Huuhkajat sai syksyn aikana aikaan Suomen mittapuussa komean jalkapallobuumin, kun se eteni syys- ja lokakuun aikana Nations Leaguessa voitosta voittoon. Vaikka taival päättyikin marraskuussa kahteen tappioon, valloitti Huuhkajat oman lohkonsa voiton ja nousi Nations Leaguen seuraavaan painokseen sarjaporrasta ylemmäs B-liigaan.

Vuonna 2019 Huuhkajia pitää kiireisinä EM-karsinnat, joita pelataan maaliskuusta marraskuuhun. Suomi saa lohkoonsa neljä tai viisi muuta maata 2. joulukuuta pidettävässä arvonnassa. Kunkin lohkon kaksi parasta selviytyy kesällä 2020 pelattavaan EM-lopputurnaukseen.

Mikäli kävisi niin onnettomasti, ettei kisapaikkaa EM-karsinnoista irtoa, varmisti Nations Leaguen lohkovoitto Suomelle takaportin EM-turnaukseen. Lohkovoittajana se pääsee nimittäin varmuudella mukaan maaliskuussa 2020 pelattavaan jatkokarsintaan.

Jos jatkokarsinta Suomen osalta toteutuu, nostattaisi se todennäköisesti ennennäkemättömän futisbuumin maassamme. Olisihan historiallinen arvokisapaikka tuolloin enää kahden voiton päässä.

Suomi sai jo Nations Leaguessa vierasotteluihinsa varsin runsaasti kannattajiaan mukaan, mutta kysyntä kasvaisi ratkaisevissa jatkokarsintapeleissä luultavasti aivan uusiin sfääreihin. Helpoksi Huuhkajien perässä reissaamista ei kuitenkaan missään tapauksessa ole tehty.

Mihin lento Glasgowsta? Osloon, Belgradiin vai Helsinkiin?

Tämänhetkisen tilanteen mukaan Suomi pelaisi mahdollisen jatkokarsinnan välierän vieraskentällä. Mikäli Suomi ei EM-karsintaa läpäise, mutta sen sijaan vähintään kaksi joukosta Skotlanti, Norja, Serbia mahtuu omissa lohkoissaan kahden parhaan joukkoon, siirtyykin kotietu Suomelle. Karsintalohkojen arvonnassa lieneekin syytä toivoa onnettaren suosiota myös Skotlannille, Norjalle ja Serbialle.

Jos kuitenkin oletetaan, ettei edellämainitusta nelikosta yksikään selviä karsintalohkostaan EM-kisoihin, pelaa Suomi välieränsä maaliskuussa 2020 Skotlannissa. Sen jälkeen saattaakin mennä vaikeaksi. Niin vaikeaksi, että kokeneillakin futisreissujen suunnittelijoilla voi mennä sormi suuhun.

Avataanpa tilannetta esimerkin kautta. EM-jatkokarsinnan välierä ja loppuottelu kussakin liigassa pelataan siis yksiosaisena. Loppuottelun isäntämää arvotaan. Oletetaanpa siis, että Suomi kohtaa välierässä vieraissa Skotlannin, ja arpa heittää finaalin isännäksi Norja-Serbia -välierän voittajan.

Suomen välieräpeli pelataan haarukassa 26.-28.3.2020, UEFA:n ”Week of Football” -käytännön mukaisesti aikataulutettuna. Loppuottelu, eli EM-kisapaikan lopullisesti ratkaiseva peli pelataan vain kolme päivää myöhemmin (29.-31.3.2020).

Jos Skotlanti kaatuisi vieraskentällä, niin mitenkäs sitten reissu jatkuisi? Otetaanko lento Glasgowsta Osloon vai Belgradiin, vai onko edessä paluu häntä koipien välissä Suomeen?

Lipunmyynnissäkin isompi kaaos luvassa?

Haaste on vierasfaneille valtava. Ottaako fifty-fifty, ja varata lennot ja majoitus riskillä hyvissä ajoin Osloon tai Belgradiin, vaikkei siellä mitään pelattaisikaan? Tai sitten kaupunki osuisi oikeaan, mutta Suomi ei pelissä pelaisikaan? Entä, jos lennot Helsingistä tai Glasgowsta varaisikin vain finaalipaikkakunnan varmistuttua, eli 2-3 päivää ennen peliä? Kuinka kalliiksi moinen äkkilähtö voisikaan tulla?

Vaikka kannattajien pinna ja kukkaro moisen spontaaniuden kestäisikin, niin entäs ottelujärjestelyt muuten? Miten UEFA aikoo hoitaa vierasfanien lippukiintiön? Voidaanko lippuja varata samaan aikaan sekä skotlantilaisille ja suomalaisille faneille, ja kuinka lyhyessä ajassa mahdolliset viisumit ja muut voitaisiin järjestää?

Yltiötiukka aikataulu asettaa matkustamiselle lähes ylitsepääsemättömiä haasteita, eikä turvallisuuskysymystäkään voi unohtaa, jos pelipaikkakunnalle kokoontuvatkin yllättäen kolmen maan fanit vain kahden sijaan.

