Näkökulma: Terveisiä Palloliitolle – Seinäjoella nähtiin yksi futiskauden hienoimmista hetkistä

Kai muistatte vielä alkukesästä pelatun Suomen Cupin loppuottelun? Moni saattaa muistaa saman tien cupin voittajan (Ilves), jotkut kenties myös häviäjän (kotijoukkue IFK Mariehamn), mutta jokainen muistanee sen skandaalin, mikä syntyi turvallisuusalan yhtiö Safetorin täysin ylimitoitetuista pippurisumutuksista. Safetor teki raskaasti imagohallaa koko turvallisuusalalle, mutta iso osasyyllinen tapahtumiin on myös Palloliitto, joka on tehnyt linjanvedon, ettei katsojia saa päästää missään tilanteessa kentän puolelle. Ei siis edes silloin, kun kannattajat haluaisivat juhlia mestaruutta tai sarjanousua yhdessä idoliensa kanssa – vailla minkäänlaista realistista pelkoa yhteenotoista vastustajan fanien kanssa (tästä voi lukea kesäisen Näkökulmani aiheesta). Viime viikonloppuna Turussa nähtiin, että joukkueen ja kannattajien yhteinen juhliminen voi näyttää erittäin upealta silloinkin, kun Palloliiton määräystä noudatetaan. Tuore suomenmestari KuPS ja KuPS:n hienot kannattajat panivat Veritas Stadionilla komeat juhlat pystyyn, vaikkei halausetäisyydelle päästykään. Lauantaina Seinäjoella nähtiin kuitenkin toisenlainen esimerkki, kun TPS palasi vuoden poissaolon jälkeen takaisin Veikkausliigaan kaadettuaan KPV:n maalein 3-0 (lue ottelusta lisää). Ruudun lähetyksessä kuului myös Seinäjoen OmaSP Stadionilla toteutettu kuulutus, jossa katsojia pyydettiin pysymään aloillaan loppuvihellyksen soidessa ja odottamaan joukkueen tulemista katsojien eteen. Siitä huolimatta TPS-fanit rikkoivat kieltoa ja säntäsivät kentälle heti pelin päätyttyä. Pelätty ”pitch invasion” oli tosiasia. Ja hyvältähän se näytti. Järjestysmiesten pelisilmä ja tilannetaju riitti, eikä stadionilla järjestetty ylimääräisiä ja tarpeettomia rettelöitä. Ainakin TV-kuvan perusteella sekä katsojat että pelaajat näyttivät onnellisilta – vailla pelkoa tai huolta. Pettyneitä KPV:n faneja ei kentällä näkynyt ja kokkolalaisjoukkueen pelaajien annettin olla rauhassa. Kun nousujuhlien ensihuuma oli ohi, kokoontuivat pelaajat ja kannattajat vielä yhteiseen hetkeen kentän päätyrajan tuntumaan. Sitten alkoi uljas yhteislaulu. Ensin volyymi oli matalalla, mutta pikkuhiljaa desibelit nousivat ja niin pelaajat kuin fanitkin yltyivät hurjaan pomppimiseen. Ilmassa vaikutti olevan pelkkää onnea ja hurmosta, eikä merkkiäkään mistään uhkaavasta. Uskon, että tästä jäi sekä kannattajille että pelaajille upeita yhteisiä muistoja. Juuri tällaisina hetkinä, kauden viimeisen ottelun päättyessä kipeästi kaivattuun ja toivottuun sarjanousuun, on fanikulttuurin molempien osapuolien – kannattajien ja kannatettavien – mahdollista yhtyä kuin yhdeksi perheeksi. En väitä, että tämä yksi rauhallisesti sujunut esimerkkitapaus tarkoittaisi välttämättä sitä, että järjestyshäiriöiltä tultaisiin välttymään aina ja ikuisesti. Uskon kuitenkin vakaasti, ettei riski millekään pahemmalle ole kovinkaan suuri. Maailmalta on niin lukuisia esimerkkejä myös sellaisesta fanien ja pelaajien yhteisestä, hyvin sujuneesta juhlinnasta, joissa kentälläolijat on laskettu useissa tuhansissa muutamien kymmenien tai parhaimmillaan satojen sijaan. Tärkeintä vain on, että kahden eri joukkueen kannattajat pidetään erossa toisistaan. [readmore from=Safetor] Iloisen TPS-joukkueen ja intohimoisten, mutta hyvin käyttäytyneiden TPS-fanien yhteinen ja järkevästi sujunut juhlinta oli näyte siitä, miten tällainen juhlinta voisi toimia myös kentän puolella. Suomalainen seurajoukkuejalkapallokausi alkaa olla muutamaa ottelua vaille paketissa. Talvella mennään taas cup-otteluiden merkeissä, ja (viimeistään) huhtikuussa päästään taas Veikkausliigan kanssa vauhtiin. Kenties seuraavien viiden kuukauden aikana Palloliiton päättäjillekin löytyy jostain sopiva rako miettiä, voisiko arvostellusta ja Suomen Cupin finaalin yhteydessä huonoksi havaituksi ohjeistuksesta mahdollisesti luopua. Sakottakaa TPS:ää ja karsinnan toisen osan järjestävää tahoa sääntörikkomuksesta, jos niin parhaaksi näette, mutta harkitkaa vakavasti, onko nykyisestä säännöstä enemmän hyötyä kuin haittaa. Cup-voittoa, mestaruutta tai sarjanousua pääsee fani elämänsä aikana juhlimaan sen verran harvoin, että niissä tilanteissa suhteellisuudentaju voi olla tärkeämpää kuin se, mitä on kokouspöytäkirjoihin rustattu.

LUE MYÖS: