On taas se aika vuodesta, kun spekulaatiot Vuoden urheilijasta käynnistyvät. Suomen jalkapallomaajoukkue teki historiaa, ja sen pitäisi näkyä myös vuoden 2020 Urheilugaalassa.

Suomi eteni kesän 2020 EM-lopputurnaukseen, kun viime perjantaina 15.11. Liechtenstein kaatui Telia 5G Areenalla lukemin 3-0. Samalla kääntyi uusi sivu suomalaisessa urheiluhistoriassa. Tuosta perjantaista lähtien on aika ennen miesten arvoturnauksia – joka kesti yli 80 vuotta – ja aika jälkeen arvoturnausten. Suomi karsi ensimmäisen kerran MM-kisoihin vuonna 1938.

Yksittäinen kisapaikka ei muuta suomalaista jalkapalloa yhdessä yössä. Veikkausliigasta ei tullut Liechtenstein-voiton myötä yhtään parempi jalkapallosarja Euroopan vertailussa. Silti Kreikka-otteluun päättyneet EM-karsinnat ovat merkkipaalu, jonka jälkeen ei tarvitse enää keskustella siitä, ettei Suomi ole koskaan esiintynyt jalkapallon arvokisoissa.

Leijonat vai Huuhkajat?

Suomen joukkueen saavutus on huima. Kun katsoo muita EM-lopputurnaukseen lähteviä jalkapallomaita, on helppo sanoa, että Huuhkajat on todella kovassa seurassa. Päästäkseen EM-kisoihin on täytynyt tehdä järjettömän suuri työmäärä.

Todennäköisesti Suomi ei voita EM-kultaa, mutta se on tässä vaiheessa toissijaista. Kun valitaan Vuoden joukkuetta, olisi tärkeä ymmärtää joukkueen saavuttaman saavutuksen merkitys, ei vain nyt, vaan myös tulevaisuudessa. Siksi EM-kisapaikan merkitys on suuri. kuten sanottua, se jakaa ajan ennen ja jälkeen ensimmäisen arvoturnauksen.

Huuhkajat eteni maan historian ensimmäistä kertaa arvoturnaukseen. Kuva: Juha Tamminen.

Mielestäni Vuoden joukkue -kategoriassa ainoa haastaja tällä hetkellä on Suomen kiekkoleijonat, joka voitti keväällä upean turnauksen päätteeksi MM-kultaa varsin kokemattomalla joukkueella. MM-kultaa ja EM-kisapaikkaa on mahdotonta verrata suoraan, koska lajien maailmanlaajuisessa harrastuneisuudessa on niin suuri ero.

Molemmissa joukkueissa on paljon samoja elementtejä. Molemmat joukkueet olivat lopulta enemmän kuin osiensa summa. Siksi Vuoden joukkue -kategoriassa on jo lähtökohtaisesti kaksi voittajaa.

Kanerva loi menestyksen tyhjästä

Kolme muuta suurta palkintoa ovat mielestäni selkeämpiä tapauksia. Markku Kanerva teki Huuhkajien kanssa tempun, johon kukaan muu valmentaja ei ole aiemmin pystynyt. ”Riven” johdolla Suomi meni EM-kisoihin. Juuri historiallisuus nostaa Kanervan vertailussa ohi Leijonien päävalmentajan Jukka Jalosen.

Tässäkin vertailussa Jalonen ja Kanerva tekivät molemmat upean työn. He onnistuivat repimään keskinkertaisesta joukkueesta kaikki tehot irti. He loivat kollektiivin, joka pelasi niin hyvin yhteen, että se peitti joukkueen suurimmat heikkoudet.

Suomen kannattajat ylistivät EM-karsinnoissa: Viva la Rivelution! Kuva: Juha Tamminen.

Toinen syy, miksi vaaka kallistuu Vuoden valmentaja -tittelissä Kanervan suuntaan on se, että Jalosella oli erilainen ympäristö menestyksen luomiseen. Jalonen oli jo urallaan voittanut nuorten ja aikuisten MM-kullat. Sen lisäksi jääkiekossa on jo pitkään ollut menestymisen kulttuuria.

Kanerva joutui luomaan tyhjästä Huuhkajille sellaisen kulttuurin ja ilmapiirin, jossa pelaajat uskalsivat epäonnistua ja sen avulla myös rohkeasti onnistua. Kanerva opetti joukkueensa voittamaan otteluita, pienilläkin marginaaleilla. Kanerva onnistui kääntämään pienet asiat Suomen puolelle raa’alla työllä.

Nämä asiat kääntävät Vuoden valmentajan vaa’an Kanervalle. Samalla Kanervasta tuli kertaheitolla Suomen menestynein jalkapallovalmentaja.