Käytännössä UEFA:n laatima aikataulu merkitsee siitä, että kunkin liigan EM-kisapaikan ratkaisevassa ottelussa tullaan näkemään vain vähän vierasjoukkueen faneja. Jalkapallojuhlat saadaan epäilemättä pystyyn, mutta vieraat jäävät kutsumatta.

Tarvitaanko ”pronssiottelua”?

Ei tilanne herkkua ole loppuottelun kahdelle potentiaaliselle kotijoukkueellekaan. Riippumatta siitä, voittaisiko esimerkkiskenaariossamme ”isäntävälierän” Norja vai Serbia, molemmissa maissa jouduttaisiin tekemään täydet finaalivalmistelut: lipunmyynti, stadionin varaaminen, kentän huolto, järjestysmiehet ja poliisit, syömingit ja juomingit ja niin edelleen. Toisessa kahdesta maasta tehtäisiin kaikki nämä valmistelut täysin turhaan.

Yksi mahdollisuus olisi tietysti pelata myös kunkin liigan epävirallinen ”pronssiottelu” kahden välierän häviäjien kesken, koska valmistelut ottelua varten olisi kuitenkin tehty. Tässä tapauksessa kyseessä olisi kuitenkin ”höntsyjen höntsy”, sillä olisihan molempien osallistujamaiden EM-haaveet kaatuneet vain kolme päivää aiemmin, ja motivaatio siten lattiaakin alempana.

Suomen osalta mahdollinen ongelma voisi toki ratketa osin sillä, jos arpa suosisikin loppuottelun isännän arvonnassa. Silti se vain sietäisi samat pulmat norjalais- ja serbialaisfanien harteille.

Koko jatkokarsintaturnaus mieluummin yhteen maahan?

UEFA on tehnyt Nations League -formaatin suhteen hyvää työtä, mutta finaalivaiheen osalta homma uhkaa lässähtää pahasti. Aikataulu on yksinkertaisesti liian tiukka. Kalenteriin ei toki vapaita pelipäiviä järjesty, ellei sitten rikota toimivaa EM-karsintajärjestelmää. Eikä varmasti rikota.

Urheilullisestikin yksiosainen välierä ja loppuottelu on suhteellisen raaka verrattaessa perinteisiin kaksiosaisiin playoffeihin. Se nimittäin nostaa merkittävästi rangaistuspotkukilpailun mahdollisuutta kisapaikkoja ratkottaessa.

Matkustusongelman ratkaisemiseksi on olemassa ainakin yksi keino, jos UEFA päättää vielä sääntöjään muuttaa. Ensi kesäkuun Final Four pelataan vain yhdessä maassa, Portugalissa, ja sama käytäntö voisi sopia EM-jatkokarsintoihinkin. Isäntämaa voitaisiin joko arpoa halukkaiden lohkovoittajien (tai sellaisten puuttuessa muiden osallistujien) kesken tai myöntää suoraan isännyys vaikkapa kunkin liigan ranking-ykköselle.

Voi olla, että Suomi joutuisi tällöin luopumaan mahdollisesta kotipelistään, mutta kenties kaikista intohimoisimmille kannattajille tämäkin olisi parempi vaihtoehto kuin se, ettei EM-paikan ratkaisevaan otteluun päästäisi paikan päälle lainkaan. Jos marraskuussa tietäisi, että maaliskuulle pitää suunnitella 4-5 päivän reissu Skotlantiin, olisi tämä varmaan siedettävemmillä kustannuksilla järjestettävissä kuin mahdollinen kahden päivän äkkilähtö Skotlannista Osloon tai Belgradiin. Uhkakuvana olisi ainoastaan, ettei oma joukkue loppuottelussa pelaisikaan, vaan välierän jälkeen olisi edessä kotimatka.

Ei matkustaminen itse EM-kisojen huumassakaan helppoa ole

Jos Suomi vielä ottaisi ja painelisi itse EM-lopputurnaukseen, ei kesän 2020 matkustussuunnitelmiakaan ole helppo tehdä. Kisat nimittäin pelataan peräti 12 eri maassa. Suomen mahdollinen alkulohko ja sen pelipaikkakunnat selviäisivät aikaisintaan joulukuun 2019 lohkoarvonnassa, mutta tuolloinkin itse jatkokarsintaa saataisiin odottaa vielä yli kolme kuukautta.

Pahimmassa tapauksessa alkulohko pelipaikkakuntineen selviäisi vasta huhtikuussa 2020 järjestettävässä lisäarvonnassa. Tällainen pidettäisiin kaiketi, jos jatkokarsintaan osallistuisi lukuisia eri isäntämaita, joiden kisapaikka ei olisi vielä varma.

Paljon on UEFA:n Nations Leaguessa ollut hyvää, mutta vieraskannattajia tässä järjestelmässä ei ole ajateltu. Ehkä asialle ehtii kuitenkin vielä jotain tehdä.