalkapallon ”riemukulkua”. Yltiödefensiivisyyden malliesimerkit olivat Irlanti ja Argentiina. Vihreän saaren pojat tekivät vain kaksi maalia viidessä ottelussa, ja loppuotteluun saakka edennyt Argentiina viisi koko turnauksessa.

Roger Milla hurmasi kaikki

Nähtiin kisoissa silti ilopillereitäkin. Niistä paras yksittäinen esimerkki oli 38-vuotias Roger Milla, joka teki Kamerunista kisojen suurimman yllättäjän. Milla oli jo lopettanut maajoukkueuransa ja palloili työkseen Karibialla, Ranskan alaisuuteen kuuluvan Réunionin sarjassa. Kamerunin presidentti Paul Biya kuitenkin taivutteli Millan palaamaan Lannistumattomiin Leijoniin, eikä Biyan tarvinnut pyrkimyksiään katua.

Iloluonteisen Millan lanteilla eivät vuodet näkyneet, vaan hän teki Kamerunille kisoissa neljä maalia, ja vatkasi kisahistorian ikimuistoisimmat maalitanssit kulmalipulla. Millasta tuli jo Italiassa MM-historian vanhin maalintekijä, ja hän paranteli omaa ennätystään vielä neljä vuotta myöhemmin Yhdysvalloissa. Kisahistorian vanhimman pelaajan statuksen vei häneltä vuonna 2014 Kolumbian maalivahti Faryd Mondragón, mutta Millaa iäkkäämpiä kenttäpelaajia ei kisoissa ole nähty.

Kamerunin joukkue aloitti yllätyksensä heti kisojen avausottelussa, jossa se kukisti mestaruutta puolustavan Argentiinan 1-0 – vaikka päätti ottelun kahden miehen vajauksella. Ottelun ainoan maalin iski Francois Omam-Biyik. Peli muistetaan myös viime joulukuussa edesmenneen Benjamin Massingin Claudio Caniggiaan kohdistuneesta taklauksesta, jota kuvaillaan MM-kisojen rajuimmaksi.

Toisessa pelissä Romaniaa vastaan sankariksi nousi avauspelin tapaan vaihdosta sisään tullut Milla, joka iski Kamerunille kaksi maalia. Gavril Balintin tekemä kavennusmaali muodosti loppunumeroiksi 2-1. Vaikka lohkon kolmannessa ottelussa tulikin tyly 0-4 -tappio Neuvostoliitolle, eteni Kamerun lohkovoittajana jatkoon, ja lohkon maista ainoastaan Neuvostoliiton kisat päättyivät.

Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Kamerun sai vastaansa Kolumbian. Tällä kertaa Milla pääsi kentälle jo 54. minuutilla, mutta varsinaisella peliajalla ei maaleja nähty. Jatkoajalla Milla iski kahdesti kahden minuutin sisällä, eikä Kolumbian Bernardo Redínin kavennus enää Kamerunin voittokulkua estänyt. Millan toista maalia edelsi Kolumbian uhkarohkean maalivahdin René Higuitan maailmankuulu itseluottamuksen täyteinen seikkailu.

Jo Kamerunin puolivälieräpaikka oli todellinen sensaatio, joka toi Afrikan mantereelle myös lisäpaikan (yhteensä kolmannen) seuraavaan MM-turnaukseen. Kauas Kamerun ei silti jäänyt välieräpaikastakaan.

Puolivälierissä Kamerun sai vastaansa Englannin. Toinen kisojen yllättäjä David Platt vei Englanin johtoon avausjakson puolivälissä, mutta Millan kentälleotto tauolla käänsi ottelun kulun. Ensin Emmanuel Kundé tasoitti Millan hankkimasta rankkarista, ja lähes heti perään Eugene Ekéké vei Kamerunin 2-1 -johtoon Millan esityöstä. Gary Linekerin kaksi rankkarimaalia – ensin 83. minuutilla ja sitten jatkoajalla – veivät kuitenkin Englannin välieriin 24 vuoden tauon jälkeen ja päättivät Kamerunin turnauksen.