Ylivoimainen Pukki

Vuosi 2019 on ollut Teemu Pukin vuosi. Jalkapallo on joukkuepeli, joten yhden pelaajan nostaminen toisen yläpuolelle on ajoittain hieman riskaabelia. Silti on todettava, että Teemu Pukki on ollut vuonna 2019 suorastaan huikea jalkapalloilija.

Meriittilista on vakuuttavaa luettavaa. Kauden 2018-19 päätteeksi Pukki pokkasi Englannin Mestaruussarjan maalikuninkuuden ja hänet valittiin sarjan parhaaksi pelaajaksi. Lisäksi Pukin 29 osumaa sarjaotteluissa oli suuressa roolissa, kun Norwich nousi kauden päätteeksi Valioliigaan, joka on maailman paras jalkapallosarja.

Teemu Pukki iski Newcastlea vastaan hattutempun, nappasi ottelupallon ja kiitti Norwich-faneja. Kuva: Getty Images.

Maajoukkueessa Pukki iski vuoden 2019 aikana Suomelle kymmenen maalia kymmenessä EM-karsintaottelussa. Myös maajoukkueessa Pukin maalit olivat tuomassa suuria voittoja, kun Suomi eteni EM-lopputurnaukseen.

Listaan voidaan vielä hyvillä mielin lisätä huima alkukausi Valioliigassa Norwichin paidassa. Pukki iski viiteen ensimmäiseen valioliigaotteluunsa kuusi maalia. Lisäksi Pukki tykitti heti toisessa ottelussaan Newcastlea vastaan hattutempun. Pukki nousi ryminällä maailman kovimman sarjan parrasvaloihin.

Pukki on ollut vuonna 2019 yksi tunnetuimmista suomalaisurheilijoista maailmalla, ja nimenomaan suoritustensa ansiosta. Siksi Vuoden urheilija -palkinnon saajaksi on vain yksi vaihtoehto, Teemu Pukki.

Kun koko Suomi katsoi jalkapalloa

Suomalaista kansaa yhdistää urheilun saralla menestys. Elämme enempi menestyskulttuurissa kuin varsinaisessa urheilukulttuurissa. Toki urheilukulttuuri nostaa hiljalleen päätään, mutta niin sanottu kansa hyppää täysillä mukaan vasta kun puhutaan isoista peleistä.

Riemu repesi Telia 5G Areenalla, kun EM-kisapaikka ratkesi. Kuva: Juha Tamminen.

Huuhkajien osalta kansa hyppäsi kunnolla mukaan, kun EM-kisapaikka häämötti silmissä. Se ei poista sitä tosiasiaa, että 15.11. perjantaina koko kansa katsoi Suomessa ensimmäistä kertaa jalkapalloa. Suomi-Liechtenstein-ottelu veti Nelosella lähes kaksi miljoonaa katsojaa. Ottelua seurattiin toreilla ja kuppiloissa ympäri Suomea.

Kun odotettu voitto varmistui, kansa luvalla sanottuna sekosi. Telia 5G Areenalla katsojat ryntäsivät kentälle juhlimaan EM-kisapaikkaa kovista sanktioista huolimatta. Juhla oli yhteinen. Pitkän linjan jalkapalloihmiset nauttivat täysin rinnoin kisapaikasta, mutta myös jalkapalloa vähemmän seuraavat henkilöt saivat syyn juosta kohti Havis Amandan patsasta, puhumattakaan myöhemmin nähdystä kansanjuhlasta huippuartisteineen.

[readmore from=Huuhkajat]

Suomalainen jalkapallo oli niin kiinnostavaa, että ennen Liechtenstein-ottelua Ylen A-studio omisti puolet ohjelmastaan Huuhkajille. Suomen A-maajoukkueen entinen huoltaja Gunnar Yliharju, 79, kertoi televisiossa olevansa valmis kuolemaan, mikäli kisapaikka tulisi. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö jakoi Liechtenstein-ottelua ennen Yliharjulle kutsun Linnan juhliin, kun he sattumalta törmäsivät stadionin lähettyvillä.

Ulkomailla uutisoitiin Suomen olevan vihdoin jalkapallomaa. Maailman suurimmat mediat New York Timesista Guardianiin kirjoittivat suomalaisesta jalkapallosta ja Huuhkajista. Suomesta tuli kansainvälisesti uusi Islanti, joka selviytyi viime MM-kisoihin ja menestyi siellä sensaatiomaisen hienosti.

Jos Huuhkajien EM-kisapaikan varmistuminen ja Liechtenstein-ottelua edeltävä hypetys ei ole vuoden sykähdyttävin urheiluhetki, voimme saman tien unohtaa ulkomaisten medioiden hehkutukset Suomesta jalkapallomaana.