FC Haka on pelannut 16 ottelua tämän kauden Ykköstä ja johtaa sarjaa ylivoimaisesti. Veikkausliigaan matkalla oleva joukkue on ottanut peräti 44 pistettä 48 mahdollisesta pisteestä. Maaleja Teemu Tainion valmentama joukkue on tehnyt hurjat 43 kappaletta.

Noista maaleista 13 kappaletta on viimeistellyt Hakan ykköshyökkääjä Salomo Ojala. ”Kuningas Salomo”-lempinimen ansainnut nuori hyökkääjä on siis tehnyt melkein kolmanneksen joukkueensa maaleista.

Ojala on paukuttanut maaleja joka puolelta ja eri tavoin. Maaleja on tullut boksin sivuilta komeilla laukauksilla, maalin edustalta tarkoilla puskuilla ja vastaiskuista järkevillä sijoituksilla.

Monipuolisuus on yksi Ojalan valttikorteista. Liikkuminen ei tuota hänelle tuskaa, vaan hän pystyy spurttaamaan kepeällä askeleella puolustajista karkuun. Ojala ei ole väkivahva punnertaja, vaan terävä liikkuja, jolla on tarvittavaa hyökkääjän ketteryyttä liikkumisessaan.

Ojala on jälleen yksi esimerkki siitä, ettei pelaajan kannata hioa etenkään yksittäisiä teknisiä ominaisuuksia, vaan huolehtia, että peruspelitaidot sekä pelipaikkakohtaiset taidot ovat laajasti hallussa.

Hän osaa esimerkiksi vastaiskuissa linkittää pelattavaksi liikkumistaan tehden yhden liikkeen jälkeen toisen tai kolmannen hyvän liikkeen. Tämä on suomalaiselle pelaajalle harvinaista. Ojala tulee esimerkiksi ensin target-liikkeellä vastaan, ja spurttaa sitten kaariliikkeen kautta sisäkaistaa pitkin pystyyn. Jatkuvaa liikettä tekevää Ojalaa on tällöin puolustavien pelaajien vaikea kontrolloida.

Vaikka Ojala ei ole klassinen target-pelaaja, on hän pystynyt myös kamppailemaan ilmassa, mikä antaa Tainiolle erilaisen etenemisvaihtoehdon. Esimerkiksi taannoisessa TPS-ottelussa Haka heitti pitkät avaukset Ojalalle, joka kyykytti TPS:n Valtteri Vesiahoa ilmakamppailuissa. Tämä oli selvästi suunniteltu asia, mikä kertoo Tainion luotosta Ojalan monipuolisiin kykyihin.

Ojalan laukaus harhautuksesta on Veikkausliigan tasoa. Hän osaa ottaa kumman jalan auki tahansa, ja laukoa pallon sopivan pituisen ohittavan kosketuksen jälkeen maalin takanurkkaan. Tässä mielessä Ojalan toiminta tuo mieleen erään Valioliigassa pelaavan suomalaishyökkääjän laukaisutaidot. Esimerkiksi juuri TPS:ää Ojala kuritti Turussa painavalla ja terävällä laukauksellaan.

Ketterän liikkumisen sekä laukauksen lisäksi Ojala tekee yhden asian melkeinpä parhaiten koko sarjassa. Kun Haka on nostanut tyylilleen uskollisena laitapuolustajat leveyteen ja saa pallon sinne, hakeutuu Ojala optimaaliselle maalintekosektorille. Ojala hakeutuu usein toppareiden välissä olevaan tilaan, jotta nämä eivät tiedä, kumman pitäisi tätä merkata.

Hakan laitapuolustajat osaavat hakea keskityksillään sopivia putoavia lehtiä vastustajan toppareiden välissä olevaan tilaan, josta Ojala on muutaman maalin käynyt jo tuikkaamassa.

Ojalan toimintaa helpottaa se, että Haka tykkää keskikaistan numeraalisesta ylivoimasta. Kun Haka hyökkää, se nostaa laitapuolustajat ylös leveyteen ja tuo keskikenttiensä lisäksi laitahyökkääjänsä jopa kentän keskikaistalle. Kun keskellä on paljon pelaajia, vastustajan keskuspuolustajien on kontrolloitava paljon muuttujia. Kun keskittyminen herpaantuu, iskee Ojala fiksut liikkeensä tyhjiin tiloihin.

Ojalan kohdalla on mielenkiintoista pohtia, mihin hänen tasonsa riittää ensi kaudella Veikkausliigassa. Tila ja aika pienenevät ja tempo kasvaa, joten hänen on sopeutettava kaikki nopeampaan pelin tempoon. Se vaatii paitsi teknistaktista jalostumista, myös laadukasta ja pelipaikkakohtaista fyysistä harjoittelua ennen ensi kautta.

Ojalalla – kuten Hakallakin – on kaikki mahdollisuudet pärjätä ensi kaudella maan korkeimmalla sarjatasolla.