Kroatian A-maajoukkueen päävalmentaja Zlatko Dalić ei ollut kiinnostunut puhumaan tulevaisuuden haasteista. Hänellä on mielessä vain sunnuntain MM-finaali, jossa Kroatia kohtaa Ranskan.

Dalić, 51, hyppäsi joukkueen puikkoihin ennen MM-jatkokarsintoja, joissa Kroatia kaatoi Kreikan ja eteni MM-kisoihin. Viimeistään Venäjän turnauksen aikana hänestä on noussut huippuvalmentaja kaikkien huulille.

Tällä vuosikymmenellä hänellä on nykyisen pestinsä lisäksi kokemusta Aasian huippujoukkueista Al-Faisalysta, Al-Hilalista ja Al-Ainista. Nyt Dalićia on huhuttu kuitenkin entistä isompiin ympyröihin, eurooppalaisin huippusarjoihin, mutta mies itse ei kerkeä tai halua ajatella moisia nyt.

– En voi ajatella tuollaista juuri nyt, sillä se saattaisi antaa kroatialaisille väärän kuvan, kun yritämme pian nousta maailman parhaaksi joukkueeksi, sanoi Dalić FourFourTwon mukaan.

Kroatialaisluotsi ryöpytti samalla huippuliigojen brändivetoisuutta.

– Euroopan isoissa sarjoissa juostaan isojen brändinimien perässä, ja se on väärin. Ihmiset saavat isoja työpaikkoja vain, koska he olivat urallaan isoja pelaajia. Mutta mitä se tarkoittaa?

– Minä aloitin (valmentajana) pienessä seurassa. Sanoin heille heti, että iso nimi on yhtä kuin iso virhe, josta he joutuisivat maksamaan paljon.

– Minulle ei ole annettu mitään lautasella toisin kuin joillekin Euroopassa valmentaville, jotka ovat valmentajia vain nimensä takia.

– Mutta olen aina sanonut: Antakaa minulle Barcelona tai Real Madrid, niin voitan mestaruuksia.

Dalićin mukaan kroatialaiset valmentajat eivät ole ansaitsemassaan suosiossa.

– Olen läpi urani ja elämäni valinnut sen vaikeimman reitin ja taistellut. En halunnut jäädä Kroatiaan, olla keskinkertainen valmentaja ja elellä almuilla. Siksi lähdin ulkomaille.

– Meitä ei arvosteta Euroopassa, vaikka jotkut kroatialaiset valmentajat, kuten Slaven Bilić ja Niko Kovač (Bayern München) ovat tehneet hyvää työtä. Aloitin pohjalta ja vuoden päästä olin Aasian paras valmentaja.

– Valmensin Aasian parasta seuraa ja pääsin Aasian Mestarien liigan loppuotteluun. Sille ei voi naureskella. Se toi minulle hurjasti kokemusta. Olin siellä seitsemän vuotta, ja se oli vaikea polku, mutta uskoin itseeni.

– Kun Kroatian jalkapalloliitto soitti minulle, en epäröinyt hetkeäkään.

– Ihmiset, kuten minä, Kovač ja Bilić. Tämä on todiste siitä, että me tiedämme, keitä me olemme. Mutta meitä ei ole arvostettu valmentajina. Nyt olemme näyttäneet, että voimme saavuttaa asioita, joista voimme olla ylpeitä.