TOP 5 – He olivat Veikkausliigan parhaat maalivahdit tällä kaudella

Veikkausliigan päätöskierros pelattiin viime lauantaina. Kausi sai huiman päätöksen, kun Kuopion Palloseura juhli ensimmäistä mestaruuttaan sitten vuoden 1976 kaatamalla FC Interin.

Kausi ei ole suinkaan vielä ohi, sillä jäljellä on vielä viiden joukkueen eurolopputurnaus sekä kaksiosainen veikkausliigakarsinta KPV:n ja TPS:n välillä.

Vaikka pelattavaa riittää yhä, tässä vaiheessa on aika antaa tunnustusta osalle pelaajista. SuomiFutis-sivusto valitsi Veikkausliigan tämän kauden viisi parasta maalivahtia.

5) Maksim Rudakov, HJK

Hyvin harva pelaaja, jos kukaan, saa tämän kauden HJK:ssa edes osittain puhtaita papereita sesongista. Vasta viidenneksi mestaruussarjassa sijoittunut Klubi voi kiittää varsinkin alkukauden pisteistään erityisesti maalivahtiaan Maksim Rudakovia, joka pelasti yksilösuorituksillaan pinnoja joukkueelleen.

Toisen kautensa Klubissa pelannut Rudakov oli ensimmäisissä peleissä HJK:n harvoja hyvin onnistuneita pelaajia. Varsinkin alkukaudesta Klubin puolustus vuosi, ja tilanteita syntyi. Tuntui ylipäätään hyvin harvinaiselta, että HJK:n maalivahti joutuu venymään niin moniin huippupelastuksiin pelistä toiseen. Joukkueen ongelmat olivat nähtävissä jo varhain, ja Mika Lehkosuo saikin lähteä päävalmentajan paikalta jo toukokuussa.

Ainakaan veskaripeliin HJK ei koko kautena kaatunut, vaikka Rudakoville – kuten lähes kaikille muillekin liigavahdeille – sattui pari kömmähdystä.

Pietarin suurseurasta Zenitistä lainasopimuksella HJK:ssa pelanneella Rudakovilla, 23, olisi ollut saumoja yltää tässä listauksessa huomattavasti ylemmäs, ellei HJK:n kausi olisi ollut niin paha pannukakku. Yksilöiden on vaikea loistaa, jos joukkue kyntää.

Maalivahtivalmentaja Ville Wallén on tehnyt Rudakovin kanssa erinomaista työtä. Vielä viime kaudella Rudakov oli huomattavasti arempi ja epävarmempi pelaamaan palloa jalalla, mutta tällä kaudella hänestä huokui iso itsevarmuus ottaa hyvä ensimmäinen kosketus ja tehdä sitten lopullinen ratkaisu siitä, kelle hän pallon pelaa.

4) Tim Murray, FC Honka

Yksi suurimmista positiivisista yllättäjistä tällä ja viime kaudella. Odotukset Tim Murrayta kohtaan eivät olleet tapissa kumpanakaan sesonkina, mutta todettava se on: jenkkivahti on osoittanut olevansa hyvä Veikkausliigatason maalivahti.

Amerikkalaisen vahvuudet ovat ennen kaikkea torjumisessa. Tälläkin kaudella nähtiin pelejä, joissa Murray otti kerrassaan fantastisia koppeja. Hongan alakerta pystyi suurimmaksi osaksi luottamaan vankasti koppariinsa siitä huolimatta, ettei tämän varsinainen vahvuus ole jalalla pelaamisessa tai pelin avaamisessa. Sen Murray on itsekin myöntänyt.

Vaikka jalalla pelaaminen ei tule luonnostaan hyvänä ominaisuutena, kaikki kauden sarjapelit alusta loppuun espoolaisten maalilla pelannut Murray, 32, on kehittänyt tuota puolta itsestään todella paljon siitä asti kun saapui Honkaan kaudeksi 2017.

3) Antonio Regüero, RoPS

RoPS:n kausi oli viime hopeavuoteen verrattuna hyvin vaisu, ja sen myötä vuosi oli vaikeampi myös joukkueen kapteenille ja ykkösmaalivahdille Antonio Regüerolle, jota huhuillaan tällä hetkellä HJK:n maalille kaudeksi 2020.

Veikkausliigan parhaaksi maalivahdiksi viime kaudella valittu 37-vuotias lähti kauteen vaikeista asetelmista, sillä hän loukkaantui harjoituskaudella ja palasi tosipelien pariin toukokuussa. Regüero hoiti kuntoutuksen hyvin ja maltillisesti, jonka seurauksena hän palasi lappilaisten maalille yhtä varmana kuin ennenkin.

Regüero oli tälläkin kaudella vahva tutuissa ominaisuuksissa: torjumisessa, pelin lukemissa, jalalla pelaamisessa ja keskityspallojen hakemisessa. Ennen kaikkea hän antoi RoPS:lle tälläkin kaudella paljon myös henkisellä puolella. Kyseessä on selvä johtajatyyppi, joka vaatii omiltaan paljon ja johtaa omalla esimerkillään. Nuori RoPS tarvitsi ja tarvitsee jatkossakin Regüeron kaltaisia kokeneita pelaajia, jotka voivat pelastaa joukkueelle pisteitä mutta myös tukea nuorempia kanssapelaajia johtajan ominaisuuksillaan.

