Huuhkaja-buumi on vallannut maan. Suomen A-maajoukkueen pääseminen lööppeihin tai päävalmentajan kutsuminen Aamu-TV:n haastatteluun ei todellakaan ole mitään arkipäiväistä. Mutta ei ole ollut Huuhkajien pelaaminenkaan.

Suomi on pitänyt viimeisessä viidessä maaottelussaan nollan, ensimmäistä kertaa koko pitkässä historiassaan. Kaikki viisi ottelua ovat myös päättyneet voittoon, ja puhtaalla pelillä Nations Leagueta jatkava Suomi on noussut otsikoihin jopa ulkomailla. Huuhkajien lohkovoitto on aivan käsien ulottuvilla, ja paikka EM-jatkokarsinnassa olisi sitä myöten selvä – ellei sitten itse EM-karsinnoissa tulokset ole aivan yhtä hyviä ja kisapaikka irtoa ilman jatkokarsintaakin.

Kanerva ikuisesti Vuoden Markuksi?

Nyt Huuhkajista, Teemu Pukista ja Markku Kanervasta puhuvat kaikki. Käyttöön on lanseerattu hieno termi ”riveluutio” ja monien mielestä Suomalaisen Markku-liiton vuosittain jakama ”Vuoden Markku ”-titteli kuuluisi ikiajoiksi Kanervalle.

Kerran Kanerva on kyseisen tunnustuksen saanutkin. Tuolloin elettiin vuotta 2009, ja Suomi oli raivannut Kanervan johdolla ensimmäistä kertaa tiensä alle 21-vuotiaiden EM-turnaukseen. Suomi voitti oman karsintalohkonsa voittamalla kahdeksasta ottelusta kuusi ja häviten vain yhden.

Tuohon aikaan karsinnoissa ei myönnettu suoria kisapaikkoja, vaan kaikki jatkoivat pelejään jatkokarsinnoissa. Suomi sai vastaansa Itävallan, ja molemmat pelit päättyivät kotijoukkueen 2-1 -voittoon. Ratkaisupeli pelattiin Turun Veritas Stadionilla, ja edessä oli rankkarikisa – joka siis päättyi Suomen onnelliseen voittoon.

Monien jalkapallon ystävien mieliin trilleristä on jäänyt parhaiten maalivahti Tomi Maanojan ratkaisevat torjunnat, ja tunnetta pursunneet raivokkaat tuuletukset. Ei ollut vaikea lukea huulilta, kuinka Maanoja karjaisi sydämensä pohjasta legendaariset sanansa ”V*ttu mä oon hyvä!”.

Sparv luottomies kymmenen vuotta sitten ja nyt

Nettimeemit olivat tuolloin vielä pieni ilmiö, mutta muistan hyvin, kuinka hupaisia kuvanmuokkauksia Maanojasta muun muassa FutisForum2:lla liikkui. Itse EM-kisat jäivät Maanojalta valitettavan ja vakavan säärivamman takia väliin, mutta miehen legendaarinen tuuletus sopii hyvin tähänkin päivään. Jokainen Huuhkajien nykyryhmän jäsen voi karjua rehellisesti vaikka peilin edessä: ”V*ttu me ollaan hyviä!”

Niinpä. Suomi raivasi kymmenen vuotta sitten paikkansa kisoihin pitkälti mahtavan joukkuehengen ja itseluottamuksen avulla, ja samaa tervettä itsetuntoa uhkuu myös nykyryhmä. Ei liene sattumaa, että Kanervan joukossa on monta samaa vastuunkantajaa kuin vajaa kymmenen vuotta sitten.

Itse kisoissa Suomi jäi pisteittä kovassa lohkossa Englannin, Saksan ja Espanjan kanssa, mutta areenoilta poistuttiin ehdottomasti pää pystyssä. Suomen ainoan maalin kisoissa teki rankkarista Tim Sparv, joka oli myös karsinnoissa Suomen paras maalintekijä. Nyt Sparv kantaa edelleen Kanervan joukkojen kapteenina soihtua kohti vielä suurempaa menestystä.