Kisojen All Starsiin valitusta Millasta tuli kuitenkin Italian kisojen myötä legenda. Hänet nimettiin vuonna 1990 Afrikan parhaaksi pelaajaksi 14 vuoden tauon jälkeen, eivätkä kulmalipulla esitetyt tanssiaskeleet unohdu koskaan. Vaikutuksen teki myös maalivahti Thomas N’Kono, jonka yksi 2000-luvun suurimmista maalivahdeista, Italian Gianluigi Buffon on nimennyt tärkeimmäksi esikuvakseen.

Toto Schillaci yllätti kaikki

Alkulohkovaiheessa pelattiin kaikkiaan 13 ottelua, joissa nähtiin korkeintaan yksi maali. Irlanti ja Hollanti etenivät alkulohkostaan jatkoon kolmen tasapelin turvin (identtisellä maalierolla 2-2), ja niiden keskinäinen järjestys oli pakko arpoa. Arpa suosi Irlantia, joka sai lohkokakkosena vastaansa Romanian, kun kolmanneksi jätetyn Hollannin kohtalona oli haastaa tuleva mestari Länsi-Saksa.

Kamerunin lisäksi yllätykseen venyi Costa Rica, joka eteni ensikertalaisena lohkostaan kakkosena jatkoon voitettuaan sekä Skotlannin että Ruotsin. Tšekkoslovakia oli neljännesvälierissä kuitenkin liikaa.

Vakuuttavaa jälkeä teki alusta lähtien myös kisaisäntä Italia. Italia piti maalinsa puhtaana kaikissa alkulohkon kolmessa ottelussaan, ja nollasi myös pudotuspeleissä vastaan tulleet Uruguayn ja Irlannin. Walter Zengan viiden ottelun nollaputki jäi kuitenkin Italian MM-kisojen synnyttämän uuden tähden, Salvatore ”Toto” Schillacin varjoon.

Tai oikeastaan sopivampi sana on tähdenlento. Schillaci on kenties koko MM-historian odottamattomin maalikuningas, mutta hän häipyi kansainvälisen jalkapalloilun huipulta jokseenkin yhtä nopeasti kuin sinne nousikin. Kesällä 1990 Toto oli kuitenkin Italian suosituin mies.

Aivan ilman näyttöjä 25-vuotias Schillaci ei toki MM-joukkueeseen päässyt. Hän oli voittanut kaudella 1988-1989 kotisaarensa Sisilian Messinassa pelatessaan Serie B:n maalipörssin ja saanut unelmasiirron Juventukseen. 15 maalia debyyttikaudella Serie A:ssa riitti MM-paikkaan, mutta silti hyökkäyksen tähtiroolit oli varattu Roberto Baggiolle, Gianluca Viallille ja Roberto Mancinille.

Schillaci ei ollut käynyt koulua ja hän varttui Palermon slummeissa. Kun hän aloitti pelaamisen 16-vuotiaana paikallisessa amatöörijoukkueessa, hänelle maksettiin palkkiona vähän toista euroa per tehty maali.

Rossi oli mestari, mutta minä vain tavallinen, vaatimaton kaveri.

MM-kisoissa Schillaci teki maalin kuudessa Italian seitsemästä ottelusta. Maaleista viisi oli elintärkeitä 1-0 -maaleja Italian puolustukseen perustuvissa otteluissa ja se kuudes sinetöi paitsi Schillacin maalikuninkuuden, myös Italian 2-1 -voiton Englannista pronssiottelussa.

Kisojen jälkeen Schillacia piinasivat loukkaantumiset ja maalitahti hiipui. Sarja vaihtui uran viime vuosiksi Serie A:sta Japanin J-liigaan, eikä maaottelumaaleja syntynyt MM-turnauksen jälkeen enää kuin yksi. Koko maajoukkueura kesti vain puolitoista vuotta. Kuukauden kestänyt kesäsatu teki kuitenkin Schillacista legendan, jolle satelee edelleenkin kutsuja kaikenlaisiin legendojen otteluihin.

– Joskus ihmiset ovat purskahtaneet itkuun tavatessaan minut. Menestyin kovan työn kautta, joten on mukavaa, kun minut muistetaan, Schillaci totesi taannoin BBC:lle.

– Kaikkialla maailmassa ihmiset haluavat minun tekevän ”hurjat silmäni”. Se oli vaistomainen ele, joka jäi ihmisten mieliin, ja olen tehnyt sen monta, monta kertaa.