2) Otso Virtanen, KuPS

Suomen mestaruuden voittanutta maalivahtia on lähes mahdoton sivuuttaa listauksesta. Otso Virtanen oli yksi tasaisista suorittajista KuPS:n mestaruusryhmässä.

Turkulainen ei välttämättä loistanut mielettömillä refleksitorjunnoillaan tai atleettisuudellaan, mutta teki vähintään sen mitä vaadittiin – ja tietty vähän enemmänkin. Virtanen päästi kauden 11 viimeisessä ottelussa vain kolme (!) maalia, mikä on fantastinen, jopa uskomaton suoritus.

Miettikääpä: kahdeksan nollapeliä viimeisiin 11 peliin. Savolaisten maalivahtivalmentaja Jori Särkkä voi olla tämän tilaston valossa harvinaisen ylpeä suojatistaan.

Nollapelit olivat olleet aiemmin Virtasen ja KuPS:n heikkous. Tällä kaudella nollia kertyi yhteensä tilille kymmenen.

Mestaruuteen tarvitaan kaikissa tapauksissa hyvää maalivahtipelaamista. Virtanen ei pettänyt Jani Honkavaaraa, joka on kehunut suojattiaan jo pari kautta takaperin Veikkausliigan parhaaksi maalivahdiksi.

1) Mika Hilander, Ilves

Huima kausi takana. Ilveksen 36-vuotias kapteeni Mika Hilander torjui joukkueelleen nelossijan ja jo aiemmin kesällä Suomen cupin voiton Ahvenanmaalla. Ei siis aivan täydellinen suoritus, mutta silti erinomainen. Ilves jäi lopulta kolmanneksi tulleen Hongan taakse vain maalierolla.

Suorasanaisena ja tunteikkaana molarina tunnettu Hilander on Ilvekselle henkinen tuki ja turva. Vaikka joku saattaa pitää häntä helposti hermostuvana persoonana, joka vaan huutaa omilleen pienestäkin syystä, kokeneelle nokialaisella on mieletön merkitys juuri äänenkäytön ja puolustuksen ohjaamisen suhteen. Hilander pitää pelaajansa jatkuvasti varpaillaan eikä välitä siitä kelle antaa palautetta. Kyseessä voi siis olla vaikkapa teinilupaus Naatan Skyttä tai toppari Baba Mensah – jos asiat eivät mene toivotusti, kuka tahansa saa kuulla Hilanderilta kunniansa.

Myös jalkapallotoimittajien yhdistyksen Pallo-Koplan valitseman tähdistöjoukkueen maalille valittu Hilander on erinomainen torjuja, jolla ei ole selviä heikkouksia. Vahvuuksiin kuuluu myös pelin avaaminen. On ehkä jollain tapaa kuvaavaa, että yksi Ilveksen yleisistä tavoista oli omassa aloituspotkussa syöttää pallo suoraan keskiympyrästä pariinkymmeneen metriin Hilanderille, joka avasi sitten pallon pitkänä kohti vastustajan rangaistusaluetta.

Eikä tätä seikkaa pidä käsittää väärin. Moni maalivahti osaa avata pallon pitkälle maasta. Sekin vaatii tietty tekniikkaa, mutta harvemmassa ovat kuitenkin ne Veikkausliigan veskarit, joiden lapikkaasta pallo lähtee pitkänä ja tarkkana kohti juuri haluttua paikkaa. Ei Hilander Interin Henrik Moisanderin tasoinen jalalla pelaaja ole, mutta kauaksi hän ei jää.

On tamperelaisen jalkapallon ja ennen kaikkea Ilveksen onni, että Hilander jatkaa seurassa myös ensi kaudella. Hänen sopimuksessaan on myös seuran optio kaudesta 2021.

—–

Maininnan ansaitsevat ehdottomasti myös HIFK:n molemmat maalivahdit. Arnold Origi oli sarjan ehdotonta molarieliittiä ennen loukkaantumistaan, joka pilasi loppukauden. Jos kenialaisvahti olisi ollut koko kauden kunnossa, 35-vuotias olisi hyvinkin voinut taistella jopa parhaan veskarin tittelistä Hilanderin kanssa – kuka tietää.

Loukkaantumisen jälkeen Origia paikannut Daniel Kollar ansaitsee myös tunnustuksen suorituksistaan. Hongan kasvatti joutui hyppäämään Origin loukkaannuttua kehiin kylmänä, ja siinä vaiheessa moni saattoi epäillä sitä, romahtaako HIFK.

Mitä vielä! Kollar, 25, pelasi tähtirintojen maalilla 14 täyttä ottelua, ja niistä stadilaisjoukkue voitti seitsemän ja pelasi neljästi tasan. Nollapelejä 183-senttinen, vähintään kelvollisesti kovassa paikassa suoriutunut unkarilaistaustainen vahti piti tuona aikana neljä.