Selkeitä läpimurtopelaajia olivat myös Huuhkajien laitapuolustuksen vastuunkantaja Jukka Raitala, syksyllä terveyshuolista kärsinyt Kasper Hämäläinen sekä Huuhkajissa jo lopettanut Perparim Hetemaj. Silti joukkueesta ei lopulta noussut yhtään varsinaista jalkapallon supertähteä – ei sellaisia Kultaisen sukupolven jarilitmasiin, samihyypiöihin, anttiniemiin tai petripasasiin verrattavia staroja.

Lähelle on päässyt silti ainakin Teemu Pukki, joka esiintyi kisoissa neljä vuotta ali-ikäisenä. Ja olihan ryhmässä paljonkin hienoja pelimiehiä: vammojen takia aivan liian aikaisin lopettaneet Jonas Portin ja Jarno Parikka, pelaaja-agentiksi ryhtynyt Tuomo Turunen sekä pitkän uran ulkomailla luoneet Anssi Jaakkola, Joona Toivio, Berat Sadik, Mehmet Hetemaj ja Ville Jalasto muutamia mainitakseni.

Kanerva sai tyytyä pitkään sivuosaan

Pointtini on se, että Kanerva on – jälleen kerran – luonut käytettävissä olevasta pelaajamateriaalista äärimmäisen toimivan kollektiivin. Kansainvälisesti tunnettuja huippunimiä nyky-Huuhkajissa ei ole järin paljoa, mutta joukkueen pelaajat pelaavat toistuvasti ”yli oman tasonsa”. Huuhkajien pelitapa tukee jokaisen pelaajan vahvuuksia, kukin tietää paikkansa, ja ryhmän yhteishenki on ennen kaikkea korkeammalla kuin muistan sen koskaan aiemmin Suomen maajoukkueessa olleen.

Vuoden 2009 EM-kisapaikka on edelleen ainoa kerta, kun Suomi on alle 21-vuotiaiden EM-turnaukseen selvinnyt. Vertailun vuoksi Suomi jäi juuri päättyneissä karsinnoissa 12 pisteen päähän jatkokarsintapaikasta.

Siitä huolimatta Kanerva on saanut odottaa parrasvaloihin nousemistaan näinkin kauan. 1980- ja 1990-lukujen luotettava maajoukkuetoppari on ollut myös Palloliiton kravattitehtävissä luotettava ja uskollinen palvelija, mutta kymmenvuotisen Pikkuhuuhkaja-menestyksen jälkeenkin hän sai tyytyä pitkään ”vain” kakkosvalmentajan rooliin.

Syksyllä 2015 Kanerva sai ensimmäisen kerran tilaisuuden A-maajoukkueen päävalmentajana, ja haali Suomelle neljästä ottelusta kahdeksan EM-karsintapistettä. Siitä huolimatta uudeksi valmentajaksi palkattiin Hans Backe, joka veti Huuhkajissa ”ikimuistoisen” voitottoman vuoden.

Backen potkujen jälkeen Kanervan aika vihdoin koitti, ja nyt kirjoitetaan menestystarinaa – tutulla reseptillä, osin hyvin tutuilla luottopelaajilla ja ennen kaikkea rautaisen kovalla itseluottamuksella. Enää ei olla ”löysiä”, eikä lytätä omia TV-kameroiden edessä, vaan nyt ”ollaan v*ttu hyviä”.

Pian lupausten lunastuksen aika?

Lupasin jo nuorena poikana itselleni, että olen paikalla, kun Suomi selviytyy miesten jalkapallossa aikuisten tai nuorten arvokisaturnaukseen ensimmäisen kerran. Vaikka asuinkin vuonna 2009 opintojeni vuoksi Saksassa, oli lupaus pakko lunastaa ja tein kesken tenttiputken pistohyökkäyksen Örjans Vallille Halmstadiin Suomen historialliseen avauspeliin. ”Oi Suomi on”, raikasi katsomossa tuolloinkin.

Lupaus on sittemmin pysynyt ja pysyy voimassa aikuisten arvokisapaikan suhteen. Toistaiseksi lupauksen ääneen kailottaminen on ollut ”helppoa”, koska kisapaikka ei ole yleensä ollut kovin lähelläkään. Nyt se on konkreettisesti noin kahden voiton päässä. Hyvällä tiellä ollaan.

Aiheet Huuhkajat Kanerva Markku Näkökulmat Suomi