Schillaci kertoo, ettei uskonut pääsevänsä edes vaihtopenkille Italian avauspelissä Itävaltaa vastaan, sillä hänet oli valittu MM-joukkueeseen vihoviimeisenä. Ottelun ainoa maali syntyi kuitenkin vaihdosta sisään otetun Schillacin päällä, miehen kauden ensimmäisellä puskumaalilla. Toinen päämaali syntyi seuraavassa ottelussa USA:ta vastaan, ja pudotuspelivaiheessa Schillaci mahtui jo avauskokoonpanoon.

Schillacia alettiin jo vertaamaan legendaariseen Paolo Rossiin, vuoden 1982 maalikuninkaaseen Italian edellisessä mestaruuteen päättyneessä turnauksessa.

– Rossi oli mestari, mutta minä vain tavallinen, vaatimaton kaveri. Toivon vain voivani jatkaa samaan malliin, Italian uusi kansallissankari kommentoi kisojen edetessä.

Jalkapallossa ja sankaruudessa kaikki voi olla hyvin pienestä kiinni. Tästä kertoo Schillacin tarina, jota kuvailee italialaisesta jalkapallosta historiikin kirjoittanut John Foot näin:

– En tiedä, kuinka monta maalipaikkaa Italia hassasi avauspelissään, mutta jos Vialli tai Andrea Carnavele olisi hyödyntänyt niistä edes yhden, Schillacia ei olisi otettu kentälle. Ehkä hän ei olisi pelannut edes koko kisoissa. Ja silti hän olisi ollut tyytyväinen paikkaansa joukkueessa.

– Schillaci otettin joukkueeseen vitoshyökkääjänä, mutta niinä viikkoina hänellä natsasi kaikki. Aina kun hän laukoi, hän teki maalin, eikä häntä voitu jättää joukkueesta ulos.

Argentiina pudotti Italian Maradonan kotistadionilla

Schillacin häkellyttävä nousu teki Italian joukkueesta monella tapaa sympaattisen, ja monet toivoivat tämän rakkaustarinan päättyvän mestaruuteen. Jalkapallo ei kuitenkaan ole Hollywood-elokuva, ja Argentiina teki tyhjiksi Italian haaveet välierän rankkarikisassa. Peli pelattiin Napolissa, jossa Diego Maradona oli jumalan asemassa.

Maalivahti Walter Zenga, joka oli pitänyt maalinsa puhtaana ennätykselliset 517 minuuttia, lähes ristiinnaulittiin ensimmäisestä takaiskumaalistaan. Schillacikin oli pelissä osunut, joten jouduttiin rankkarikisaan 1-1 -tilanteessa. ”Totolle” ei annettu pilkuilla vastuuta lainkaan. Koko turnauksen ajan takellellut Argentiina eteni loppuotteluun voitettuaan sekä puolivälierän että välierän rankkareilla Sergio Goycochean sankarillisten torjuntojen jälkeen.

Schillaci oli vähätellyt rankkariosaamistaan, mutta pronssiottelussa hän sinetöi pilkulta maalikuninkuutensa. Välierätappion jälkeen hän kuitenkin poltti pukukopissa tupakkaa ja itki.

”Konemaista” Saksaa parhaimmillaan

Yllättäjät hyytyivät lopulta puolivälierissä, ja välierävaiheeseen selvisi neljä entistä maailmanmestaria: Argentiina, Italia, Länsi-Saksa ja Englanti.

Länsi-Saksa kohtasi neljännesvälierissä verivihollisensa Hollannin kiivaassa ottelussa, joka jäi futishistoriaan ei-niin-kaunista syistä. Kuvat Rudi Völlerin ja Frank Rijkaardin yhteenotosta jäivät elämään ikuisiksi ajoiksi. Molemmat käkkäräpäät lensivät suihkuun kahdella perättäisellä varoituksella 22. minuutilla, ja Rijkaard sylki kohti Völleriä vielä punaisen kortin saatuaankin. Saksa eteni jatkoon 2-1 Jürgen Klinsmannin ja Andreas Brehmen maaleilla.

