Näkökulma: Kriisi-Monaco uhrasi Thierry Henryn, eikä kautta olisi pelastanut edes Pep Guardiola – nähtiinkö jo syöksylaskun viimeinen hyppyri?

Moni varmasti muistaa vielä hyvin, mikä oli Mestarien liiga -kauden 2016-2017 suurin yllätysjoukkue. Tietysti AS Monaco, joka pudotti alkulohkovaiheessa Tottenhamin Eurooppa-liigaan ja raivasi pudotuspeleissä tieltään Manchester Cityn ja Borussia Dortmundiin edeten aina välieriin asti. Siellä Juventus oli lopulta liikaa. Monacon suurimpia tähtiä tuolla kaudella olivat João Moutinho, Bernardo Silva, Tiemoué Bakayoko, Benjamin Mendy, Thomas Lemar, Fabinho ja tietysti Kylian Mbappé. Semifinaalia seuranneiden noin 15 kuukauden aikana koko edellämainittu joukko siirtyi huippuseuroihin – Manchester Cityyn, Chelseaan, Liverpooliin, Atlético Madridiin, Paris Saint-Germainiin ja Wolverhamptoniin. Rahaa kyllä tuli valtavasti sisään, mutta koko joukkueen huippulahjakas ja -kyvykäs pelaajarunko oli lähtenyt maailmalle. Joukkuetta valmensi menestyskaudella – jolloin Monaco Mestarien liigan semifinaalipaikan lisäksi voitti Ligue 1:n mestaruuden – Leonardo Jardim, joka on edelleen joukkueen ruorissa, vaikka saikin syyskauden aikana potkut. Välillä onneaan kävi koettamassa Monacon kasvatti, ensimmäisen päävalmentajapestinsä saanut Thierry Henry, joka kuitenkin sai kenkää vain reilut kolme kuukautta palkkaamisensa jälkeen.

Kauteen mahtuu ojaa, allikkoa ja monenlaista myrskyä

Sensaatiotermejä kuten kriisijoukkue, katastrofikausi tai sensaatiomestari saatetaan nykyaikana joskus käyttää liiankin heppoisin perustein, mutta AS Monacon kautta voinee hyvällä omallatunnolla sanoa täydeksi skandaaliksi. Menestys kauden aikana on ollut sanalla sanoen surkeaa. Mestarien liigan lohkovaiheessa Monaco sai kuudesta pelistään vain yhden vaivaisen pisteen onnistuttuaan tekemään vain kaksi maalia. Ranskan Cupissa se putosi jo toisella kierroksella Metzille. Liigacupin finaalikin jäi haaveeksi Guingampin voitettua Monacon välierän rankkarikisassa. 25 sarjaottelustaan Monaco on voittanut vain viisi, mutta nyt se on sentään kivunnut kaksi pistettä putoamisviivan yläpuolelle. Listasimme jo marraskuussa sitä, kuinka sysimusta Monacon syksy oli. Surkeiden tulosten lisäksi joukkuetta vaivasi karmea loukkaantumissuma, Football Leaks julkaisi Monacosta ikäviä paljastuksia Financial Fair Play -sääntöjen kiertämiseen liittyen ja seuran upporikas puheenjohtaja Dimitri Rybolovlev pidätettiin epäiltynä korruptiosta. Täysin tekemättömään paikkaan joutunut Thierry Henry ei saanut Monacon kurssia käännettyä, vaan 41-vuotiaan ranskalaisen ensimmäinen päävalmentajapesti päättyi nopeisiin potkuihin. Henryn tehtävää eivät lainkaan helpottaneet lähes tragikoomisiksi menneet loukkaantumiset. Ykkösvahti Danijel Subasic vietti sairastuvalla yli puolet kaudesta, välillä sivussa oli myös paikkaaja Diego Benaglio ja pitkiä, useiden viikkojen tai kuukausien huileja oli myös monella tärkeällä kenttäpelaajalla. Yksi mestaruuskauden harvoista yhä mukana olevista profiilipelaajista, laitapuolustaja Djibril Sidibé oli sivussa pari kuukautta. Lisäksi loukkaantumiset koettelivat muun muassa viime kesän kahta rahakkainta hankintaa, Aleksandr Golovinia ja teini-ikäistä Willem Geubbelsia. Jossitellaanpa silti vielä hetki. Entäpä jos loukkaantumiskierre ei olisi piinannut Monacoa? Entäpä jos harharetkeä Henryn komentoon ei olisi nähty lainkaan, vaan jo kerran mestaruuden voittanut Leonardo Jardim olisi ollut koko kauden ruorissa? Entäpä jos valmentajana ei olisi ollut kumpikaan herroista, vaan vaikkapa tunnustettu valmentajavelho Pep Guardiola? Olisiko Monaco silloin mukana Mestarien liigan pudotuspeleissä ja Ranskan liigan kärkitaistelussa? Sori vaan Pep, mutta epäilen. Tuskinpa vain. Niillä palikoilla, mitä Jardimille ja Henrylle on annettu, on ollut täysin kohtuutonta vaatia tulosta. Jo ylipäätään joukkueen kasaaminen lähes kokonaan uudelleen kahdella peräkkäisellä kaudella on valtava haaste, mutta vertaillaanpa vielä lähteneiden ja tulleiden listaa. Voiko Kylian Mbappén korvata Stevan Joveticilla, Bernardo Silvan Youri Tielemansilla (joka lainattiin jo Leicesteriin) tai Fabinhon Rio Avesta hankitulla Peléllä? Kuulostaa aika kohtuuttomalta. Thierry Henryn tulevaisuutta valmentajana ei pitäisikään missään tapauksessa arvioida tämän yhden niin sanotun ”epäonnistumisen” perusteella.

