Suomen A-maajoukkueen entinen päävalmentaja Antti Muurinen valittiin torstaina suomalaisen jalkapallon kunniagalleriaan, Hall Of Fameen. Muurinen on seurannut ilolla Huuhkajien matkaa kohti EM-kisoja.

Muurisen lisäksi kunniagalleriaan valittiin upean uran pelaajana ja valmentajana tehnyt edesmennyt Keijo Voutilainen. Muurinen otti kunnian iloisena vastaan Captain’s Ball -gaalassa, Helsingissä.

– Kyllähän se ensimmäinen tunne on, että alan olemaan jo ikämies, kun tällaisia kunnianosoituksia tulee, huumorintajuinen Muurinen kertoo ensimmäisenä.

– Tällä iällä asioista ajattelee jo sillä tavalla, että on kiitollinen niin monelle taholle. Täälläkin on valtava sali täynnä jalkapallovaikuttajia, seurapomoja ja pelaajia. Se tuntuu aivan upealta, että saa kokea jotain tällaista. Enää tässä iässä ei ole minkäänlaista katkeruutta, on vain iloisuutta, Muurinen jatkaa.

Huuhkajat varmisti historiallisen EM-kisapaikan viime perjantaina 3-0-voitolla Liechtensteinista. Muuriselle A-maajoukkue on aina ollut lähellä sydäntä. Muurinen valmensi A-maajoukkuetta vuosina 2000-2005.

– Katsoin tietysti kaikki (Huuhkajien) pelit. Olin Telia 5G Areenan katsomossa Liechtenstein-ottelussa ja koin sen tunnelman. Siitä olin aivan varma, että Suomi voittaa Liechtensteinin, joten sen takia olin jo vähän aikaisemmin niin, että nyt se kisapaikka tulee.

– Se tunne oli fantastinen, Muurinen avaa.

Muurisella on myös omaa kosketuspintaa Huuhkajien joukkueeseen.

– Olen niin iloinen ”Riven” (Markku Kanerva), joka on ollut joskus minulla pelaajana, puolesta, sekä hänen taustatiiminsä puolesta, joka oli hyvin pitkälle sama, kuin minkä minä otin vuonna 2000. Upea joukkue ja pelaajat. Laskin, että olen saanut itse valmentaa yhdeksää pelaajaa tuosta joukkueesta.

Legendavalmentaja tuli HJK:n menestysvuosien aikana tunnetuksi siitä, että hän juhlisti coca-colalla mestaruuksia. Huuhkajien arvokisapaikka vaati vahvempaa.

– Yleensä otan cokiksen kylmänä, kun tulee oikein huipputulos, mutta nyt olin luvannut, että otan lasillisen shamppanjaa, ja otinkin. Se oli mahtava tunne, Muurinen fiilistelee.

Edelleen jalkapallo on iso osa Muurisen elämää.

– Olen yhä ihan samanlainen. Itse fudaan viisi kertaa viikossa ja katson niin monta peliä kuin mahdollista. Seuraan kuka siirtyy minnekin ja minkä joukkueen Rive valitsee. Olen jalkapallonarkomaani, enkä yritä edes muuttua, Muurinen myöntää.