MotherSoccer

@MotherSoccerNL

Rudi Völler and Frank Rijkaard (World Cup 1990 Italy) #deutschland vs #holland #fifa #sansiro #giuseppemeazza #milano

9

0

2:02 PM · Aug 29, 2015

Puolivälierissä Länsi-Saksa kukisti Tšekkoslovakian 1-0 Lothar Matthäusin rankkarimaalilla. Kuten Argentiinan ja Italiankin välinen välierä, myös Länsi-Saksan ja Englannin välisessä toisessa välierässä jouduttiin hakemaan voittajaa rankkarikisasta. Kun saksalaisten kaikki laukojat onnistuivat, ja Englannilta maali jäi tekemättä niin Stuart Pierceltä kuin Chris Waddleltakin, juhli Länsi-Saksa finaalipaikkaa.

Soccer Laduma

@Soccer_Laduma

Paul Gascoigne became famous for breaking out in tears during the 1990 #WorldCup semi-final...

0

1

1:12 PM · May 12, 2014

Kisojen loppuottelua ei suurena klassikkona pidetä. Argentiina kärsi jo ennen finaalia loukkaantumisista ja pelikielloista, ja joutui miesvajaukselle, kun Pedro Monzón ajettiin ulos 65. minuutilla. Ulosajo oli MM-historian loppuotteluiden ensimmäinen. 85. minuutilla Roberto Sensini rikkoi Rudi Völleriä, ja pallo vietiin pilkulle. Andreas Brehmen rankkarimaali merkitsi Länsi-Saksan maailmanmestaruutta maalein 1-0. Vähän myöhemmin myös Gustavo Dezotti ajettiin Argentiinalta ulos.

Argentiinasta tuli tuolloin ensimmäinen joukkue, joka jäi MM-loppuottelussa maaleitta. Tuota ennätystä on toki sittemmin sivuttu usein. Saksan valmentaja Franz Beckenbauer oli puolestaan ensimmäinen pelaaja, joka voitti maailmanmestaruuden sekä joukkueen kapteenina että valmentajana.

Näiden MM-kisojen tärkeintä perintöä olivat jalkapalloon tehdyt sääntömuutokset, jotka veivät peliä taas hyökkäävämpään suntaan. Matkalla kohti yhdistymistä olleelle Saksalle urheilullinen buusti teki yhteiskunnallisestikin ajateltuna hyvää.

Kamerunin loistavat esitykset antoivat uskoa Afrikan maiden menestykselle MM-kisoissa, mutta ennen kaikkea kisat olivat kahden suuren yllättäjän: Roger Millan ja Toto Schillacin. Puolustusvoittoisessa turnauksessa nimeä itselleen tekivät myös mestaruuden takuumies Andreas Brehme sekä illasta toiseen loistaneet italialaiset Paolo Maldini ja Franco Baresi.

Loppujärjestys vuonna 1990

1. Länsi-Saksa
2. Argentiina
3. Italia
4. Englanti

Puolivälierissä pudonneet: Jugoslavia, Tšekkoslovakia, Kamerun, Irlanti

Neljännesvälierissä pudonneet: Brasilia, Espanja, Belgia, Romania, Costa Rica, Kolumbia, Hollanti, Uruguay

Alkulohkoon jääneet: Neuvostoliitto, Itävalta, Skotlanti, Egypti, Ruotsi, Etelä-Korea, USA, Yhdistyneet Arabiemiraatit

Maalipörssi TOP 10

1. Salvatore Schillaci (Italia), 6 maalia
2. Tomáš Skuhravý (Tšekkoslovakia), 5 maalia
3. Roger Milla (Kamerun), 4 maalia
3. Gary Lineker (Englanti), 4 maalia
3. Míchel (Espanja), 4 maalia
3. Lothar Matthäus (Länsi-Saksa), 4 maalia
7. David Platt (Englanti), 3 maalia
7. Andreas Brehme (Länsi-Saksa), 3 maalia
7. Jürgen Klinsmann (Länsi-Saksa), 3 maalia
7. Rudi Völler (Länsi-Saksa), 3 maalia

Lähteet: Wikipedia, BBC, These Football Times, the42.ie ja FIFA:n kotisivut

MM-kisat 2018 -sivumme on nyt avattu! Sieltä löydät tuoreimmat MM-uutiset, otteluohjelman, tulokset, tilastot, lohkot ja pelaajalistat.