Kassa on kyllä paisunut

Kyse on yksinkertaisesti strategiasta. Monacossa oli yksinkertaisesti päätetty myydä isolla rahalla kaikki, mitä myytäväksi kelpasi, vaikka se merkitsisikin kehnompaa urheilullista menestystä. Ja toden totta tämä strategia toimi. Siinä, missä suurin osa Mestarien liigan kestomenestyjistä ja jättiläisistä tekee siirtomarkkinoilla vuodesta toiseen persnettoa, on Monaco tehnyt kahden viimeisen vuoden aikana noin 254 miljoonaa euroa voittoa. Monacon urheilullinen syöksykierre on ollut vauhdikasta, mutta voisiko se vielä vajota alemmas ja jopa pudota Ranskan pääsarjasta? Skenaario on mielestäni täysin mahdollinen, ja tietyssä mielessä Monaco sen myös ansaitsisi. Jonkinlaista lopun alkua on nähtävissä viime viikolla tapahtuneessa potku-uutisessa. Tällöin Dimitri Rybolovlev nimittäin päätti antaa potkut seuran varapuheenjohtajana lähes kuuden vuoden ajan toimineelle maanmiehelleen Vadim Vasilyeville. Vahvistamattomien tietojen mukaan potkujen uskottiin johtuvan siitä, että Vasilyev teki virheen erottaessaan Leonardo Jardimin alkusyksyllä. Vasilyev on ainakin tehnyt työtä käskettyä, sillä Monacon viimeaikaisista talousluvuista olisi kuka tahansa seurajohtaja kateellinen. Hän on löytänyt nuoria hiomattomia timantteja halvalla, ja myynyt kalliilla summilla näitä eteenpäin. Jos kohta Monacon takavuosien toimiin onkin kohdistunut Financial Fair Play -epäilyjä, niin viime vuosien tuotoilla se on ollut suorastaan mallioppilas. Viime marraskuussa maailmalle levisi huhuja siitä, että Rybolovlev voisi olla halukas myymään AS Monacon. Tuolloin miljardööri kiisti aikeet jyrkästi, mutta viimeaikainen tempoilu ja Vasilyevin erottaminen ei varsinaisesti tätä skenaariota nujerra. Kun Rybolovlev osti AS Monacon yhden euron (1€) kauppasummalla joulukuussa 2011, perinteikäs seura oli vaikeuksissa. Se oli jossain Ligue 2:n pimennossa ja taisteli välttyäkseen putoamiselta kolmosliigaan. Tuolloin Rybolovlev sitoutui sijoittamaan seuraan vähintään 100 miljoonaa euroa neljän seuraavan vuoden aikana. Monaco hankkikin tulevina vuosina muun muassa Falcaon, James Rodríguezin ja João Moutinhon, ja lähestyi nopeasti Ligue 1:n kärkeä. [readmore from=AS-Monaco] Menestystä tuli, mutta arvostusta ei välttämättä aivan sen osoittamaa määrää. Monaco oli äkkirikastunut nousukas, jonka sijainti ruhtinaskunnan veroparatiisissa antoi sen olemassaololle oikeutuksen. Samalla AS Monaco on kuitenkin yksi parhaista esimerkeistä, kun puhutaan niin sanotuista ”kummisetäseuroista”. Jos Rybolovlevin suuri suunnitelma onkin ollut viime vuosien aikana saada Monacon pelaajamyynneillä takaisin seuraan sijoittamansa rahat – kuten vahvasti huhutaan – ja panna sitten seura kaupaksi, voi AS Monacoa odottaa karu kohtalo. En yllättyisi, jos ympyrä lähivuosina sulkeutuisi, ja Monaco häviäisi Mestarien liiga -näyttämöjen lisäksi myös Ranskan Ligue 1:n kartalta. Nopeasti huipulle, ja vielä nopeammin alas – siinäkö Rybolovlevin perintö? Sitä ennen Rybolovlev lähipiireineen tarvitsee vielä kosolti lisää luovuutta välttyäkseen uusilta korruptiosyytöksiltä, sillä Football Leaksin kaltaiset salapoliisiliittoumat tulevat seuraamaan Monacon tekemisiä varmasti jatkossakin tarkasti.

LUE MYÖS: